3.1.09 Kiilopää - Rautulampi (12 km)

Bussi saapui Kiilopäälle jo vähän yli neljältä aamulla. Siis hiihtäminen aloitettiin pimeydellä. Paljon tähtiä näkyi taivaassa. Hiihtäminen sujui ihan hyvin ja saavuimme porokämpälle 2 tuntia myöhemmin. Siellä pidimme pienen tauon. Kun näkyi ulkona päivänvaloa lähdettiin taas hiihtämään. Reitti meni ylös-alas-ylös-alas jne. Ja oli aika tuulinen. Saavuimme Rautulammen autiotuvalle jo 13:30, mutta kaikki ovat aika väsyneitä. Siis nukuttiin pari tuntia ennen päivällisen syömistä. Illalla pelattiin korttia ja suunniteltiin reitti uudestaan (ja sitten taas uudestaan). Luultavasti hiihdämme huomenna Lankojärvelle.

Illalla kolme muuta vaeltajaa saapuivat tuvalle. Onneksi he sanoivat haluavansa nukkua teltassa.

4.1.09 Rautulampi - Lankojärvi (8 km)

Kaikki heräävät hyvin nukutun yön jälkeen vastahakoisesti, yö oli selvästi liian lyhyt. Aamu¬toimiin kului parisen tuntia aikaa, sillä kolme tyttövaeltajaa näkivät hyväkseen käyttää meidän valmiiksi sulattamat ja lämmitetyt vedet.

Tavarat siis pakattiin rinkkoihin ja matkattiin -15°C kirkkaassa säässä kohti Lankojärveä. Matkalla evästeltiin ja nautittiin luonnosta. Tänä päivänä ilma suosi. Tosin jossain välissä alkoi pakastua ja Lankojärvelle saavuttaessa kahden aikaan näytti mittari jo -24°C.

Mökkiä lämmitettiin ja puita tehtiin jo valmiiksi. Illalliseksi luvassa italian pataa. Kuuteen mennessä lämpömittarissa havaittiin jo lukemat -27°C. Ei kuitenkaan huolta, sillä sisältä, yläpetiltä löytyy lämpöasteita miltei saman verran.

5.1.09 Luppopäivä

Ensimmäinen yö Lankojärvellä sujui toisilla liian lämpimissä ja toisilla liian kylmissä makuu pusseissa. Olimme eilen päättäneet viettää rinkkavapaan hiihtelypäivän, joten aamutoimet suoritettiin kiireettömästi. Puurokin ehti hautua kunnolla ennen kuin viimeiset nukkujat heräsivät.

Hiihtoretkiä varten jakaannuimme kolmeen ryhmään. Ulla ja Janne lähtivät Suomujoen vartta etelään, Juhani omille teilleen ja me loput jokivartta pohjoiseen kohti Porttikosken kämppä. Keli oli sopiva hiihtoretkille, mutta ei paras mahdollinen valokuvaukseen, joka myös oli suunnitelmissa. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja taivas pilvessä. Pieni tuulenvirekin puhalteli ja lunta sateli ajoittain. Yksi päivän teemoista oli myös eläinten bongaaminen, sillä tähän päivään mennessä olimme nähneet vain jälkiä.

Matka Porttikoskelle sujui leppoisasti joen mutkia seuraillen. Puolimatkassa löysimme valmiin ladun, joka vei kämpälle saakka. Kämppä oli vanhemman näköinen kuin aikaisemmat, mutta nukkumatilaa näytti olevan ainakin kymmenelle. Pidimme pienen tauon suklaata syöden ja tekstiviestejä kirjoitellen, sillä kämpän luona oli kenttää. Ei hätää äiti, kaikki on kunnossa...

Paluumatka oli helppo valmista latua ja tuttua reittiä pitkin. Eläimiäkin pääsimme näkemään: korppi lenteli sivullamme ja porot olivat liikkeellä joella. Nyt on lounaat taas syöty ja illallista odotellaan...

Eläimiä löytyi yksi toukka, kun alkoi kaivamaan sitä esiin lahon puun kaarnan alta. Siitä huolimatta oli mukavaa hiihdellä ilman rinkkaa.

Yksi poro bongattiin myös joen eteläisemmissä maisemissa. Kännykkään sitä vastoin ei löytynyt kenttää, vaikka sitä metsästettiin kahden tunnin nousun voimin. Valitettavasti suksista uupui pito kokonaan ja töitä tehtiin hartiavoimin. Valokuvatkaan ei onnistuneet: olivat joko liian valoisia tai liian pimeitä.

Illalla innostuttiin vielä lähtemään kuutamohiihdolle järvenjäälle. Niin hienolta kuin ajatus kuulostaakin toteutus jäi hieman heikommalle. Lumi nimittäin jäi kaikilla kiinni suksen pohjiin moneksi kiloksi lisäpainoa. Kun suksi ei enää luistanut päätettiin palata kämpille. Kämpillä olikin sitten vuorossa suksien putsausta noin tunnin.

6.1.09 Lankojärvi - Rautulampi (8 km)

Herättiin normaalisti klo 7:30 viimeistä kertaa Lankojärven tuvassa. Aamu sujui hyvin ja pääsimme suunnitelmien mukaisesti jatkamaan matkaamme takaisin kohti Rautulampea. Sää oli hyvä, reitti helppo ja tuttu, joten saavuimme Rautulammelle hyvissä ajoin. Auringonvaloakin oli reilusti jäljellä - ja myös virtaa, ainakin suuremmalla osalla.

Katy, Ulla ja Juhani kävivät valokuvausretkellä jossain Rautulammen lähistöllä. Katy hiihti itse asiassa jonkin matkaa seuraavan päivän latuamme. Ja siis nämä trippimme teimme ilman rinkkojamme, luonnollisesti. Janne, Loïc ja Aili tekivät urhoollisen retken lähituntureille, joiden nimi jäi mysteeriksi. Ainakin kaksi tunturin huippua tuli valloitettua. Lisäksi kännykkäverkon metsästys tuotti tulosta, ja Janne pystyi lähettämään elintärkeitä SMS-viestejä vieläkin tärkeämmille henkilöille kauas etelään. Lisäksi saatiin otettua sikamageita valokuvia hienoista Saariselän tunturimaisemista.

Koska tuntureilla ei ollut järin lämmin, ja auringonvalon määräkin näytti jostain syystä olevan negatiivisesti riippuvainen ajankuluun nähden, Aili, Janne ja Loïc joutuivat aloittamaan paluumatkan takaisin Rautulammen mökkiä kohti näistä silmiä hivelevistä maisemista. Lasku onnistui tältä triolta hyvin, joskin Janne onnistui tunaroimaan itsensä kaaduksiin kerran. Ranskalainen Loïc, jonka ei pitänyt osata edes hiihtää, esitteli Pariisin vuoristoissa (tai ehkä jossain tornissa) hankittuja downhill skiing -taitojaan, ja selviytyi laskustaan suorastaan suvereenisti näillä täysin vailla sivuttaispitoa olevilla puusuksilla, joita joku on ehkä joskus eräsuksiksikin voinut kutsua.

Tuvassa toimitimme perusaskareemme, ja meillä oli jälleen kerran runsaasti käytössämme rikkainta resurssiamme – aikaa. Käytimme sen tällä kertaa hyödyksi kirjoittamalla varsinkin Ullan suurella avustuksella syntytarinan Lankojärven autiotuvalle vaellusryhmämme vaellustehtävän mukaisesti. Mysteeriksi jäi, onko lanko siskon mies vai vaimon veli. Niin, miten se nyt menikään...

7.1.09 Rautulampi - Rumakuru (11 km)

Lähdimme Rautulammelta aamuhämärissä tuuliseen kirkkaaseen pakkasilmaan (-19°C). Merkittyä reittiä ja kovaa hankea pitkin eteneminen sujui rivakasti, vastatuulesta huolimatta. Seitsemän kilometrin taivalluksen jälkeen tulimme sivistyksen pariin eli valmiille ladulle. Kilometrin päästä löytyi Luulammen opastustupa joka tuntui ahtaiden kämppien jälkeen suorastaan ylelliseltä.

Lounastauon jälkeen jatkoimme latua pitkin kohti Rumakurun tupia. Vanhempi näytti tunnelmalliselta, mutta kovin pieneltä, joten jatkoimme "uudelle" tuvalle. Täällä onkin tilaa reilusti, lämmityksen kannalta turhankin paljon. Valmiit tulet olivat kuitenkin kamiinassa, joten tuvalle oli mukava asettua.

Valoisan aikaa oli vielä jäljellä tuvalle saavuttuamme, joten osa porukasta kävi tutustumassa Rumakuruun. Kurun nimen alkuperä ei retkellä tainnut kuitenkaan selvitä.

Ilta tuvalla sujuukin mukavasti lettuja nauttiessa ja toiseksi viimeisen päivän ohjelmaa suunnitellessa. Osa porukasta haluaa viettää viimeisen Saariselän matkailukeskuksen välittömässä läheisyydessä ja osa hieman kauempana.

Petit aparte francophane:

Chanson d'automne
Les sanglots longs
Des violons
  De l'automne
Blessent mon cœur
D'une langueur
   Monotone. 
Tout suffocant
Et blême, quand
  Sonne l'heure,
Je me souviens
Des jours anciens
  Et je pleure 
Et je m'en vais
Au vent mauvais
  Qui m'emporte
Deçà, delà,
Pareil à la
   feuille morte

8.1.09 Rumakuru - Saariselkä - teltta (8 km, 2 vaeltajaa) tai Vellinsärpimä (15 km, 4 vaeltajaa)

Heräsimme tänään vasta puoli yhdeksältä. Puuron syömisen jälkeen pakattiin ja lähdettiin hiihtämään Saariselkää kohti. Hiihtäminen sujui ihan helposti koska oli valmislatu. Otettiin paljon valokuvia koska oli pilvetön ja "aurinkoinen" päivä. Saavuimme Saariselälle noin klo 12. Sitten meidän täytyi vielä löytää matkailukeskuksen. Se ei ollut tosi helppo, mutta viimeksi löytyi. Mentiin sisälle ja lämmittiin. Postikortteiden ostamisen jälkeen mentiin taas ulos ja Ulla ja Juhani aloittivat laittaa telttaa. Muut lähtivät Luttoa kohti. Matka sinne sujui ihan nopeasti, mutta sinne tultuamme huomasimme, että oli jo joku muu paikalla. Hän kertoi meille, että Vellinsärpimällä on tilaa reilusti ja myös kaasuhella, siksi lähdettiin taas Lutolta Vellinsärpimää kohti. Saapuessamme Vellinsärpimälle laitettiin päivällinen valmiiksi. Päivällisen syömisen jälkeen vielä grillattiin makkaroita. Nyt mennään nukkumaan koska meidän täytyy herätä jo puoli viideltä aamulla.

Vaeltajat vasemmalta: Loïc, Katharina, Aili, Juhani, Janne ja Ulla

9.1.09 Vellinsärpimä - Saariselkä (7 km) - Oulu

Aikaisen herätyksen, kevyen aamupalan ja reippaan hiihtorutistuksen jälkeen saavuimme Vellinsärpimältä Saariselälle. Telttayöpyjien pakattua varusteensa järjestäydyimme bussiin kotimatkaa varten. Loppusauna ja -ruokailu Sodankylässä kruunasivat hienon vaelluksen ennen paluuta Ouluun ja arkeen.