Kaamosvaellus 2010 käsivarressa

1. Vaelluspäivä, su 3.1.2010

Reitti: Norja tienvarsi - Lossujärvi, taivallettu matka: jotain 15 km

Sää: aluksi leppoista pakkastuulta

Aamulla yhdeksältä bussimme töräytti Norjaan Didnojohkajoen ja Norjantienvarsi-tien risteykseen, josta satojen – jopa kymmenien kilometrien matkamme sai alkunsa.

Siirryimme hiihtäen Didjojohka (Dino) -jokea pitkin Lossujärvelle. Irstas Kuu-ukko tirkisteli matkaamme ja nauroi meille kahdessakymmenessä asteessa paleleville poloisille, kunnes huomasi olevansa yksin −200 °C:ssa avaruudessa. Itsesäälissään Kuu-ukko meni takaisin piiloon Leattan tuntureiden taakse.

Kylmä pohjoistuuli puhalsi etelästä ja lännestä päin kasvojamme, kunnes huomasi virheen suuntavaistossaan ja tyyntyi.

Lunta suksien alla on noin 20 – 200 cm riippuen paikasta.

Lossujärven tuvan kerrostuneista lämpötiloista hyviä reissun jatkoja toivottaa Timo.

Ryhmämme vasemmalta: Ville, Aleksi, Jarmo, Sampo, Jenny ja Timo.

2. Vaelluspäivä, ma 4.1.

Reitti: Lossujärvi - Haltin tupa, taivallettu matka: ainaki 32729 metriä allekirjoittaneen laskujen mukaan

Sää: tuulikone aamun päällä, myöhemmin tyyntyi leppoisaksi menokeliksi

Kuukartat olivat kertoneet Kuun paistelevan aamuyöstä, niin päätimme aloittaa päivän hyvissä ajoin klo 4:n korvilla. Yöllä maantieltä (maantien melulta) kuulostanut tuuli oli hereillä käyneitä retkeläisiä säikäyttänyt. Yhessä päivässä ei oltu vielä unohdettu tuntureiden taakse jäänyttä elämää. Onneksi puhuri ei ollut tehnyt maantietä, vaan ilokseni pojat saivat aurata latua halki tuiskun.

Kylmä tuuli ja pakkanen pakottivat olosuhteisiin nähden liian vähiin pukeutuneet ladun auraajat vetämään lähes yhtä soittoa viiden tähden Urttashotelliin hengähdystauolle. Asteikolla yhdestä yhdensäänkymmeneenkahteen viisi tähteä saanut pieni ja jäätävä hotelli jäi muistojen hämäriin kätköihin matkan jatkuessa kohti aurinkoa, joka on vielä sen verran laiska, ettei jaksa nousta. Näköalapaikalta pakolliset kuvat Pihtsuskönkäästä ja erikoisesta näkymästä pohjoisella pituuspiirillä pingviineistä, jotka olivat saapuneet halki ilmojen meitä moikkaamaan. Kuvailujen jälkeen loppurynnistys järvenselän yli kämpälle. Illan luodessa ensi säkeitään matka jatkui myöhäisen lounaan jälkeen tuulen sopivasti kutkuttaessa vuoroin nenää, leukaa ja sormen päitä kohti päämäärää. Pohjolan pimeys ja tähtitaivaan valo ympärillämme suunnistettiin nappiin Haltin tuvalle. Tähtimerkit näyttää suorimman tien, kompassilla ja kartalla menee aina mutkan kautta pallon pyöreydestä johtuen.

Tuvassa jutut olivat yhtä pakkasella kuin itse tuvan ilma ja laverien kutsunta oli lempeä.

Kädet pakkasesta hypotermistuneina tarinoi Jenny.

Pingviinit

3. Vaelluspäivä, ti 5.1.

Reitti: Haltin tupa - Halti (- Ridni -) Pitsusjärvi, taivallettu matka: 20 km:n molemmin puolin

Sää: hyvä huiputusilma

97023, 97024, 97025, 97026, 97027 ja 97028. Tässä ovat Pingviininnäkijät-ryhmän Haltin huiputusnumerot.

Päivä sai alkunsa puoli kuusi, kun aamuvirkkumme Jenny sai puurot keitettyä. Puuroa hän keitti liian vähän, joten meetwurstipötköllä uhaten laitoimme hänet uudelleen töihin.

Lähdimme puoli 8 liikkeelle tavoitteena mennä korkeimmalle maa-alueelle kuin kukaan muu Suomen rajojen sisällä oleva henkilö sillä hetkellä, siis Haltille.

Matkalla arvuuttelimme, olisiko Haltin haltija hyvä vaiko paha haltija. Jos hän olisikin paha haltija, saattaisi hän vaikka antaa Villelle pähkinäsuklaata.

Haltin huipulla ei Haltijaa näkynyt. Aleksi ja Ville luulivat nähneensä tämän taikaolennon Britni-huipulla (Ritničohkkalla), joten he lähtivät saalistamaan tätä. Ilmeisesti huuru Aleksin silmälaseissa teki tepposen ja Haltija ei ollutkaan siellä :(

Huipulla

Me muut: Timo, SuperSampo, Jenny ja Jarmo lähdimme Haltilta takaisin Haltin tuvalle rötväämään.

Mitä mahtavimmassa säässä tehdyn Haltireissun jälkeen huomasimme jo elämäntapaprojektiksi venyneen Haltin mökin lämmittämisen olevan valmis 20 tunnin jälkeen lämpötila kipusi 20:een Celsius asteeseen!

Koska kaikki oli nyt saavutettu, lähdimme kohti uusia seikkailuja vanhoja jälkiämme seuraten Pitsi-, eli pitsa-, eli pitch-, eli pitsus-järvelle. Ois muuten pingviinituutti poikaa! Aleksi Pingviinikävelyä pitäisi harjoitella! Jenny

Ps. Aleksi järjesti korkealentoisen striptease esityksen Haltin huipulla, nyt selvisi, miksi Haltija lähti karkuun.

Pitchusjärvelle saavuttiin upeassa säässä puolentoista tunnin hiihdon seurauksena. Mökki oli semilämmin, joten lämmitimme sen raivokuumaksi. Alastonkohtauksen saatuamme söimme ja joimme ja ... pesimme likaiset astiat vedellä, jonka ylösnousemukseen saimme Villen apua. Viis alastonta jätkää tuvassa! Jenny

Nyt lämmin ja hyvä fiilis, tämän lauseen teille riimis Timo.

4. Vaelluspäivä, ke 6.1.

Reitti: Pitsusjärvi - Kuonjarjoki, taivallettu matka: parikymmentä km

Sää: auringon kajoa, kylmiä laskuvirtauksia

Itsenäisyyspäivästä on 2 kuukautta, mutta ei siitä sen enempää.

Aamu viileässä Pitchusjärvessä valkeni led-lamppujen avulla puoli kuudelta. Jarmo keitti hyvissä ajoin puurot ja kuiskasi meille herätkäähän, jos haluatte. Uniemme pingviinit sekä striptease esitykset loppuivat kuin seinään. Mielissämme sädehti vielä öiset revontulet nostellessamme haisevia sukkia kuivausriu'ulta jalkoihimme.

Aivan hillittömän mahtava ja upea ja siisti ja viilee hiihtokeli! Puoli Q-tamo hopeoi raikkaan toissapäivänä hiihtämämme ladun Meekonjärvelle päin. Keli oli niin hyvä, että kameralla pystyi ottamaan kuvia, joista ei pimeässä saanut kuitenkaan selvää.

Päivä valkeni samoin ajatuksemme, mutta ihomme pysyi terveen tulipunaisena.

• Lämpötilahan oli Aleksin kerrospukeutumisasteikolla kaksi, eli jotain 0 °C ja −196,5 °C välillä.
• Jennyn asteikolla lukema oli 3.5, eli −17 °C ja −30 °C välillä.
• Sampon kerrastojen määrä oli 4, eli −20 °C ja −30 °C välillä.
• Jarmolla oli kolme kerrastoa.
• Ville: 3 kerrosta.
• Timo: 3 kerrastoa.

Kerrospukeutumisasteikon perusteella Aleksi on Pingviini. Me muut jotka Aleksin näemme, olemme pelkkiä Pingviininnäkijöitä.

Asiaan! Lounaskeitto Meekonjärvellä Kekkosen valvovan silmän alla. Kekkonenhan on Saivaara, joka katsoo länteen, vaikka on itse idässä. Kylmyyttä Meekolla oli -23 °C.

Sigamagee uskomattoman kultainen pörheä ja gigaterajiggawattihattimattimaiset maisemat siintivät edessämme kun rintamme kiiti auringon kajossa 20 cm/h -vauhdilla kohti Kuonjar- eli kuona(-aine)-jokea.

Auringon kajoa.

Nimestä huolimatta vesi ei ole pahaa. Noin 5 km ennen tupaa, horisontissa näkyi jotain suurta, osa arveli sen olevan tupa, osa taas mielti kiveksi. Tupa se ei siksi voinut olla, koska siinä ei näkynyt olevan hotelli helpotusta. Joku on voinut räjäyttää vessan huuti joku jostain joskus kai. Lähempänä hahmo paljastui kiveksi. Onneksi tupaan oli siitä matkaa enää 500 m.

Tuvalle saavuttiin noin neljältä. Aleksi – siis pingviini – ja Ville lähtivät vielä iltalenkille.

Uusi tuttavuus Lapista oli hakannut jokeen vesireijän – eli avannon – ja lämmitti tupaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Huomenna ryhmämme hajoaa ja parsiutuu illalla jälleen kokoon. Osa suunnittelee menevänsä suoraan Terbmisjärvelle Salmikurun kautta, osa säätää kellot herättämään klo 2 ja aikoo nauttia kuutamosta ja hiihdellä vanhaa latua Saarijärven kautta samaan paikkaan.

Lossu Lossu - senkin possu, siellä oli hossu, muttei kossu.
Halti malti ja kalti - eivät kaikki ole sanoja.
Pitch - Pitch - Pitchusjärvi, ethän sinä ole särki, kuumuutta ainakin meihin valoit niinkuin joku ihme aurinko.
Kuonjarjoesta ei ole runoa, Timo ei nyt sitä jaksa punoa.
Siksi loppuu tämä virsi - olis aika pukea pitsi housut.
Hyvää yötä T. Timo

5. Vaelluspäivä, to 7.1.

Reitti: Kuonjarjoki - Termisjärvi, taivallettu matka: ylämäkeä jonku verran, alamäkeä paljon enemmän

Sää: vaihteleva

Päivä yritti alkaa klo 2 yöllä, kun Jenny alias Y:n, Timon ja Aleksin piti aloittaa kuutamovaellus Saarijärven kautta Termisjärvelle. Sakea lumipyry ja tuuli peitti neljänneksen ison kuun ja porukka mönki takaisin hiestä märkiin makuupusseihin. Osalta kerkesi uni jo karata tuulen mukana, eikä Jarmon kahvipuru unihiekastakaan apua ollut, kun mies itse koisi. Muiden uinuvien tuhina, röhinä ja hengen haukonta uinutti vihdoin loputkin unen siniseen maahan. Gubbe - eli uusi tuttavuus Lapista teki lähtöä aamusella ja niin mekin askel askeleelta olimme pian ulkona 11:sta aikoihin selkeä päivä ympärillämme, yhtenä yhtenäisenä tiiviinä ryhmänä.

Kantava hanki, keventyneet kantamukset ja alamäki kiidätti meitä suoraan etelään. Jossain vaiheessa huomasimme tavallista enemmän suklaapapanoita lumella ja pian Timo laski kolmenkymmenen poron tokan rinteellä. Porojen lisääntymisvauhti on hurjan nopea, sillä jokainen poro synnytti 9 aikuista poroa silmänräpäyksessä ja niin vaikealla matikkalaskulla porojen yhteissummaksi tuli 300. Yksi poroista, Rigga- Nigga -Reindiö, oli ajettu eristyksiin muista. Voisinkin seuraavaksi kasvatus menetelmäkseni syventyä porojen suvaitsevaisuuskasvatukseen.

Salmigurun laskemiseen ei tarvinnut olla guru. Riitti, että antoi painovoiman viedä. Lunta oli juuri riittävästi pahimpienkin lohkareikkojen ylittämiseksi suksilla. Ilta Termiksen tuvalla on sujunut vanhaan tuttuun malliin: ihmeellisiä keskusteluja kummallisista asioista, tu*ittuilua jeesustuotteista ja soijameetvurstista, tuvan lämmittämistä (joka reissun tässä vaiheessa on edelleen kiehumispisteessä) ja Timon vedenpaisumusyrityksistä (jotka tällä kertaa tuvan lattian lisäksi kohdistu kumisaappaiden huopiin ja halkopinoon).

Pojat uhmasivat rakentaa avannon jos uisin siinä. Tunnin jäähakkuun tuloksena sain ihka oman avannon, jossa kylmän viileästi pulahdin. Virkistävää. Hyvän olon lisäksi sain myös suun makeaksi kuudella karhunrasvassa paistetulla lätyllä.

Aamulla uudestaan, lupasin jo. Pojat vetelee jo hirsiä ja uneksivat varmaan kokolihapiffeistä. Mulla on vatsa soijapullia täynnä ja uskon vakaasti elokuun luonnonmukaisiin, biohajoaviin, hyväntuoksuisiin ja fosfaatittomiin pesuaineisiin.

Me paiskittiin tunti töitä avannon vuoks ja toinen ui siellä hetken eikä edes kiljunu. Aleksi Me ollaan pettyneitä. Timo

Nyt voisin simahtaa kuin vesipisara kaminalle sihahtaa. Jenny

Hyvin varusteltu uima-avanto. Ei valittamista öisissä maisemissakaan.

6. Vaelluspäivä, pe 8.1.

Reitti: Termisjärvi - Saanajärvi, taivallettu matka: paljon ja joillaki vähän päälle

Sää: sunnuntaihiihtoilma

Päivä alkoi leppeässä 10 asteen pakkasessa ja pienessä länsituulessa. Yö oli haudannut Jennyn ajatukset uudesta avantouinnista. Jennyä harmitti etteivät uintiavustajat, allekirjoittanut ja Aleksi, antaneet "Lapin tytön" uida kunnolla ja tarpeeksi hyisessä Termisjärvessä. Se oli joka tapauksessa hieno suoritus! Lähdimme vielä aamun sarastaessa kohti Termisvaaraa. Jätimme kantamukset puronuomaan ja jatkoimme kevennetyssä varustuksessa huipulle. Huipulla otimme perinteisen ryhmäkuvan. Sitten oli vuorossa poikien kehostelukuvan aika. Pienen arpomisen jälkeen jätkät oli kymmenen sekunnin valmiudessa kuvaukseen. Lähtölaskenta alkoi ja Jenny alkoi räpsiä kuvia. Jokainen saa olla omaa mieltä lopputuloksesta. Lasku Termisvaaran hiihtorinteitä pitkin "ruoattalaisilla" oli vauhdikasta, mutta hieman hoipertelevaa. Aleksi äkkäsi ahman jäljet ja lähti jälestämään niitä kuin muinainen hirven hiihtäjä. Tällä kertaa peto jätti saaliiksi vain jäljet.

Huiputus sai veret kiertämään, joten vaatetusta oli pakko vähentää (syystä tai toisesta...).

Lounastettuamme joenuomassa lähdimme kiipeämään Paihkasvaaran kuvetta. Sampo sai jostakin energiaa ja intoa vetää "ähkiö" huipun yli. Ville teki Sampolle seuraa muun ryhmän kiertäen huipun hienokseltaan. Tunturihuippujen välisestä satulasta lähdimme laskemaan täysvarustus päällä laaksoon. Se kaks ja puol kilsaa oli ehdottomasti reissun nopeinta etenemistä. Laaksossa näkyvyys oli laskenut lumisateen vuoksi. Jenny otti tarkan suunnan kohti Saanan päivätupaa. Sampon ehdotus kaupassa käynnistä sai Aleksin ja Timon lähtemään vesi kielellä Kilpisjärvelle. Ryhmä hajosi ennen Gahkaljavria. Osasto "Saanan päivätupa" jatkoi samalla suunnalla hyiseen vastatuuleen. Pimeydestä huolimatta ryhmän puolikas osui tuvalle kuin telkkä pönttöön. Allekirjoittanutkin pääsi vihdoin tekemään avantoa kirveellä. Villen osaavassa ohjauksessa avannonteko onnistui kolmessa vartissa. Osasto K-ekstrasta alettiin huolestua, kun kaupassa kävijöitä ei alkanut kuulua. Pojat olivat saaneet päähänsä kiertää Saanan myötäpäivään ja yrittää huiputusta. Pojat toivat muassaan mm. makkaraa, lettuainekset ja kunkaa ( eli karkkia ) ... Iloisten syöminkien jälkeen porukka taipui nukkumaan (pl. 1. erillinen Saanan huiputusosasto, vahvuus 1 mies). Huomenna herätys klo 2.30.

Jarmo

Kilpisjärven reissu: Väläys sivistysvaltiosta

Minä, Aleksi ja Sampo suuntasimme ennen Kakkajärveä nokat kohti paikallista Hypermarkettia, K-Extraa. Hullunkiilto silmissä, pupillit kymmenkertaisina, ajatukset käristemakkarassa ja kieli sinapissa kiidimme nopeammin, kuin kukaan hiihtäjä miesmuistiin (~ ½ vuotta) kohti kauppaa. Saavuimme 16.58 kaupan pihalle, joten meille jäi (60 * 2 + 60 * 60)s = 3720 sekuntia tehdä ostokset. Äitii, Äitii, noi miehet menee hiihtäen kauppaan! Voidaanko mekin? Tyttö n. 7 v. (tai 27 v. – oli pimeä)

Kaupasta haimme puukkoja ja puntareita ynnä muita virvokkeita, mutta päätimme kuitenkin uhrata kaikki rahamme miesten ruokiin: olueen, makkaraan ja sinappiin. Myös karkkia ostimme. Sampo osti ahkioon kananmunia (epäjeesusmunia), 2 kg vehnäjauhoja ja 2 litraa punaista maitoa.

Emme halunneet turhaan veivata samoja jälkiä Kakkajärvelle, vaan päätimme "oikaista" – niinpä niin. Joku ketku oli rakentanut taloja meidän reitillemme ja tukkinut tien. Ajattelimme jatkaa Retkeilykeskuksen suuntaan, josta taas mökille Saana myötäpäivään kiertäen. Saanan kierto oli kova urakka eikä se ollut helppokaan. Saavuimme jyrkännemäisen laskun juureen, jossa mökki oli n. klo 20.00. - kai. Ville: Tais olla lähempänä 21

Hanat auki!

Saanan huiputus

1. erillinen Saanan huiputusosasto lähti suksiliikenteeseen ennen puoltayötä, muiden jo käydessä nukkumaan. Tarkoitus oli seurata kauppaosaston jälkiä länteen ja poiketa siitä ylös kun rinne mahdollistaisi nousemisen jyrkänteen päästä. Rinne oli maastossakin jyrkkä kuten karttakin väitti ja luminen, joten nouseminen suksin eikä ilman ollut järkevää varsinkaan pimeässä – hallittu alastulo voisi koitua ongelmaksi. Laskettelin suunnitelma B:n mukaisesti kesäreitin portaiden juureen ja siitä reipasta sauvarinnettä kanto/umpihankea lounaisreunan harjannetta seuraille ylöspäin. Maston kautta tuuliselle huipulle ihmettelemään, jälleen komeat maisemat mitä nyt pimeässä näki. Alaspäin mentiinkin sitten vauhdilla ja ei aikaakaan kun oli jo sukset jalassa ja Saanan takanousu järvelle edessä. Tuuli oli taas rauhallinen ja lämpöä riitti. Lasku päivätuvalle oli koko reissun lähes ainoita kivikoita, joka olisi kaivannut paljon enemmän lunta. Huiputus suoritettu parahiksi ennen herätystä.

huipulla tuulee, Ville

Tauko ja reitinvalintojen tekoa aamutuimaan.

Paluupäivä, la 9.1.

Reitti: Saanajärvi - Kilpisjärvi, taivallettu matka: kaikki loput kilometrit

Sää: alhaalla kylmää

Heräsimme klo 2.30. Luulin, että heräämme klo 3.00. Tuntui, että minulta on varastettu puoli tuntia unta. Argh! Mökki oli hirveä härdelli, mutta lähtöhetkellä mökki oli taas tiptop-kunnossa. Pakkasta oli leppeät seitsemän astetta. Laskeutuessamme Kilpisjärvelle pakkanen kiristyi 16 asteeseen. Laskettelu luontotalon parkkipaikalle oli vaativa. Allekirjoittanutkin tuiskahti nurin päästellen alkukantaisia älähdyksiä. Kilpisjärvellä ei ollut juuri muuta tekemistä kuin pitää itseään lämpimänä kävelemällä tai jumppaamalla. Bussimme saapui luvattuun aikaan klo 7, mutta eri suunnasta kuin arvelimme. Alkuperäinen automme oli kuulemma joutunut ajamaan penkkaan väistäessään rekka-autoa. Kyyti kohti Oulua alkoi. Pallaksella oli paljon enemmän lunta ja pakkasta. Oloksella pääsimme uimaan ja syömään. Oloksen suihkujen paine ei oikein riittänyt ainakaan miesten puolella. Uima-altaan vesi oli aika vilpoista. Sivuhuomautus: kuitenkin pitkästi plussan puolella ja pinta sulana! Saunassa höyry riitti juuri ja juuri kohtalaisiin löylyihin. Ruokapuffetti oli hyvä. Oli salaattia ja kanaa pääruuaksi. Jälkkäriksi oli cappucinomoussea. Jenny sai jälkkäriksi mansikkasorbettia, koska ei pidä ajatuksesta, että lihaksi tapettua eläintä tehohyödynnetään vielä jälkiruokienkin ainesosana. Pienessä sokerihumalassa, johtuen jälkkäristä, oli kiva tallustella bussiin. Lähdimme kohti kotia kolmen maissa.

Jarmo

Valoa riitti mainiosti maisemien ihailuun, mutta kuvaukseen hieman heikommin.

Vaellustehtävä

Seuraa säätiedotus:

Alkuviikosta

Irstas Kuu-ukko tiirailee vaeltajia vuorten takaa. Aleksin kerrospukeutumisasteikolla lämpötila on yksi kerros, eli −10 °C ... −200 °C. Pohjantähti loistaa yhä pohjoisesta. Lunta on Kilpisjärvellä tuhansia – jopa satoja hiutaleita.

Infernaalinen pohjoistuuli tervehtii vaeltajia aamuyöstä. Pakkasta on aamusta 24 astetta. Tuuli tyyntyi päivää kohden. Lämpötilan noustessa 14 pakkasasteeseen. Yö on kirkas. Pakkanen kiristyy jälleen.

Keskiviikosta

Nenän väriasteikolla pakkanen saattaa kiristyä jopa terveen tulipunaisesta valkoiseksi, edes rommi ei tähän voi auttaa.

Loppuviikosta

Voi nähdä satapäisiä pingviinitokkia tutkiskelemassa lumen syvyyttä. Tarkkasilmäinen voi haistaa lämpötilan nousun. On mahdollista, että ryhmän sisäinen kitka lämmittää ilmaa niinkin paljon, että ryhmien naiset on heitettävä avantoon viilenemään. Miespuolisille uroksille riittää pelkkä yläosattomuus tuulisella huipulla. Puolikuusta näkyy enää neljännes, ehkä. Kerrospukeutumisasteikolla lämpötila on nyt lähellä nollaa.

Salmikurun tutkimusasemalla

Tulevaisuus Saanan ympärillä jatkuu ehkä positiivisissa lukemissa. Ai miksi ehkä? Helppoahan se on eilisen sää sanoa, vaan sanopa huomisen Selvä: lämpötila kerrospukeutumisasteikolla on matala, jopa negatiivinen. Vaeltajien tulisi varautua tähän ja tehdä niin kuin Ville ja irrottautua turhista nenänahoistaan.