Hetta oli hiljainen, kun saavuimme aamutuimaan. Kylä nukkui vielä ja taisipa joku bussisakin vedellä sikeitä. Me karistelimme viimeiset unihiekat (mikäli niitä onnistu muodostumaan :) silmistä ja purkauduimme tavaroinemme ulos. Kello 6.00 hiihdimme pimeän Ounasjärven syleilyyn ja otsalamppujen valossa hiihtäjäjono eteni Pyhäkeron möksään aterioimaan. Pimeässä sinne saavuimme ja ruoka maistui ja osalle unikin makuupussissa :) Siinä vaiheessa oli jo noin puolet sunnuntaipäivämatkasta tehty ja koko päivä aikaa :) Mut hyvin aika kulu ku taukoiltiin lähes 3h ja hiihdettiin kauniin, valkoisen ja tykkylumipuiden satumaassa Sioskuruun. Kurut haasto kyllä välillä vähä laskijoiden tasapainoa, siellä mentiin kieli keskellä suuta :) Ahkiot keikku ja rinkat horjutti... Pyhäkurussa oli hienoa klo 9:n aikaa, kun päivänvalo alkoi tunkeutua pilvien takaa, mutta kuu kilpaili loistollaan, se paistoi keltaisena yllättävän kirkkaasti! Porukka oli sopivasti väsynyttä Sioskuruun saavuttaessa. Ruoka maistui ja unille ruettiin alkaen klo 19 :) ja unta riitti aamuun asti. Ding! Porukka heräili ku kello oli jo 10..10.30. Oltiin ainakin hyvin nukuttu ja patterit täynnä!
-Salla Takaisin alkuun
Pitkän ja hartaan yön jälkeen alkoivat aamutoimet verkkaiseen tahtiin. Oltiin päätetty pitää välipäivä ja suunnata valtaamaan läheinen Siosvaara. Pakkasta oli lähteistä ja korkeudesta riippuen -23 - (-30)C. Vaaran valloituksessa ei kauaa nokka tohissut. Laskun jälkeen puolet porukasta jäi Sioskurun tuvalle kokkailemaan toisen puolen jatkaessa vielä toiselle lenkille kohti läheistä Kukkarovaraa. Sieltä palatessa meinasi käydä iso vahinko, kun allekirjoittanut kaatui ja suksi irtosi jalasta. Se singahti melkoista vauhtia rinnettä alaspäin kohti pimeyttä. Huoli suksen menetyksestä oli varsin aiheellinen, koska alas oli vielä matkaa ja matkaavan suksen suunnanvaihdoksia on mahdoton arvata. Onneksi toinen ryhmämme eräoppaista eli Salla oli tarkkaavainen ja löysi suksen n. 50 metrin päästä. Loppuosa paluumatkasta sujui kirkasta tähtitaivasta ihastellen. Tuvalla olikin vuorossa illallisen syöntiä ja kortin peluuta. Ryhmämme gourmet-kokki Tuulia oli valmistanut herkullista jauhelihakeittoa ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita. Niitä kelpasi suuhunsa pistää, vaikka eivät muutkaan kokkaukset missään nimessä huonoja olleet. Tuvassa oli meidän lisäksemme myös eräs etelä-suomalainen pariskunta, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia. Nukkumaan mentiin kympin maissa ja herätys sovittiin kuudeksi.
-Aku Takaisin alkuun
Kun joku reipas kömpi aamulla kuuden aikaan laittamaan tulia Sioskurun tuvan kamiinaan, tuntui että ei vielä voi olla aamu!? Aamutoimiin oli onneksi varattu semmoiset sopivat kolme tuntia ja siinä ajassa saatiin kaikki sukset jalkaan. Aamun kähmässä lähdettiin hiihtelemään kohti Hannukurua (ja saunaa!:) Aluksi oli tasaista nousua ja pitoja sai lisäillä, koska pakkanen oli laskenut n. -15 asteeseen. Matkalla oli komeita maisemia: mm. poroaita, Tappuri ja komia punainen auringonlasku klo 13.15 sharp. Hiihtely sujui mukavasti kelkanjälkeä seuraillen, vaikka lounasta edelsi pieni tahtojen taisto. Lounastunturi (Rouvivaara/Jylhäkallio) häämötti loputtoman lumiaavikon taivaanrannassa. Pääkalloja aavikolla ei sentään näkynyt, useammat riekkoteeriketun jäljet kuitenkin. Lounaskallion juuri kuitenkin saavutettiin ja pyllyt palellen pidettiin pikainen paussi. Loppumatka Rouvivaaran jälkeen lasketeltiin mukavasti alamäkeen ja Hannukurussa laitettiin heti sauna lämpiämään. Erämaasaunan ihanuutta ei voi sanoin kuvailla. Kaikki saunoivatkin pitkään ja hartaasti jäähdytellen välillä hangessa pyörien ja kuistin penkille takamuksen jälkiä tehden. Loppuillasta koettiin harvinainen vierailu, kun Sallan kaverit hiihtelivät kuutamohiihtoa saunomaan ja Sallaa tapaamaan. Itse mietin miten näin voi väsyttää, ennen kuin hoksasin kellon olevan jo yli puolen yön. Pikkuhiljaa kaikki kömpivätkin puhtaina ja rentoutuneina pusseihinsa. Aloittelijana tällä vaelluksella on näin puoleen väliin mennessä oppinut jo vaikka mitä: esim. mitä kieppi meinaa, että trangialla on mahdollista valmistaa ihanaa mustikkapiirakkaa ja että tiukka etukeno takaa mahtavan menon kun hilaa rinkkaa ylämäkeen.
-Venla Takaisin alkuun
Eilisen saunan jälkeen maistui uni ja porukka alkoi heräillä kymmenen maissa. Aamupuuhien jälkeen osa lähti käymään Pahakurun tuvalla, osa Suasjärvellä, itse lähdin Sioskurulle päin hiihtelemään (tai maleksimista se oikeastaan oli) ja valokuvaamaan. Pahakurulle lähteneet kuulema kokeilivat suunnistamista oikaisten umpihangen kautta ja palasivat tänne Hannukurun tuvalle jotain toista, valmista latua pitkin. Tänä iltana ohjelmassa on jälleen saunomista. Omat fiilikseni ovat vaihdelleet ensimmäisen aamupäivän käsittämättömästä epätoivosta eilisen ja tämän päivän "hei tämähän onkin aika loistava juttu" -valaistumiseen. Tämmöistä voisi harrastaa toistekin.
-Aija Takaisin alkuun
Torstai-aamu lähti käyntiin kovalla tohinalla. Hannukurun mökki oli tupaten täynnä vaeltajia ja vedenkeittovuoroaan sai todella odotella. Siinä puuhien lomassa kerrattiin yön kummia tapahtumia - osa ryhmästämme luuli nähneensä erikoista unta, joka osoittautuikin täydeksi todeksi. Yhdellä porukastamme olivat tonnikalat päättäneet lähteä uimaan vastavirtaan ja tästä yön erikoiset ääntelyt ja kolina johtuivatkin. Kun kaikki aamutoimet oli hoidettu ja rinkat pakattu, alkoi lähtö Nammalakuruun epäilyttää. Tarjan kuumeenmittaus osoitti, ettei hiihtopuuhiin kannattanut ryhtyä ja yön ääntelijänkään olotila ei ollut parhaimmasta päästä. Yhteisesti päätettiin jäädä vielä kolmanneksi yöksi Hannukurun erinomaiselle tuvalle. Salla päätti lähteä toisen ryhmän mukaan kohti Nammalakurua ja hiihtokykyinen loppuryhmä otti suunnaksi Kellotapulit muutaman kilometrin päässä mökistä. Tänään oli sitten minun vuoro harjoitella suunnistusta ja urheasti Venla, Aku ja A-P minun opastuksessa hiihtivät aina paluumatkan puoliväliin saakka. Kellotapuleille saakka ei päästy sillä maasto osoittautui yllättävän vaikeakulkuiseksi ja ison männyn alla nautitun maittavan lounaan jälkeen otettiin suunta etelän kautta kohti mökkiä. Hämärän saavuttua alkoi itse suunnanottajan varmuus sijainnista haihtua, mutta poikien varmalla otteella mökki löytyi kuin löytyikin. Meidän hiihtoreissun ajan toipilaat olivat vetäneet ahkerasti sikeitä ja olo alkoi heilläkin iltaa kohti muuttua paremmaksi. Sauna päätettiin yhteistuumin jättää lämmittämättä, jotta haju olisi sitten lauantaiaamuna bussiin noustessa tarpeeksi uskottava. Saunan sijasta allekirjoittanut nautti A-P:n loistavasta maratonhieronnasta, joka kesti vähintään 2,5h. Hierottava nautti hoidosta välillä kauneusunienkin kera. Hierontavuoron vaihtuessa alkoi ilta olla jo niin pitkällä, että sananvaihdot tuli hoitaa kuiskimalla, mikä tuntui jostain syystä vieressä unta odottavasta Akusta epämiellyttävältä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Toipilaiden kunto vaikutti jo niin hyvältä, että toivo matkan jatkumisesta huomisaamuna alkoi viritä.
-Tuulia Takaisin alkuun
Perjantai-aamuna lähdettiin kolmen tunnin valmistelujen jälkeen hiihtämään koko porukalla kohti Montellin majaa, koska tonnikalojen todettiin rauhoittuneen ja kuumepotilaan lämmön laskeneen. Neljän kilometrin hiihdon jälkeen yhden maissa kuitenkin pysähdyimme soittamaan apua kuumeiselle, joka ei sittenkään ollut vielä tarpeeksi terve jatkamaan. Kymmenen minuttia soiton jälkeen puistomestari saapui moottorikelkalla pelastamaan pulassa olleen neidon sekä toisenkin, joka tunsi itsensä sairaaksi. Heidän mentyään matkaa jatkettiin kilometri, jonka aikana allekirjoittaneen lonkka päätti irtisanoutua. Puhelin jälleen kouraan ja apua soittamaan. Alle puolen tunnin odottelun jälkeen apu saapui ja pääsin moottorikelkan perässä olleessa reessä hurjaa kyytiä makuupussin suojissa Autton protilalle kahden muun matkantekonsa keskeyttäneen seuraan. Porotilan mökissä vietimme hauskan illan - välillä tosin kauhistelimme, miten muun porukan matkanteko sujui kovassa pakkasessa.
-Aija Takaisin alkuun
Edellisen illan hieronta, korttipeli. ja löhöilysessioiden lopetus ei millään tuntunut onnistuvan. 7:30 aikoihin vasta alkoi ilmetä heikkoja elonmerkkejä lavereilla. Lumen sulattelu ja aamutoimet eivät olleet erityisen ripeitä nautiskeluvaihteen jäätyä silmään. Niinpä kolmen yön sotkut olivat järjestyksessä vasta 11:15 ja lähdettiin. Pihalla oli reipas viima. Kasvot hyvin suojattuina laskettelimme Suastunturin taakse itään. Alempana pakkanen alkoi purra enemmän. Jätimme pari toveriamme parempiin hoteisiin ja jatkoimme hiihtoa hytisten. Untuvaa sai olla yllä mittarin laskiessa -27..-29..-30. Vuontisjärveä lähestyessä hiihdettiin jo konelatuja. Mietittiin, jatketaanko niitä tunturiin pakkaselta pakoon ja Montellin majaa tutkimaan. Hiihdettiin kuitenkin Raattaman tienvarteen telttailemaan. -31C !!! Olihan tuo iloista. Sini ja Venla keittelivät makaronia valtavan untuvakasan alla hihitellen. Ilmeisesti jotain syötiinkin, vaikkei vesi koskaan kiehunutkaan. Nakit päätyivät jääköntissään takaisin pakettiin. Pojat olivat jo sulkeutuneet pusseihinsa ja heille pudotettiin halkoja suoraan suuhun huoltoreiän kautta. Heidät voisi poistaa kapseleistaan vasta Olos-hotellin saunassa. Yksitellen lipesimme illan keskusteluista unimaahan. Tunnelma oli tiivis ja niinpä tarkenimme loistavasti. Vaatetta piti aivan vähentää. Nukuskelimme ~13h, nautimme aamupalaksi viimeiset karkit ja katseltiin Vuontispirtin risteyksen maisemia. Muuan kyläläinen poikkesi hämmästelemään kylmyyttä ja varvashippojen jälkeen bussi tulikin. Oloksella ryhmä oli taas koolla. Puhdisteluiden myötä taas nauru raikui ja ruoka maittoi. Bussimatka Ouluun ja niin oli ryhmä valmis kohti uusia seikkailuja. Uudet kasvotkin suunnittelivat suksien ostoa ja lomavauhtisia talvivaelluksia positiivisin mielin.
-A-P Takaisin alkuun
Kuvat: Aija ja A-P
Web page: Aku