Keskiviikko 8.4.1998
SOOPAn jo legendaariseksi (kuinkas muuten...) muodostunut pääsiäisvaellus suuntautuu perinteisesti(!) läntisen naapurimaamme loputtomille selkosille. Niin nytkin. Iltayhdeksän jälkeen upeavärityksinen Kauas pois - bussi nappasi kitusiinsa 29 meikäläistä, ensin kaupungista, sitten R-ovelta. Kun rämäläisten tervantuoksuiset ahkiot ja sen seitsemän karaokevideota oli saatu ahdetuksi bussiin, saattoi matka alkaa. Ensin oli tietysti esittelykierros tukun munapusseineen. Karkeista hurmaantuneena(?) ryhmittymämme grand old man Tapani äityi jo haastamaan muut laulukisaan. Ankaraa laulantaa on siis vaelluksellemme tiedossa, jotta paluumatkalla oltaisiin täydessä iskussa! Puolenyön lähetessä ruvettiin taas kehittelemään sen tuhat ja yksi nukkuma-asentoa. Rauha ja hiljaisuus laskeutui kulkuneuvoomme...Kiirastorstai 9.4.1998
...joka (vai kuskiko lie?) paljastui suorastaan sairaan nopeaksi. Pian aamuviiden jälkeen (lokal tid) rupesi matkaemäntämme, kunniakkaan Karpalo-parttion (pieni mainostus sallittakoon!) henkinen johtaja Anni potkimaan ensimmäisiä ihmispoloja taipaleelle. Voi raukkoja - onneksi oli jo valoisaa...Ryhmämme, joka päivän edetessä ristittiin yksinkertaisesti
Näsäksi, aloitti maallisen taivalluksensa Ruotsin kukkuloille
jo seitsemän pintaan. Ylitettiin pato ja...sitten ei enää
ollutkaan kellään kivaa. Alkoi nimittäin nousu, jota kesti
ja kesti ja...sitten se yht'äkkiä loppuikin! Olikin jo "rinkat
selästä, taukotakki päälle ja lunta kattilaan" - tauon
vuoro. Kaasusysteemi paljastui tosi nerokkaaksi havaijinpadan (ja lumen)
lämmittäjäksi. Löysällä reippaalla Näsällä
ei ole kiire minnekään, joten tauoteltiinkin sitten peräti
3 tuntia. Maisemat on kieltämättä upeat ja luntakin löytyy
(tosin lipsuvaa sellaista - eiväthän nuo hurrit osaa kunnolla
sitten mitään asiaa...). Jatkettiin sitten etiäpäin
puoli neljään asti, jolloin havaitsimme olevamme jo yöpymispaikalla
eli järven rannalla, joka - kuten tyypillisesti näillä leveysasteilla
ja tähän aikaan vuodesta - oli jäässä. Teltat
lyötiin pystyyn oikein de luxe -tyyliin ja keitettiin soppaa makaronilla.
Illan puheenaihe oli lämpömittari, jonka lukemat seilasivat eestaas päätyen iltaa kohti meille edullisempiin lukemiin.(19.40 -11 astetta). Univelkoja on taas kertynyt, joten eipä tässä enempiä. Tästä päivästä nyt ei ollut sen trau/dramaattisempaa kerrottavaa, toivottavasti(?) huomenna on jo aihetta useammankin rivin täytteeksi.
MORA, TRANGIA, HAGLÖFS, FJÄLLRÄVEN, MARABOU - HEJA SVERIGE!!!
Pitkäperjantai 10.4.1998
Kahdeksan aikoihin Sami alkoi keitellä 2-kerroksisessa keittiössään meille aamupuuroa. Sannaa oli paleltanut yöllä sieltä täältä, Johanna ihan tärissyt välillä. Aamu oli kirkas ja aurinkolasit sai laittaa heti päähän. Suojakertoimet 15-40 olivat pop!!! Extreme -total block oli jäätynyt Ilkan putkiloon. Kannatti maksaa itsensä kipeäksi. Vessareitiltä löytyi 1,5 m syvä ja noin 40 cm leveä railo. Pohjalla oli jäätä. Geologilla ja geofyysikolla riitti selityksiä.
Ei pidetty mitään kiirettä aamulla. Puolenpäivän
aikoihin oltiin lähtövalmiit. Jatkettiin nousua. Vastaan tuli
ruotsalaisia nuoria kansanopistosta(?) Lundista. Laskettelivat telluvehkeillä
letit heiluen. Kaikilla oli lettejä, myös pojilla. Tiskiharjat
roikkuivat naruilla rinkoista. Niillä oli hyvä harjata lunta
fleecevaatteista. Taisi niillä olla muutakin käyttöä
mutta se jäi meiltä vielä keksimättä. Luulivat
kai meitä ensin maanmiehikseen, kun alkoivat juttelemaan. Tulihan
nuo asiat selvitettyä ruotsiksikin. Toinen samanlainen ryhmä
näkyi myöhemmin tunturissa. Olivat sen verran kaukana, ettei
kannattanut huutaa Goda Påskia. Osalla porukkaa vähän vilisi
silmissä ja pienen doubbaamisen jälkeen jatkoimme taas tyytyväisinä
matkaamme ja näsäviisastelua. Laskettiin hieno rinne alas. Muutamassa
minuutissa tultiin alamäkeen se, mitä oltiin liki 2 päivää
noustu.
Aki ja Ilkka lähtivät huiputtajameiningillä ylittämään tunturia. Me muut kiersimme vähän pidemmän kautta. Kovin oli pojilla jyrkkä nousu. Yhtä helppoa olisi ollut kiivetä sukset jalassa tikapuita. Löysimme sopivan kallionkyljen, johon kaivoimme teltoille paikat. Lämpötila laski kilpaa auringon kanssa. -17,5 astetta oli näkyvissä viimeksi ennen kuin Aki vei mittarinsa telttaan nukkumaan. Vielä ennen nukkumaanmenoa näkyi taivaalla hienot kellanvihreät revontulet. Olivatkohan ne nyt sitten hapen aiheuttamia vai mitä? Kuu mollotti täytenä ympyränä ja Otavakin tuikki suoraan pään päällä. Nukkumaan päästiin kymmenen maissa.
Välilauantai 11.4.1998
Yöllä yltyi tuuli navakaksi ja heilutti telttaa. Trangioille piti kaivaa tuulensuoja, josta innostuneena Tapani teki rinteeseen näköalaistuimen. Ilkka ja Sami pistivät vielä paremmaksi ja lohkaisivat lumesta 0,3x0,8x2,5 m lohkareen, mikä kannettiin viiden hengen voimin tuulensuojaksi. Tässä vaiheessa Näsä-ryhmämme luonnollisesti teki jo iglun lujuuslaskelmia.Sami kävi tiedustelemassa Snjåkkan rinteillä mahdollista huiputusreittiä. Reitti olisi ollut helppo mutta tuulinen, joten huiputus jäi tällä kertaa tekemättä ja purimme leirin. Jonkin matkaa edettyämme lähestyimme jotain vaellusryhmää. Yksi sen ulkomaalaisjäsenistä hiihti luoksemmeja juteltuamme muutaman minuutin tunnistimme ryhmän olevan soopalaisen Petterin ryhmän!
Suojaista leiripaikkaa haimme tarkkaan. Sanna vaistosi leirin lähistöltä vedenhakupaikan, mistä käyttämällä kirvestä ja Samia saimme keittovedet ilman lumen sulatusta. Illan sää näytti aika ankealta mutta toivoimme ja odotimme parempaa...
Sunnuntai 12.4.1998
Pessimistiksikin morkattu Aki oli valitettavan oikeassa - aamun ilma OLI ankea. Eikun laskettelulasit silmille, teltan ovi äkkiä auki ja Trangioiden kimppuun. Päivän mittaan tosin oivallettiin siirtää keittimet Akan suojiin - vapaaehtoisia kun ei kauhan varteen liiemmin löytynyt. Naisnäkökulmasta katsottuna vessareissussakin kun oli omat jäätymisongelmansa (käsien...). Aikamme taivasta/tuulen kulkusuuntaa/lumen kiderakennetta sekä vallitsevia matalapaineita tarkkailtuamme päätimme olla lähtemättä yhtään minnekään. Eikun siis siestan viettoon! Ja syömään... Päivä saatiin kulumaan läpänheitolla päivänpolttavista asioista kuten erilaisista vaivoista (mekö luulotautisia?) ja Trangian liekinvaimentimen ominaisuuksien virittelyistä. Toisessa teltassa pussissaan lepäillyt luonnontieteilijä saattoi vain hymähdellä moisille puheille... Italianpadan voimistuttamana Aki lähti Sami vanavedessään tunturin rinteitä valloittamaan. Löytyipä reissusta miehen mittaisia jääpuikkojakin! Pitkää iltaa päätettiin lyhentää yksinkertaisesti nukkumalla - jospa sää muuttuisi vihdoin...Maanantai 13.4.1998
Turha toivo. Tuuli oli - jos mahdollista - vieläkin navakampi. Lunta sai lapioida teltan kyljistä oikein urakalla. Molempiin asumuksiin oli jo ilmaantunut pienet repeämätkin. "Pian olemme myrskyn armoilla ja päätämme päivämme Vindelfjälletin hyisillä aroilla..." - kauhukuvat nousivat jo eteeni mutta onneksi puuro rauhoitti mielen (ja vatsan). Lopulta oli pakko syöksyä ulos teltasta ja purkaa se.
Matkaa kohti sivistystä vauhditti mukava myötäinen -
suorastaan puhuri. Huppu silmillä nyt ei voinut juurikaan nauttia
maisemista mutta löytyypä maastakin jotain. Jos ei muuta niin
jäätynyt tunturisopuli. Sekin raukka oli jäänyt matkalleen...Soppaa
nautittiin paikallisen loma-asumuksen suojissa.
Tie ja sivistys häämöttivät jo kukkulan/vuoren/tunturin/rinteen takana. Eikun tiukka etukeno ja laskuun!!! Tyylejä ja nopeuksia on tietty monenlaisia mutta suoralla syöksyllä kyllä kaatuu ennen pitkää - se on jämpti. Ei se matka tapa vaan vauhti...Kaikki kuitenkin selvisimme alas järvelle. Viimeiset puoli kilometriä äherrettiin kahden sillanylityksen kanssa (onneksi ahkioita ei ollut mukana...). Ja sitten - viimein - siinä se oli! Tie (ja WC - ei nyt ihan vesisellainen mutta kuitenkin)! Teltat lyötiin koivikkoon ja kaivettiin kuoppa keittiöksi. Mukana raahatut lihapullatkin raaskittiin viimein syödä. Kilo katosi hetkessä parempiin suihin. Sitten uinumaan ja aamun odotukseen.
Tiistai 14.4.1998
Ensimmäinen aamu, jolloin ihmisiä ei liiemmin tarvinnut ajaa pussista ylös. Parempi myöhään kun ei silloinkaan... Petterin 5-mies/naisinen poppoo ilmestyi myöskin tienvarteen - raukat pistettiin heti kuvanottoon.
Bussi tuli ajallaan mukanaan jo pari ryhmää - Rämä
löydettiin taivaltamasta Hemavanista. Annin johtamien neuvottelujen
jälkeen pääsimme viimein saunaan, joka osoittautui aluksi
hmm... hieman kylmäksi. Vaan ei hätää - uimahallin
puolelta löytyi höyrysauna, poreallas ja kiipeilyseinä!
Ja lämpesi se bastukin lopulta. Sitten - eikun syömään!
Lievästi sanottuna isänmaallis-armeijahenkiseen tyyliin sisustettu
matsal ja sen emännät tarjosivat mm. ihkaoikeaa falukorvia (eräänlaista
maustemakkaraa). Joo, kyllähän Suomessakin mämmiä syödään...
Vatsa kuitenkin tuli kaikilla täyteen mikä lienee tärkeintä.
Kukin vääntäytyi tyylillään bussiin ja matka jatkui
koto-Suomeen. Pysähdys Arvidsjaurissa ja vähän pitempi samanlainen
Haaparannassa. Josefssonin suosituimmiksi artikkeleiksi nousivat sikahalvat
(29 mk/kg) irtokarkit ja Trangia-merkkiset polttoainepullot. Jos vain jotain
saadaan halvemmalla kuin Suomessa, se otetaan mukaan. Karaokenkin makuun
päästiin illan musiikki-isännän Jarnon johdolla. Äänijänteitä
viriteltiin aluksi TaoTaolla ja Peukaloisen retkillä, kunnes siirryttiin
vähän vaativampiin suorituksiin. Kenenkään ei pidä
ihmetellä, jos YTHS:n pakeille ilmestyy lähiaikoina lauma kurkunpään-tulehduksesta
kärsiviä... Ennen iltayhtätoista oltiin Oulussa - jokainen
karkasi taas omille teilleen lyöttäytyäkseen yksiin taas
joskus. Syysvaellukselle??? Ehkäpä.