Termostaattikalsarien

pääsiäisvaellus 1998 

Ryhmän jäsenet

 
Matti Iskanius 
Antti Kangas 
Heikki Keränen 
Ulla Sandström 
Anu Turunen 
Hanna Kela 

Torstai 9.4.1998

Aamulla heräsimme bussissa ja olimme kuuleman mukaan 10 kilometrin päässä lähtöpaikastamme, Solbergetistä. Jäisimme bussista pois ensimmäisinä. Tuli siinä sitten kiire heittää viimeiset sivistyksen rippeet (kääretortut) kurkusta alas ja vetää tamineita niskaan.

Pian meidät potkaistiinkin pois lämpimästä bussista -15 asteen pakkaseen kello 5.00 paikallista (Ruotsin) aikaa. Onneksi oli jo täysin valoisaa, ja niinpä lähdimme kapuamaan rinnettä ylös moottorikelkkareittiä pitkin. Keli oli mahtava ja heti kävi selväksi, että hiihtäisimme tänään kahden päivän edestä. Matka sujui joutuisasti, ja matkan edetessä tutustuimme toisiimme.

Teimme lounaan matkan varrelle sattuneessa tuvassa. Hiukan oli vielä toiminnassa hiomista ja itsekin jouduin ottamaan 400 metrin spurtin, kun Ullan makuualustat lähtivät tuulen vaikutuksesta itsekseen vaeltamaan loivaan alamäkeen. Tuvasta lähdettyämme alkoi Ullan suksiside reistailla.  Ruuvit pyörivät tyhjää, ja lopulta jouduimme siirtämään siteen uuteen paikkaan. Päivän kruunasi isohkon mäen ylitys tuulen puhaltaessa lunta vaakasuoraan. Minultakin loppui energia ylämäkeen, mutta Waasan ruispaloilla matka taas jatkui. Sitten laskettelimme toisen rinteen alas siksakkia ja pääsimme yöpymään Syterstuganin lähistölle sulan veden ääreen.

Illan lopuksi Antti kävi energisenä nuorena miehenä vielä valloittamassa viereisen tunturin, kun me muut samaan aikaan laskeskelimme pythagoraan lauseita. Vielä ennen  nukkumaanmenoa Antti kertoili viereisessä teltassa jotain iltasatuja.

Pitkäperjantai 10.4.1998

Ensimmäinen yö teltassa meni melkein kaikilta hytisten (paitsi Matilta) Oli kuitenkin kiva herätä auringon paistellessa. Aamutoimien jälkeen lähdettiin valloittamaan Muortetjäkke-tunturia (1586 metriä). Kiipeämistä sitten piisasikin. Matkaa oli arviolta 6 kilometriä. Rinteet ei tällä kertaa painaneet ainakaan meidän tyttöjen hartioita. Korkeammalle kivutessa aurinko alkoi lämmittää yhä vain enemmän, eikä tuullut.
 
 

What a feeling!
Heikki ilman paitaa

Heikki ronkeni heittää kaikki paidat pois (ainakin kuvauksen ajaksi).Lomatunnelma oli hyvä. Pidettiin taukoja aina tarvittaessa. Loppumatkan kävelimme sauvojen kanssa, koska rinne oli jo aika jäinen. Mulla lipesi kerran jalka ja luisuin kymmenen metriä alaspäin. Hyvät pyllymäet, eikä käynyt mitenkään. Matti raahasi koko loppumatkan rinkkaa sekä telemark-suksiaan mäenlaskun toivossa. Ja oli raskasta? Tunturin päällä oli ylpeä retkijoukko -  ja ehkä väsynytkin. Otettiin itselaukaisijalla valokuvia ja "haaveiltiin" Coca-Cola-automaateista. Antti lähti vielä valloitaamaan Norra Sytertoppenin (1766 metriä) ja Matti laskettelemaan.

Me muut hipsuttelimme alaspäin kevyesti. Alaspäin jalkaisin meni kivuttomasti ja suksilla loistavasti. Me tytöt innostuttiin lauleskelemaan kaikkia ikivihreitä biisejä. Laskeminen oli kyllä tosi jausaa!
 


Huipulla tuulee
Laulaen alas

Afterski-tunnelma oli sitten toista maata. Pakkanen kiristyi illan hämärtyessä -18 asteeseen, eikä ollut helppo pysyä lämpimänä. Mulla alkoi se tuttu kestohytinä. Tiivistettiin tunnelmaa ja istuskeltiin viidestään samassa teltassa. Mieli oli hilpeän apea, me tytöt ainakin oltiin JÄÄSSÄ. Pojat oli enemmän sissejä. Niin me tytöt vähän haaveiltiin autiotuvista.

Antti luki taas iltasadun Muumeista. Pakkauduimme pusseihin hyvin ja toivoimme parasta... Pakkasta oli ollut yöllä -21 astetta. Tarettiin kai silti paremmin kuin edellisenä yönä.

Lauantai

"Tänään on semmoinen päivä, että haluttaa vaan koko päivä kokata ja syödä ja lukea Muumipeikkoa..." Näin aloitti Antti lauantain, lomapäivämme. Tuli siitä toki muutakin: pojat rakensivat lumimuuria (tuulisuojaa), Anu otti aurinkoa ja me (= Hanna, Ulla ja Heikki) kävimme valloittamassa vuoren (sen jonka Antti oli jo ekana iltana valloittanut).
 
Ulla ja Hanna valloituskeikalla.

Aurinko porotti taas taivaan täydeltä ja vaeltajan elämä maistui mukavalta. Varsinkin kun sai vatsansa täyteen Anun lempiruokaa - yllätys yllätys - Knorrin pussikeittoa...

Illalla ihailimme, kun Börje & Håkan rakensivat naapuriin lumiluolaa.  Seuraavana aamuna "finska turister" tekivätkin tutustumiskierroksen moiseen ihmeeseen... Oli kuulemma ollut svenssoneilla lämmin yö - vaan niin se oli meilläkin, varsinkin Matilla ja Antilla, jotka teltan sijasta karkasivatkin pikkumökkiin uinumaan (salaa meiltä muilta & isäntä Sveniltä). Niin jäi iltasadut kuulematta. Nukutti kuitenkin hyvin, olihan pakkanenkin vähän hellittänyt (vain -13 astetta). Kerrankin kestohytinä kesti vähemmän kuin koko illan ja yön ja aamun ja...

Antti uskaltautui kokeilemaan Matin telemarkkeja - ei tainnutkaan olla yhtä helppoa kuin miltä se näytti.

Päivän kohokohtia: Heikki vaihtoi kalsarit

Sunnuntai

"Kuudelta herätys, teltasta pois, kiire jo pukemaan, syödäkin vois..." Niin me heräsimme aamutuimaan ja kömmimme raittiiseen ulkoilmaan, kuka teltasta kuka mökistä... Pilvinen päivä oli vastassa. Liekö se masentanut - vai mikä meitä viivytti - kun lähtömme uuteen leiripaikkaan myöhästyi tunnilla? Palellakin taisi hiukkasen, termoskalsareista kun unelmoimme. Sellaiset vaan päälle, niin pärjäisi kelillä kuin kelillä. Antin patentti olisi sellainen, että ne päälle vain ja uimaan. Lumikin sulaisi, kun jäälle menisi seisomaan, ja avanto tulisi saman tien. Termostaattia vain isommalle ja...

Vihdoin pääsimme matkaan. Sitten menimmekin yhtä kyytiä tuulessa - myötäisessä onneksi - 4 kilsaa ekalle taukopaikalle, jossa piti olla mökki ja kota. Molemmat löytyivätkin, mutta mökin ovi oli lukossa ja kota muuten vaan lumesta tukossa. Seinustalla kuitenkin eväitä mutustelimme ja pohdimme, mitä eroa on maapähkinöillä ja hasselpähkinöillä. Antti valaisi, että maapähkinät kasvaa maassa ja hasselpähkinät hasselmaassa. Jälkimmäiseen pääsee kätevimmin Hassen matkatoimiston kautta.

Tuuli vain yltyi, kun matka jatkui. Edessä oli miljoonan kilometrin suora. Siinä hyytyi hymyn lisäksi muutama muukin paikka...

Måndag

Aimo uniannoksen jälkeen aamupuuroa keitellessä (siinä kahden aikaan) leikimme lämpimiksemme leijonanmetsästystä. Ulkona oli koiranilma. Pojat olivat aloittaneet jo kuopankaivuun lumiluolaa varten, kun tytöt vielä miettivät teltan siimeksessä, lähteäkö ulos vai ei. Siinä sitä kokkailtiin, ja joku taisi tuumata, että naisen paikka on nyrkin ja trangian välissä... Vihdoin Hanna ja Ulla reippaina hyppäsivät saappaisiin ja lähtivät tutkimaan kotimatkaa. Sää oli mitä mahtavin. Tuulivoiman avulla he taittoivat menomatkan kolmessa wartissa, kun taas paluuseen meni kuusi. Ja kuolema kuulemma olisi tullut ilman laskettelulaseja. Lumikuopassa pakerrettiin vuorotellen, ja iltaan mennessä sinne oli saatu makuupaikat kolmelle.

Vimeinen yö maastossa meni jo vanhasta tottumuksesta. Heikki tuumasikin, että voisihan täällä olla vielä viikon lisää, kun kerran eväitäkin riittää: rusina aamiaiseksi, kaksi  päivälliseksi ja kolme illalliseksi...

Tiistai

Herätys klo 5.00
Lunta tuskutti. "Saako hiihtää makuupussi päällä? Entäs alusasut päällä?" Jag, jag, märkää ja kosteaa. Matkaan päästiin... myötätuuli. Elämämme parhaat laskut.
 
 

Anttiskootteri

Tien varteen päästyämme huomasimme, että yksi on joukosta poissa. (Matti oli mennyt toista reittiä). Niinpä Antti lähti etsimään Mattia, ja Anu meni kävelylle. Matti löytyikin, mutta nytpä oli sitten Anun vuoro olla hukassa...

Lopulta pääsimme kuitenkin bussiin. Ja sitten uimaan ja syömään... njam! Matka laulettiin Maija Mehiläistä ja odotettiin viikon kohokohtaa: Haaparantaa ja irtokarkkeja...


Webmasters: Heikki Keränen & Ulla Sandström