Pääsiäisvaellus 31.3.-6.4.-99

Ryhmä: Juha, Johanna, Lotta, Ville, Eija ja Olli

1. Vaelluspäivä, 1.4.-99

Kiirastorstain aamuna seitsemän aikaan purkauduimme bussista Stordalenintienoilla. Sateli pientä tihkua, mutta aurinko näytteli säteitään jo aika lupaavasti. Säätämisen ja parin rinkan palauttamisen (bussista purettiin vahingossa pari muillekkin ryhmille kuuluvaa rinkkaa) jälkeen aloitimme kelkkareitin etsinnän, reitin jota pitkin pääsisimme ylös tuntureiden juurelle. Enemmän ja vähemmän rämmittyämme Vuoskkujohkan vartta kulkeva reitti löytyi ja saimme todella nauttia kevätauringon paisteesta ja lämmöstä. Suksissakin riitti sekä pitoa, että luistoa. Tavoitteenamme oli edetä Lapinportille: näyttävälle kahden tunturin väliselle kurulle.

Ohitimme Vaimuoaivin länsipuolen harjanteen yli ja ylitimme Vaimujohkan hurjan sivutuulen saattelemina. Tuuli tuntui yltyvän koko ajan ja loppumatkasta eteneminen tuntui helpommalta kävellen. Harjanteella, josta hyvällä säällä olisi ollut komea näkymä Lapinporttiin, tuuli oli yltynyt myrskyksi ja suurimmaksi tavoitteeksi tuli eteenpäin näkeminen ja pystyssä pysyminen. Lopulta pääsimme Tjuonajavrin lounaisreunalle, jonne pystytimme leirin. Teltat pystytettiin vierekkäin ja viereen rakennettiin puolikaareen tuulisuoja lumilohkareista. Myrsky jatkui läpi yön ja seuraavaa päivää odotellen vietimme katkonaisten unien yön. Monipuolinen ja antoisa päivä, joka alkoi kauniilla auringon paisteella ja päättyi raskaaseen tuulisuojan rakennukseen.

PS. Juha ja Johanna löivät vetoa Hesburgerin hampurilaisesta. Veto koski vuoden 1997 syysvaelluksen reittiä Pältsan maastossa. "Hienon näköalan yöpaikka" oli Johannan mukaan ennen, ja Juhan mukaan jälkeen Pältsastuganin. (Juha söi hampurilaisia vatsansa täyteen.toim.huom.)

2. Vaelluspäivä, Pitkäperjantai

Aamu alkoi pirteästi kello 6 lumitöillä. Teltta oli yltä, päältä ja sisältä lumessa, kuten kumpparitkin. Yö oli ollut tuulinen ja pyryinen, ja lumi oli kasautunut erityisesti teltan ja tuulisuojan väliin painaen pahasti teltan kaarta. Päivän kysymykseksi nousi "mennäkkö vai eikö mennä". Tuulta on riittänyt koko päivän, mutta pyry ja aurinko ovat kamppailleet, nyt näyttää siltä, että pyry voitti. Mitä muuta voisi pitkäperjantain säältä odottaakkaan. Kellon ollessa 14:00 päätimme olla jatkamatta matkaamme kohti tuntematonta.

Nyt siis venymme alustoilla ja käymme välillä puhdistamassa enimmät lumet telttojen päältä. Pakkasta ei juuri ole, joten oleilu on ihan mukavaa. Aikaa oli tuulisuojan rakentamiseen, ja sen yhteyteen nousi myös pieni, vessaksi kutsuttu koppi. Paikka tässä myyttisen Lapinportin suulla ei kuitenkaan ole mikään huono, vaikka lumi sataakin vaakasuoraan. Villen Kaijonjätin kahden sadan tarjousahkio ei jaksanut eilen aivan loppuun asti. Vetoaisasta katkesi nahkalenkki, mutta nyt on aikaa senkin korvaamista miettiä. Grönlannin suunnitelmista puhutaan.

3. Vaelluspäivä, Leivät vanhenee

Vessa valmistui. Helpottaa huomattavasti oloa estämällä paikkojen paleltumisen. Tuuli jatkoi yltymistään ja lunta tupruttaa telttaan, sisälle asti. Teltan kestävyys ja muiden ryhmien pärjääminen alkoivat mietityttämään. Mitäs jos ... mietteet ehkä kuvastavat tuulenvoimakkuutta. "Koskaan en ole ollut tällaisessa myrskyssä" oli lähes kaikkien kommentti. Vastatuuleen katsominen on lähes mahdotonta ilman laskettelulaseja. Villellä ja Lotalla ei niitä ole, joten toinen telttaryhmä käy Eijan lasien avulla ulkona vuorotellen vessassa tai kaivamassa telttaa esiin. Tuuletusaukot ovat tukossa lähes jatkuvasti, joten teltat (Akka ja Tunturihaukka) kostuvat sisältä. Makuupussit olivat kosteita. Yöllä telttoja piti nousta kaivamaan kahdelta, viideltä ja sitten jo yhdeksän jälkeen jalkopää oli taas hautautunut lumeen. Myrskyn telttaa repivään ääneenkin turtui ja nukutuksikin sai.

Lankalauantai, kello 11 ja aamupuuro syöty. Pian täytyy alkaa miettiä jatkammeko vai jäämmekö vielä. "Muut ryhmät ovat varmaan tuolla alempana ja katsovat kohti Lapinporttia, surkutellen kun se on jo kolmatta päivää pilvessä." Auringon kun nähtiin eilen valaisevan vastapäistä Nissuncorrun (1595) seinämää hetken. Jossain siis voi aurinko paistaakkin. Ehkä.

Puoli yhdeltä sinetöimme fasupaloilla päätöksen vaihtaa paikkaa ja lähteä vastatuuleen kohti Abiskoa ja etsiä uusi leiripaikka puurajan tuntumasta. Telttoja on varmaan vaikea saada kiiloineen irti lumen seasta. Ilma näyttäisi hieman selkiintyvän. Lapinportistakin näkee melkein läpi. Mittailimme matkaa puurajalle: noin 3 kertaa neliöjuuri 8 kilometriä tai ehkä suorinta tietää pusikko alkaa jo 6 kilometrin päässä. Tunnin päästä toivottavasti jo hiihdetään.

Vasta kolmen aikaan jätimme jäälinnoituksele hyvästit ja hiihdimme rivakasti alaspäin. Hieman arvioimme mihin kohtaan Nissuvaggia haluamme. Lopulta päädyimme hieman puurajan yläpuolelle paikkaa, josta oli vielä iskuetäisyys Nissuntjorralle. Kurun pohja oli todella jyrkkä, joten jäimme varsin ylös; juuri ja juuri kurun suojaan. Hiljaisuus ilman jatkuvaa pauketta ja kohinaa tuntui kummalliselta. Ilta auringon laskiessa laitamme päivällisen ulkona ja pitkästä aikaa on sellainen olo mitä pääsiäisvaellukselta odottaa. Telttoja pystyttäessä havaitsimme molemmissa teltoissa pieniä vaurioita: irti revennyt päätynaru, ratkennut sauma, irronnut sisäteltan kiinnitys ja pari palkeenkieltä tähän mennessä. Lisäksi myrsky tai mystinen Lapinportti oli vaatinut uhrikseen toisen teltan kaaripussin. Illan hämärtyessä lumisateen kevyt ropina ja yksinäisen tähden tuike tuudutti uneen.

4. Vaelluspäivä, Pääsiäissunnuntai

Aamulla noustiin sulateltiin vesiä ja valmistauduttiin lähtöön hyvin rauhallisesti. Sää ei suostunut suosimaan näköalaretkeä, joten päätettiin suunnata Nissunvaggin porokämpälle. Kahdelta suunnattiin ylöspäin. Myötatuuli helpotti nousua. Hieman ennen kämppää nähtiin kurun vastakkaisella puolella telluilijoita laskemassa vaihtelevalla menestyksellä kurun jyrkkää seinämää. Koskapa heitä oli vain neljä, he tuskin olivat meidän telluryhmämme. (Myöhemmin heidät havaittiin hiihtämässä rotkon pohjalla puroa pitkin Abiskon suuntaan. Kirosivat ruotsiksi veden jäätymistä suksenpohjiin; eivät siis olleet meikäläisiä.)

Rivakka nousu loppui neljältä mökin pihaan. Tukevasti lukossa, niinkuin täälläpäin on tapana. Vessa puolestaan ei ollut tukevasti pystyssä, vaan tuuli oli kaatanut sen kumoon. Asioiminen siellä olisi siis vaatinut todella kovaa tuulta, jotta jätökset olisivat siirtyneet oikeaan suuntaan.

Vessaa pohtiessamme keksimme peltipaidasta tulevan mainion ulkopöntön tai poten. Hiestä kosteana se jäätyy nopeasti pelliksi ja istutetaan maahan pystyyn, kuin vyötäröstä alaspäin haudattu mies. Suuaukon suuruutta voi säätää kaulusnapeilla. Tuuletusta, tai kovalla pyryllä alapesua, voi säätää suuttimina toimivilla hioilla. Ja kun kerran niksejä ruvettiin kämpällä keitellessä pohtimaan, niin poronnahkahanskoista (jalkakarvasta) saanee hyvät nousukarvat.

Lounas ja ryhmäkuvaus pyryltä mökin taakse suojautuneena, ja viideltä olimme valmiit suuntamaan takaisin alas. Loivat lumiset rinteet tarjosivat kaikille laskettelun riemua, mutta jäisemmissä paikoissa olonsa tunsi turvalliseksi vain teräskantein ja tellumonoin varustautuneet. Kuudelta oltiin takaisin leirissä.

Ville totesi märkien kumisaappaiiden olevan kylmiä, varsinkin märkänä. Hän päätti kokeilla tuikun (lämpökynttilä) kuivauskykyä. Aluksi saapas oli pystyssä. Teho ei ollut riittävä. Saapasta käännettiin 45 astetta jolloin liekki osui varren ja jalkaterän liitokseen. Lämmönrajoitinanturina oli käsi saappaan ulkopuolella. Pian käsi oli kuuma ja saapas oli kuivunut tasan liekin yläpuolelta. Liekki suunnattiin kantapäästä kohti varvasosaa. Tämäkään ei toimi sillä kosteus nousee nyt vain kengän kärkeen. Tunnin tutkimuksen jälkeen vaikutti siltä, että saappaan kuivaukseen vaaditaan päivä, mieluiten aurinkoinen. Sillävälin muut (paitsi Lotta, joka toimi assistenttina) kapusivat rotkon pohjalle. Pohjalla puro olisi tarjonnut ohuen jään alla juoksevaa vettä ja vastapäinen rinne kutsui laskemaan huomenna aamulla. Oranssit jäkälät kukittivat tummaa graniittia.

Iltateen aforismi oli: "On järjetöntä olla niin järkevä, että sitä myöhemmin katuu."

5. Vaelluspäivä

Ensimmäinen vaelluspäivä kun toinen teltallinen uskaltautui ulos aamupuuron tekoon, toisten kostutellessa telttaansa. Aikaajoin aurinkokin yritti pilkistää lumisadepilvien lomasta. Aamutoimet veivät tavalliseen tapaan 2-3 tuntia muttei meillä kiire ollutkaan, päinvastoin...

Kohti Abiskoa leppoisasta leiripaikasta kurun penkereeltä lähdimme vasta puolenpäivän jälkeen. Osuimme aika pian hiihtoreitille, joka vilisi reippaita ruotsalaisia iloisen värisine kuorivaatteineen ja Hejsan hihkaisuineen. Sää vain parani iltapäivää kohti, ja lounasta tehdessämme kello 17 aikoihin Töpseli testi näytti positiivista osalla matkaajista. Jottei matka olisi mennyt vain metsässä mönkimiseksi, lounastimme kultturellissa, vanhoja lappilaisia asumuksia esittelevässä ulkoilmamuseossa. Tosin kaikki paikat oli lukossa. Lounaan jälkeen lasku Abiskoon rautatieaseman P-paikalle.

Illalla tapoimme aikaa Tourist Stationin Naturumin aulassa, kunnes alkoi dia-esitys ("det kostar ingenting") luolien tutkimuksesta. Esitykselle esitelmöijälle 10 pistettä ja papukaijamerkki elävästä esityksestä, jota kielivammainenkin kutakuinkin ymmärsi. Ennen yötä vielä maha täyteen ja unten maille lattiavahalle haisevalle Abiskon rautatie-aseman odotushuoneen lattialle. Ollilla tuli matkan kylmin yö, koskapa ei viitsinyt enää kaivaa rinkkaan sullottua makuupussia esiin.

Seuraavana aamuna odoteltiin toiveikkaina bussia, ja mutusteltiin viimeiset metwursti näkkärit mustikkakeiton kanssa.