Lomaryhmän pääsiäisvaellus 2001

Ryhmäläiset:

Juha Kajava

Kana Ikeda

Laura Suomi

Perttu Niemelä

Jenni Remes

Saara Hiltunen

Aki Mäkiniemi

12.4. Torstai

Yön yli oli nukuttu tai valvottu bussissa. Meidän loma+tellu-ryhmä jäi viimeisenä pois bussista. Kohteemme oli Tängvattendalen, ja bussi myös hakisi meidät pois samasta paikasta. Keli oli aivan uskomattoman mainio. Eli aurinko paistoi, pilviä ei ollut, eikä tuullut.

Ensimmäinen tehtävä oli kouluttaa meidän ryhmän japanilainen ulkomaalaisvahvistus hiihtämään. Kana oli nimittäin eka kertaa suksilla!
Hyvinhän se sujui kuitenkin, ja niinpä puolen tunnin päästä rinkat selkään ja menoksi. Vauhti ei todellakaan huimaavaa ollut, mutta kunnioitettava suoritus kuitenkin. Ei ollut tämä helpoin tapa aloittaa hiihtoharrastus.

Telemark-hiihtäjät karkasivat jo eka lounastauolla mäkeä laskemaan. Lopulta päivän päätteeksi kaikki saapuivat ensimmäisten valitsemaan leiripaikkaan ja teltat saatiin pystöön. Illalla auringon laskiessa ansaittuun lepoon oli pakkasta 10 astetta, vasta nyt nähtiin ensimmäiset havainnot pilvistä jossain Norjan puolella. Ei parempia kelejä olisi voinut toivoa.

Tässä leirimme oli neljän yön ajan.

13.4. Pitkäperjantai

Uusi aamu valkeni aurinkoisena eikä pilvistä ollut tietoakaan, aivan mahtava keli! Aamutouhuista selviydyttyämme hieroimme kasvomme aurinkovoiteilla kiitäviksi ja aloimme suunnitella päivän ohjelmaa. Seitsemän hengen porukkamme jakaantui kolmeen ryhmään: Perttu & Laura lähtivät saalistamaan upeita laskuja, Juha & Kana valloittivat kävellen leirimme viereisen huipun ja Aki, Jenni & Saara lähtivät hiihtelemään Norjan puolella oleville tuntureille.

Tellulaskijat korkeuksissa.

Päivän mittaan keli vain lämpeni - melkeinpä yläosattomissa tarkeni. Maisemat huumasivat kauneudellaan, erityisesti Norjan puolen terävät huiput tekivät meihin vaikutuksen. Päivä kului hiihdellessä ja auringosta nauttiessa. Illan tullen palasimme leiriimme, jossa Kana jo odottelikin. Hetken kuluttua Juha saapui hiihtolenkiltään, ja Perttu & Laurakin kerkesivät ennen pimeän tuloa ruoan laittoon. Ihana päivä takanamme nukahdimme tähtitaivaan ja revontulten alla telttoihimme.

Näkymiä Norjan puolelta.

14.4. Lauantai

Aamulla vetelimme sikeitä lokoisan pitkään, ja ai! Taas porotti aurinko kirkkaana silmään heti teltasta ulos kurkistaessa. Rauhassa keittelimme aamun palat ja päätimme pitää teltat samassa paikassa toistaen eilisen päiväretkisysteemin.

Tänään onneksi rupesi vähän tuulahtelemaan, ettei tuo täydellinen sää olisi ruvennut käymään liian tylsäksi. No, kaikki ryhmät hiihtelivät hiihtonsa tahoillaan, josta nälkä ajoi itse kunkin hyvissä ajoin ennen auringon laskua takaisin leiriin.

Sauvakävelyä tai oikeastaan sauvakiipeilyä tuntureilla.

Iltaohjelmaan kuului monenmoista lämmittelyä, mm. kälviäläisiä luutatemppuja, merimiespainia ja lumiluolan kaivuuta. Ensi yöksi toivottavasti pääsee pois teltasta...

Juha ja Kana harrastamassa iltaliikuntaa.

15.4. Sunday

I've never skied before and I've never done any out-door activities before... That was a good start to begin with this trip. You have to imagine how I was on the first day. Tome, it's like I was in hell. It was so difficult to ski such a long way, carrying a heavy bag.
But, as the day passed, I got used to skiing and staying in this cold wilderness. And above all I've got a great experience like seeing beautiful landscape, animals and northern lights in my life for these days.

Today, it was so windy in the early morning, but it stopped soon and it was nice weather as well. Everyone seemed relaxed and just to enjoy this trip. Of course we also relaxed, just walking on the snow, talking a lot and making another bigger kitchen. It's very fantastic for me to do everything here in Lapland. Because everything which is happening is new to me. I hope that it will be nice weather tomorrow as well because it's gonna be a bit hard day for me.

I also hope that this trip would be over without accident and everyone really enjoy themselves a lot this trip. I'm very appreciate to everyone because they always try to help me and I'm so glad and happy that we share the time during the Easter holiday.

Tyylillä alas!

16.4. Maanantai

Heräilimme ja keräilimme itsemme ja tavaramme kuka mistäkin. Osa yöpyi lumiluolassa, osa teltassa, ja osa sekä että. Aamulla ei aurinko paistanutkaan! Kasailimme kamppeemme leppeässä lumisateessa. Hiihtelimme yhtenä ryhmänä kohti lähtö/maaliruutua. Illalla söimme, leikimme ja katselimme, kun eräs meistä kaivoi itselleen lumikuoppaa yösijaksi.

Perttu omassa yksiössään.

17.4. Tiistai

Vielä 30 km hikisen hiihtomarssin jälkeenkään en ollut päästä tuosta äänestä. Aika ajoin se tuntui loppuvan, mutta juuri rauhan palattua se alkoi taas. Pakomatka alkoi käydä rasittavaksi. Lopulta edes vuoret eivät voineet estää kiihtynyttä vauhtiamme. Laaksot alkoivat vaihtua allamme, toisinaan ylitimme järviä, meriä. Edes koskien yläpuolella lentäessämme, tuulta nopeammin kiitäessämme, yli tuhansien vuorten huippujen, ohi kuun ja auringonkin, ei tuosta äänestä päässyt eroon. Katsoin taakseni, enkä nähnyt enää muuta kuin tähtiä, loputtomiin tähtiä.

Enkä jaksanut enää. Pakomatka sai loppua. Mikään ei enää voinut häiritä. Pakotin itseni mielenrauhaan. Tuon käsittämättömän tuskaisen äänen yhä pauhatessa taustalla vaivuin uneen, mitä ihmeellisempään, hiljaiseen ja rauhalliseen uneen... Sitten heräsin.

Todella, heräsin. Kaikki mikä äsken näyttäytyi oli poissa, melkein... Olin teltassa nukkumassa Kanan ja Lauran kanssa. Perttu pyöri haudassaan. Kaikki oli niinkuin pitikin, paitsi tuo ääni. Ääni oli nyt tuttu, olin kuullut sen ennenkin. Sen täytyi tulla naapuriteltasta. Saaran yskä ei tunnu vieläkään loppuvan...

Siinä siis kuuntelin naapuriteltan touhuja. Ei hyvältä näytä. Viimeinen päivä, onni onnettomuudessa. Hiihtovaelluksen vaikein pala edessä, lämmin bussi. Naama tulessa riennämme uimahalliin ja saunaan. No, ainakin melkein saunaan. Olenkin aina halunnut istua 10 tuntia linja-autossa. Nyt katkesi ajatus...

Hemavanissa ennen kauan odotettua saunaa, joka tosin ei suomalaisia standardeja täyttänyt.