Huimapäiset hiihtomiehet,
taipaleella tuntur'mailla
Matkaan lähti joukko uljas,
väkevä myös maineeltansa,
Norjan rajan tuntumasta,
jylhäst' rantamaisemasta.
Iski sommat hangen pintaan,
sukset luisti liukkahasti.
Tuulen lailla taivalsivat,
hanki pölisi poluillaan.
Matka jatkui aprikoiden,
mihin kuruun jatkettaisiin.
Oikealla reitillänsä,
pysyivät he tuntur'maalla.
Riekkoparvi tunturissa
jäljet jätti hangen pinnal'
Valkolinnut tieltään kaikkos'
loittonivat lentäväiset.
Päivä taittui ehtoopuolel'
ilta ihmeesti läheni.
Majapaikkaa suojaksensa
alkoivat siis etsiskellä.
Græsvandetin luoteisrannalt'
löysivät he puronotkon.
Lumiseinät kahden puolen
suojan tuulelt' tarjosivat.
Alkoi uuttera aherrus,
kaivautuivat hangen alle.
Laajaks' kasvoi luolastonsa,
holvit korkeina kohosi.
Pohjan loimut yllään loisti,
tuuli tuima tuiverteli.
Oli luolassaan rauhaisaa,
suoja oiva kiepissänsä.
Kjensvandetin itäpuolel'
suoja myöskin ollut oisi.
Tupa vanha avoimena,
kammi myöskin vieressänsä.
Luontons' mieli tuntureille,
aamulla taas hiihtämähän.
Tavoitteenaan korkein huippu,
läksivät he leiristänsä.
Jäätikkökin kutsui luokseen,
luolan laajan löysivätkin.
Sinisinä jäiset seinät
nuorukaiset ympäröivät.
Jyrkkä oli vuoren rinne,
kovin luminen ja jäinen.
Kolme jatkoi nousuansa,
muut jo alas palasivat.
Korkein huippu valtaamatta
vielä tällä kertaa säilyi.
Silti komeat maisemat
katseisiinsa kajasteli.
Aurinkokin tiellään paistoi,
lämpöns' antoi kulkijoille.
Punasi myös poskipäitä,
korvanlehdet korventeli.
Porotukses' kevään lämmön
vaatetuksensa väheni.
Takki lensi rinkan päälle
paidat saaden seuraksensa.
Illan tullen kotiluolaans'
liukkahasti luikahtivat.
Uni maittoi makoisasti,
voimat vertyi väkeviksi.
Luolaltansa vastatuuleen
riensi reitti retkellänsä.
Vaikka tuuli tuiverteli,
etevästi etenivät.
Kohtasivat sopulinkin
asukkaan tuon tuntureiden.
Vikkelästi viipottaja
juoksi pitkin hangen pintaa.
Reippaat ryhmät molemmat he
päivän mittaan ohittivat.
Kilometrit hiljallehen
taakseen taittui taipaleesta.
Rösvandetin rantamille
pystyttivät majoitteensa.
Aurinko taas heitä helli,
tuuli leuto liehitteli.
Aamulla teltoistaan nousi
joukko yhä voimissansa.
Kelkkaura kova allaan,
helpotti taas hiihtoansa.
Hakupaikan tuntumasta
Antti tiesi majapaikan.
Vaja vanha hyljättynä,
kulkurimme luokseen kutsui.
Matkantekoon vielä mieli
yhä paloi vaeltajilla.
Suunnaksensa Hemavanin
aamulla siis ottivatkin.
Lunta tuuli kuljetteli
puhureina järven jäällä.
Matkans' kulki joutuisasti,
viime etappi eteni.
Kevät myöskin tuntur'maahan
tuloillaan jo olla alkoi.
Solisivat purot laaksois'
joutsenetkin yllään lensi.
Uumajanjoen itärannalt'
Hemavanin laitamilta,
yölliseksi sijaksensa,
laavu suojaksensa löytyi.
Viime ilta vierähteli,
tuli leiskui laavun suulla.
Pistivät he pitkäksensä,
ummistivat silmänsäkin.
Aamun tullen iloksensa
kyytinsäkin yhyttivät.
Saunan, ruoan jälkeen taasen
matka johti kotimaahan.
Reissu rempseä takana,
muistot mielten sopukoissa.
Vaellukset jo uudet heillä,
lienevätkin suunnitteilla.