Pääsiäisvaellus 2003 Abisko/Ruotsi

16.4.-22.4.2003 Loma -ryhmä


1. Päivä (Day 1)

Finally the day has come the Soopa Easter-Hike will start. I am very happy to get the chance to join this event. All members of the hike are assigned to their 4-5 people groups which are divided into 2-3 people food-groups. There are 5 hikers in our group: Jussi, Jari, Saija, Heikki and me - Philipp (a german exchange student). One experienced person is chosen as the guide/leader of the group. In our case Jussi is that guy.

The trip started on 16.04.03 at one o'clock in the morning. We used Heikki's big Mercedes and the trailor to get all our equipment to the national park. After an 8 hour ride, we reached Abisko at around 9.00 am. We changed our clothes and prepared all our things for the start. We were finally ready at around noon. A misfortune almost happened to Jari. A husky from a dog-sledge tried to pee on his leg. (can I write that in the chronicle ?) But the rubber-boots protected him from the smell.

The skiing conditions in the beginning were quite difficult - icy tracks and sometimes no snow. But as we got closer to the mountains, there was more snow on the track. Our final destination for today is about 600m above the level we have started from. That means, of course, going up the whole day. That's a really challenging part of the trip, at least for me. But without challenge there is no honour. :) The most frustrating is that when we have succesfully climbed up a hill on the way to our destination there is a new one behind it. But every trip comes to an end. We reached our campsite for the night in the evening. The beautiful view compensated the pain of the climbing up. We built up our tent between two big mountains near a frozen lake. I realized that using a tent in the snow makes it necessary to take some specific precautions. Thanks to Heikki, he knows what to do. After digging two holes in the snow our tents were built up quite fast and we were ready to start the Trangia. Once more, Heikki and Jussi proved their outdoor-experience and prepared a tasty dinner.

A short look at my watch reminded me that the night doesn't really becomes dark at this time of the year. It's time to sleep. With all our winter-proof equipment we shouldn't feel cold tonight. I am curious what adventures the next day will bring. After a few minutes I started to fall asleep. There is absolute silence outside. Just the wind and sometimes a short snore from one of us.

My conclusion:
I didnt expect this beautiful scenery. Very nice. About the weather: Sun the whole day. Hopefully it stays that way.

*************************************

After we are finally back in Oulu, my conclusion for the whole trip:

The Soopa Easter-Hike was a very special trip for me. I just want to thank all the members of my group for their company, help and their patience when I had to change my shoes once more ;)

Special thanks to:

Jussi: for the guidance and bringing us unharmed back to Oulu
Heikki: for providing the tent, being my tent-mate and cook during the whole trip. Kiitos
Jari: for lending me his rubber-boots on my worst part of the trip
Saija: for giving me important hints what way to ski to prevent myself from crashing again
Easter-Bunny: for bringing me an easter-egg even to the wilderness

Philipp

Editor's note on the first day:

So we started from Abisko late morning towards Tjuonajávri. We could immediately see that a key ingredient for skiing, snow, was a bit scarce in the area, so our initial plans on skiing about 10 kilometers and going uphill 600 meters turned into approxiamately 15 kilometers, 200 meters downhill, and 800 meters uphill. A pretty good hike for a first day, if I may say so. The sun was shining for all of the day however and otherwise the weather was quite pleasant, but during the day we got the first impression that bringing a sledge along was, maybe not the best option.

editor, Jussi

2. Päivä

(Tjuonajávri - Vuopmegeachi)

Aamulla vähän arvelutti lähteä liikkeelle, koska eilinen hiihtorupeama oli rankanpuoleinen aloittelijalle. Lihakset eivät olleet kipeytyneet ja liikkeelle lähdettiin 10:40 (herätys oli 08:00).

Aamulla hiidettiin kurun pohjaa myötätuulessa ja auringonpaisteessa. Puolenpäivän jälkeen kännyttiin hiihtämään vuorenrinnettä, suksi luisti hyvin, mutta ahkio lähti välillä omille reiteilleen.

Lounaan jälkeen hiihdettiin reilu pari tuntia ja lopulta laskeuduttiin kunnon ryteikön läpi leiripaikalle. Tämän päivän aikana sää vaihteli tyynestä auringonpaisteesta parin sadepisaran kautta tuuliseen auringonpaisteeseen.

Saija

3. Päivä

(Vuopmegeahci - Pieggaluoppal)

Föhn-tuulisen yön jälkeen totesimme lumen vähentyneen entisestään, mikä enteli raskasta loppumatkaa suksien ja Kaitsun kanssa. Koska aamutarkastus osoitti Kaitsun toipuneen edellisen päivän rasituksista mainiosti, lähdimme aamupalan nauttimisen ja leirin purkamisen jälkeen kokeilemaan matkantekoa.

Kevyeksi välipäivälenkiksi suunniteltu alle kymmenen kilometrin päivätaival sai kuitenkin uudet mittasuhteet jo heti ensimmäisen tunnin aikana edettyämme noin 300 metriä. Loputtomalta vaikuttanut pusikossa rämpiminen vaihtui kuitenkin monien vaiheiden ja hetken hiihtämisen jälkeen suksien kantamiseksi kauniin kevätilman vietyä lumet etelärinteiltä. Jopa Kaitsun meno hyytyi lumettomaan kivikkoon, joten paikalle osuneet kiirunat saivat todistaa Kaitsua kantavan "hautajaissaattueen" harrasta etenemistä kohti jokilaaksoa.

Joen rannalla vietetyn lounastauon aikana mietimme mahdollisuutta yöpyä päivän määränpäänä olevassa mökissä ja totesimme sen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Loppumatka Pieggaluoppalin kämpälle olikin yllättäen helppoa hiihtämistä aurinkoisessa säässä. Perillä meitä odotti pieni mutta viihtyisä kämppä luonnonkauniine maisemineen. Muiden ryhmien vieraskirjaan jättämät kommentit saivat meidät harkitsemaan jäisessä joessa sekä Adnjin huipulla käväisyä. Molemmat edellämainitut uroteot jäivät lopulta toteuttamatta, paitsi tietysti mökissä yöpyjien näkemissä unissa.

Kronikoi: Jari Perttu

PS. Kaitsu = Heikin ahkio

4. vaelluspäivä

(Pieggaluoppal - Abisko nationalpark, eteläkärki)

Sunnuntai 20.4.2003 Peiggaluoppal-Abisko nationalpark

Heräilimme aamusella kämpän lämmöstä Adnjin juurelta, Jussi lattialta ja muut laverailta. Aurinko pilkisteli pilvien raosta ja lupaili hyvää keliä vaellupäivälle. Jussi ja Jari suunnittelivat päivän huiputuskeikkaa muiden ryhmien kannustavien päiväkirjamerkintöjen innoittamina. Aamutoimet suoritettiin entiseen tapaan puuronkeiton ja pakkailun merkeissä. Kämpän seinien suojassa kokkailessa oli melkein kesäfiilikset, kun ei tarvinnut värjötellä välillä varsin purevassa tunturituulessa.

Liikkeelle lähdettiin 2 tuntia 40 minuuttia heräämisen jälkeen niinkuin kaikkina muinakin aamuina, vaikka ei ollut edes telttoja purettavana ja pakattavana. Nopeampaa ei päästy liikkeelle, vaikka Jussi kuinka kannusti. Hiihdimme aurinkon lämmittäessä muutaman kilometrin läheiselle porokämpälle, josta osa porukkaa lähti tavoittelemaan Adnjin huippua.

Rohkeaan huiputusporukkaa kuuluivat Jussi, Jari ja Philipp. Saija ja päivän kronikoitsija jäivät paistattelemaan päivää porokämpän kupeeseen ilmestyneille pälvipaikoille. Pojat luopuivat suksista jo varsin aikaisessa vaiheessa nousua ja lähtivät jatkamaan matkaa jalan. Kun kiipeilijät näkyivät enään pieninä pisteinä rinteen kyljessä, näimme että yksi oli joukusta poissa. Philipp oli todennut olevansa riittävän korkealla ja jäänyt puhaltelemaan tasanteelle. Jarin ja Jussin jatkaessa kiipeämistään, porokämpällä keskusteltiin hyödyllisistä retkeilijän ensi-apuvälineistä ja Teho-osasto sarjan realistisuudesta. Pojat palasivat huiputusreissultaan varsin hyväkuntoisina, vaikka olivat käyneet pilvessä huipun tuntumassa.

Lounastelun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Abiskon luonnonpuistoa. Kohta lähtömme jälkeen reittimme alkoi seurata paikallista retkivaltatietä, Kungsledeniä. Aloitimme vauhdikkaan laskeutumisen ylängältä alemmas laaksoon Gironin kupeella. Laskusta muodostui jälleen kerran mielenkiintoinen koitos ahkion vetäjälle. Niinkuin monesti aikaisemmin tällä reissulla, myös tässä mäessä koitui ahkion aisojen kohtaloksi vetäjän äkkipysäys. Onneksi muita raajoja ei murtunut. Koskapa reitti oli melkoisen leveä ja suhteellisen kovaksi tamppautunut, heitin sukset ja itseni ahkion selkään ja lähdin suihkimaan rinnettä alas vaellustovereideni iloksi. Kyllä se matka ahkiolla laskemallakin etenee. Onneksi yöpaikka Abiskon puiston rajalla ei ollut enään kaukana.

Pystytimme leirimme Kungsledenin varrelle ihan puiston rajalle, sisäpuolella kun ei saanut yöpyä. Ilta eteni ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Jokailtainen lumen sulattelu tosin jäi vähemmälle, kun vetta sai nestemäisessä olomuodossa lähistöllä virtaavasta tulvapurosta. Kaiken tämän kivan puuhastelun jälkeen nukuttiin hyvin ja nähtiin kauniita unia...

kronikoitsija Heikki (+ Kaitsu)

5. päivä

maanantai 21.4.2003 (Abisko Nationalpark, eteläkärki - Abisko (city))
Viimeinen vaelluspäivä alkoi kohtuu kirkkaan taivaan alla. Vietimme yötä Abiskon kanssallispuiston kupeessa, sen eteläisessä kärjessä. Aaamupuuroa keitellessämme tapasimme jo päivän ensimmäiset ihmiset, kelkkailijoita ja pari isoa koiravaljakkoa. Saimme myös auttaa erästä kelkkailijaa, joka vetisen maaston vuoksi ajoi liian läheltä kansallispuiston rajaa ja hänen moottorikelkkansa toinen etusuksi jäi verkkoaitaan kiinni. Onneksi sillä poika olisi muuten todennäköisesti loukannut itsensä pahasti yrittäessään saada kelkkaa irti hieman kyseenalaisin keinoin. Noh, päivän hyvä työ tehty. Aloitimme matkamme aika normaalien aamutoimien jälkeen ja pääsimme liikkumaan hyvin ajettua kelkkauraa pitkin, helppo päivä on siis tulossa. Päivän todellinen sielu kuitenkin paljastui noin puolen tunnin hiihdon jälkeen päivän ensimmäisen ''vesiesteen'' muodossa. Ylitimme Abiskojärven emojoen, Jossa onneksi oli vielä jäätä niin paljon, ettei tarvinnut uida yli. Sitten jouduimme kulkemaan joen reunaa pitkin, koska se oli ainoa paikka, jossa oli lunta jäljellä ja pian pääsimmekin hihtämään sääriä myöten vedessä. Ei muuten ollut kovin mukava paikka huomata, että toinen kumpparini vuotaa. Pääsimme kuitenkin kaikki yli, mutta Philippiä kävi sääliksi kaikkein eniten, koska hänellä oli hiihtokengät ja ne olivat tässä vaiheessa jo aivan läpimärät. Matka jatkui Abiskojaurestugorna:n ohitse pitkin Abiskujávri:n (Abiskojärvi) reunaa vuoroin lumessa, vuoroin vedessä. järven keskeltä emme uskaltaneet enää mennä, vaikka moottorikelkkoja siitä ajoikin.

Järven jälkeen pidimme tauon ja pakkasimme sukset rinkkoihin, koska lumi loppui totaalisesti kesken ja aloimme kävellä. Muuten tämä olisi sopinut vallan mainiosti, mutta Heikillä oli ahkio, ja kuivalla maalla sen vetäminen ei ole herkkua. Matkamme jatkui vuoroin kävellen, vuoroin hiihtäen pitkin Kungsleden:iä ja joka kerta kun vaihdoimme tyyliä, piti Philippin vaihtaa kenkinä vuoroin vaelluskengistä hiihtomonoihin. Arvatenkin matkanteko oli hidasta. Lounastimme melko myöhään kansallispuiston Kungsleden:in kahden sillan välissä, joita oli veden määrästä johtuen pakko käyttää.

Matkamme jatkui pienten teknisten ongelmien johdosta ei täysin suoraa reittiä, mistä asiasta kaikki ryhmän jäsenet eivät olleet täysin tyytyväisiä, mutta autoimme toinen toisiamme pääsemään ylitse elämän pienistä hankaluuksista. Viimeisen tauon vietimme, juuri ja juuri, täysin luonnon rauhassa vuolaan kosken vieressä ja kaikilla tuntui olevan hyvä, joskin hieman märkä olo. Viimeisen kilometrin parkkipaikalle mentiin melkein kilpasilla, ja päivän koettelemuksista johtuen päätimme viettä viimesien yömme Abiskon rautatieaseman lämmitetyssä odotustilassa, ja kyllä uni maistuikin. Sitä ennen teimme päivällistä parkkipaikalla, pakkasimme kamamme autoon ja haastattelimme Tepon porukkaa, joka ilmaantui auton kera illalla parkkipaikalle. Olivat kuulemma käyneet Norjan puolella laskemassa laskettelurinnettä jätesäkillä.

Seuraavana aamuna ajettiin Gällivare:en saunomaan ja syömään ja sitten körööteltiin takaisin Ouluun Arjen ääreen. On se aina hieman haikeaa jättää kaunis tunturimaisema, mutta kylläpä se odottaa aina paluuta.

Lomaryhmän piiskuri, Jussi

(Kaikista kielioppivirheistä ja epäjatkuvuuksista lukuunottamatta päiviä 3 ja 4 vastaa yksinomaan puhtaaksikirjoittaja, Jussi)