Pääsiäisvaellus 2003 Abisko/Ruotsi
16.4.-22.4.2003 Loma -ryhmä
1. Päivä (Day 1)
Finally the day has come the Soopa Easter-Hike will start. I am
very happy to get the chance to join this event. All members of
the hike are assigned to their 4-5 people groups which are divided
into 2-3 people food-groups. There are 5 hikers in our group:
Jussi, Jari, Saija, Heikki and me - Philipp (a german exchange
student). One experienced person is chosen as the guide/leader of
the group. In our case Jussi is that guy.
The trip started on 16.04.03 at one o'clock in the morning. We
used Heikki's big Mercedes and the trailor to get all our
equipment to the national park. After an 8 hour ride, we reached
Abisko at around 9.00 am. We changed our clothes and prepared all
our things for the start. We were finally ready at around noon. A
misfortune almost happened to Jari. A husky from a dog-sledge tried
to pee on his leg. (can I write that in the chronicle ?) But the
rubber-boots protected him from the smell.
The skiing conditions in the beginning were quite difficult - icy
tracks and sometimes no snow. But as we got closer to the
mountains, there was more snow on the track. Our final destination
for today is about 600m above the level we have started from. That
means, of course, going up the whole day. That's a really
challenging part of the trip, at least for me. But without
challenge there is no honour. :) The most frustrating is that when
we have succesfully climbed up a hill on the way to our destination
there is a new one behind it. But every trip comes to an end. We
reached our campsite for the night in the evening. The beautiful
view compensated the pain of the climbing up. We built up our tent
between two big mountains near a frozen lake. I realized that
using a tent in the snow makes it necessary to take some specific
precautions. Thanks to Heikki, he knows what to do. After digging
two holes in the snow our tents were built up quite fast and we were
ready to start the Trangia. Once more, Heikki and Jussi proved their
outdoor-experience and prepared a tasty dinner.
A short look at my watch reminded me that the night doesn't really
becomes dark at this time of the year. It's time to sleep. With all
our winter-proof equipment we shouldn't feel cold tonight. I am
curious what adventures the next day will bring. After a few minutes
I started to fall asleep. There is absolute silence outside. Just
the wind and sometimes a short snore from one of us.
My conclusion:
I didnt expect this beautiful scenery. Very nice.
About the weather: Sun the whole day. Hopefully it stays that way.
*************************************
After we are finally back in Oulu, my conclusion for the whole trip:
The Soopa Easter-Hike was a very special trip for me. I just want to
thank all the members of my group for their company, help and their
patience when I had to change my shoes once more ;)
Special thanks to:
Jussi: for the guidance and bringing us unharmed back to Oulu
Heikki: for providing the tent, being my tent-mate and cook during
the whole trip. Kiitos
Jari: for lending me his rubber-boots on my worst part of the trip
Saija: for giving me important hints what way to ski to prevent
myself from crashing again
Easter-Bunny: for bringing me an easter-egg even to the wilderness
Philipp
Editor's note on the first day:
So we started from Abisko late morning towards Tjuonajávri. We
could immediately see that a key ingredient for skiing, snow, was
a bit scarce in the area, so our initial plans on skiing about 10
kilometers and going uphill 600 meters turned into approxiamately
15 kilometers, 200 meters downhill, and 800 meters uphill. A
pretty good hike for a first day, if I may say so. The sun was
shining for all of the day however and otherwise the weather was
quite pleasant, but during the day we got the first impression
that bringing a sledge along was, maybe not the best option.
editor, Jussi
2. Päivä
(Tjuonajávri - Vuopmegeachi)
Aamulla vähän arvelutti lähteä liikkeelle, koska eilinen
hiihtorupeama oli rankanpuoleinen aloittelijalle. Lihakset eivät
olleet kipeytyneet ja liikkeelle lähdettiin 10:40 (herätys oli
08:00).
Aamulla hiidettiin kurun pohjaa myötätuulessa ja
auringonpaisteessa. Puolenpäivän jälkeen kännyttiin hiihtämään
vuorenrinnettä, suksi luisti hyvin, mutta ahkio lähti välillä
omille reiteilleen.
Lounaan jälkeen hiihdettiin reilu pari tuntia ja lopulta
laskeuduttiin kunnon ryteikön läpi leiripaikalle. Tämän päivän
aikana sää vaihteli tyynestä auringonpaisteesta parin sadepisaran
kautta tuuliseen auringonpaisteeseen.
Saija
3. Päivä
(Vuopmegeahci - Pieggaluoppal)
Föhn-tuulisen yön jälkeen totesimme lumen vähentyneen entisestään,
mikä enteli raskasta loppumatkaa suksien ja Kaitsun kanssa. Koska
aamutarkastus osoitti Kaitsun toipuneen edellisen päivän
rasituksista mainiosti, lähdimme aamupalan nauttimisen ja leirin
purkamisen jälkeen kokeilemaan matkantekoa.
Kevyeksi välipäivälenkiksi suunniteltu alle kymmenen kilometrin
päivätaival sai kuitenkin uudet mittasuhteet jo heti ensimmäisen
tunnin aikana edettyämme noin 300 metriä. Loputtomalta vaikuttanut
pusikossa rämpiminen vaihtui kuitenkin monien vaiheiden ja hetken
hiihtämisen jälkeen suksien kantamiseksi kauniin kevätilman vietyä
lumet etelärinteiltä. Jopa Kaitsun meno hyytyi lumettomaan
kivikkoon, joten paikalle osuneet kiirunat saivat todistaa Kaitsua
kantavan "hautajaissaattueen" harrasta etenemistä kohti
jokilaaksoa.
Joen rannalla vietetyn lounastauon aikana mietimme mahdollisuutta
yöpyä päivän määränpäänä olevassa mökissä ja totesimme sen
houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Loppumatka Pieggaluoppalin kämpälle
olikin yllättäen helppoa hiihtämistä aurinkoisessa säässä. Perillä
meitä odotti pieni mutta viihtyisä kämppä luonnonkauniine
maisemineen. Muiden ryhmien vieraskirjaan jättämät kommentit
saivat meidät harkitsemaan jäisessä joessa sekä Adnjin huipulla
käväisyä. Molemmat edellämainitut uroteot jäivät lopulta
toteuttamatta, paitsi tietysti mökissä yöpyjien näkemissä unissa.
Kronikoi: Jari Perttu
PS. Kaitsu = Heikin ahkio
4. vaelluspäivä
(Pieggaluoppal - Abisko nationalpark, eteläkärki)
Sunnuntai 20.4.2003 Peiggaluoppal-Abisko nationalpark
Heräilimme aamusella kämpän lämmöstä Adnjin juurelta, Jussi
lattialta ja muut laverailta. Aurinko pilkisteli pilvien raosta ja
lupaili hyvää keliä vaellupäivälle. Jussi ja Jari suunnittelivat
päivän huiputuskeikkaa muiden ryhmien kannustavien
päiväkirjamerkintöjen innoittamina. Aamutoimet suoritettiin
entiseen tapaan puuronkeiton ja pakkailun merkeissä. Kämpän
seinien suojassa kokkailessa oli melkein kesäfiilikset, kun ei
tarvinnut värjötellä välillä varsin purevassa tunturituulessa.
Liikkeelle lähdettiin 2 tuntia 40 minuuttia heräämisen jälkeen
niinkuin kaikkina muinakin aamuina, vaikka ei ollut edes telttoja
purettavana ja pakattavana. Nopeampaa ei päästy liikkeelle, vaikka
Jussi kuinka kannusti. Hiihdimme aurinkon lämmittäessä muutaman
kilometrin läheiselle porokämpälle, josta osa porukkaa lähti
tavoittelemaan Adnjin huippua.
Rohkeaan huiputusporukkaa kuuluivat Jussi, Jari ja Philipp. Saija
ja päivän kronikoitsija jäivät paistattelemaan päivää porokämpän
kupeeseen ilmestyneille pälvipaikoille. Pojat luopuivat suksista
jo varsin aikaisessa vaiheessa nousua ja lähtivät jatkamaan matkaa
jalan. Kun kiipeilijät näkyivät enään pieninä pisteinä rinteen
kyljessä, näimme että yksi oli joukusta poissa. Philipp oli
todennut olevansa riittävän korkealla ja jäänyt puhaltelemaan
tasanteelle. Jarin ja Jussin jatkaessa kiipeämistään, porokämpällä
keskusteltiin hyödyllisistä retkeilijän ensi-apuvälineistä ja
Teho-osasto sarjan realistisuudesta. Pojat palasivat
huiputusreissultaan varsin hyväkuntoisina, vaikka olivat käyneet
pilvessä huipun tuntumassa.
Lounastelun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Abiskon luonnonpuistoa.
Kohta lähtömme jälkeen reittimme alkoi seurata paikallista
retkivaltatietä, Kungsledeniä. Aloitimme vauhdikkaan laskeutumisen
ylängältä alemmas laaksoon Gironin kupeella. Laskusta muodostui
jälleen kerran mielenkiintoinen koitos ahkion vetäjälle. Niinkuin
monesti aikaisemmin tällä reissulla, myös tässä mäessä koitui
ahkion aisojen kohtaloksi vetäjän äkkipysäys. Onneksi muita
raajoja ei murtunut. Koskapa reitti oli melkoisen leveä ja
suhteellisen kovaksi tamppautunut, heitin sukset ja itseni ahkion
selkään ja lähdin suihkimaan rinnettä alas vaellustovereideni
iloksi. Kyllä se matka ahkiolla laskemallakin etenee. Onneksi
yöpaikka Abiskon puiston rajalla ei ollut enään kaukana.
Pystytimme leirimme Kungsledenin varrelle ihan puiston rajalle,
sisäpuolella kun ei saanut yöpyä. Ilta eteni ilman sen suurempaa
dramatiikkaa. Jokailtainen lumen sulattelu tosin jäi vähemmälle,
kun vetta sai nestemäisessä olomuodossa lähistöllä virtaavasta
tulvapurosta. Kaiken tämän kivan puuhastelun jälkeen nukuttiin
hyvin ja nähtiin kauniita unia...
kronikoitsija Heikki (+ Kaitsu)
5. päivä
maanantai 21.4.2003 (Abisko Nationalpark, eteläkärki - Abisko
(city))
Viimeinen vaelluspäivä alkoi kohtuu kirkkaan taivaan alla.
Vietimme yötä Abiskon kanssallispuiston kupeessa, sen eteläisessä
kärjessä. Aaamupuuroa keitellessämme tapasimme jo päivän
ensimmäiset ihmiset, kelkkailijoita ja pari isoa koiravaljakkoa.
Saimme myös auttaa erästä kelkkailijaa, joka vetisen maaston
vuoksi ajoi liian läheltä kansallispuiston rajaa ja hänen
moottorikelkkansa toinen etusuksi jäi verkkoaitaan kiinni. Onneksi
sillä poika olisi muuten todennäköisesti loukannut itsensä pahasti
yrittäessään saada kelkkaa irti hieman kyseenalaisin keinoin. Noh,
päivän hyvä työ tehty. Aloitimme matkamme aika normaalien
aamutoimien jälkeen ja pääsimme liikkumaan hyvin ajettua
kelkkauraa pitkin, helppo päivä on siis tulossa. Päivän todellinen
sielu kuitenkin paljastui noin puolen tunnin hiihdon jälkeen
päivän ensimmäisen ''vesiesteen'' muodossa. Ylitimme Abiskojärven
emojoen, Jossa onneksi oli vielä jäätä niin paljon, ettei
tarvinnut uida yli. Sitten jouduimme kulkemaan joen reunaa pitkin,
koska se oli ainoa paikka, jossa oli lunta jäljellä ja pian
pääsimmekin hihtämään sääriä myöten vedessä. Ei muuten ollut kovin
mukava paikka huomata, että toinen kumpparini vuotaa. Pääsimme
kuitenkin kaikki yli, mutta Philippiä kävi sääliksi kaikkein
eniten, koska hänellä oli hiihtokengät ja ne olivat tässä
vaiheessa jo aivan läpimärät. Matka jatkui Abiskojaurestugorna:n
ohitse pitkin Abiskujávri:n (Abiskojärvi) reunaa vuoroin lumessa,
vuoroin vedessä. järven keskeltä emme uskaltaneet enää mennä,
vaikka moottorikelkkoja siitä ajoikin.
Järven jälkeen pidimme tauon ja pakkasimme sukset rinkkoihin,
koska lumi loppui totaalisesti kesken ja aloimme kävellä. Muuten
tämä olisi sopinut vallan mainiosti, mutta Heikillä oli ahkio, ja
kuivalla maalla sen vetäminen ei ole herkkua. Matkamme jatkui
vuoroin kävellen, vuoroin hiihtäen pitkin Kungsleden:iä ja joka
kerta kun vaihdoimme tyyliä, piti Philippin vaihtaa kenkinä
vuoroin vaelluskengistä hiihtomonoihin. Arvatenkin matkanteko oli
hidasta. Lounastimme melko myöhään kansallispuiston Kungsleden:in
kahden sillan välissä, joita oli veden määrästä johtuen pakko
käyttää.
Matkamme jatkui pienten teknisten ongelmien johdosta ei täysin
suoraa reittiä, mistä asiasta kaikki ryhmän jäsenet eivät olleet
täysin tyytyväisiä, mutta autoimme toinen toisiamme pääsemään
ylitse elämän pienistä hankaluuksista. Viimeisen tauon vietimme,
juuri ja juuri, täysin luonnon rauhassa vuolaan kosken vieressä ja
kaikilla tuntui olevan hyvä, joskin hieman märkä olo. Viimeisen
kilometrin parkkipaikalle mentiin melkein kilpasilla, ja päivän
koettelemuksista johtuen päätimme viettä viimesien yömme Abiskon
rautatieaseman lämmitetyssä odotustilassa, ja kyllä uni
maistuikin. Sitä ennen teimme päivällistä parkkipaikalla,
pakkasimme kamamme autoon ja haastattelimme Tepon porukkaa, joka
ilmaantui auton kera illalla parkkipaikalle. Olivat kuulemma
käyneet Norjan puolella laskemassa laskettelurinnettä jätesäkillä.
Seuraavana aamuna ajettiin Gällivare:en saunomaan ja syömään ja
sitten körööteltiin takaisin Ouluun Arjen ääreen. On se aina
hieman haikeaa jättää kaunis tunturimaisema, mutta kylläpä se
odottaa aina paluuta.
Lomaryhmän piiskuri, Jussi
(Kaikista kielioppivirheistä ja epäjatkuvuuksista lukuunottamatta
päiviä 3 ja 4 vastaa yksinomaan puhtaaksikirjoittaja, Jussi)