Soopan pääsiäisvaellus Kebnekaisella 7.4.-13.4.2004
Reipas I:n seikkailut Vakkotavaresta Nikkaluoktaan.8.4.2004 Vakkotavare – Kaitum
Reipas I -ryhmämme lähti liikenteeseen Vakkotavaresta noin kahdeksan aikaan torstaiaamuna. Lähtö viivästyi 80 kilometrillä kun bussi ajoi vahingossa lähtöpaikan ohi. Alkumatka meni miettiessä filosofista kysymystä – kannattaako jyrkkä pusikko taltuttaa sukset jalassa vai jalkaisin kiipeille. Jonkun ajan kuluttua meno muuttui tasaisemmaksi ja aurinkokin paistoi iloisesti. Lounastimme Teusajauren turistikämpän takana ja jatkoimme matkaa kiipeilytyylillä edeten. Noin 24 kilometriä matkaa taitettuamme selvisimme Kaitumin kämpälle. Pienten neuvottelujen jälkeen saimme telttamme pystyyn kämpän taakse.
9.4.2004 Kaitum – Kebnekaise Fjällstation
Annina ja Aki nauttimassa aamuauringosta
Perjantaiaamuna heräsimme (lumi?)myrskyyn, joka muuttui erittäin yllättäen hienoksi aamukeliksi ja tämän jälkeen ikäväksi räntäsateeksi. Jonkun tunnin päästä lähdimme liikkeelle ja vaihtelevien kelien ja kivojen laskujen jälkeen pystytimme leirin Fjällstationin lähelle pusikkoon. Huomenna olisi tarkoitus huiputtaa itse Kebne, jos säät sallivat. Matkaa tänään noin 25 km. Varmaan uni maistuu jokaiselle vaeltajalle makoisten iltaruokailujen jälkeen. Päivän ruoka-anti oli vähän liian heppoinen rasitukseen suhteutettuna.
Lunta tulee
10.4.2004 Kebnekaise
Yö oli kylmä ja kostea (paitsi jostain salamyhkäisestä syystä Veikon osalta). Kuuden maissa Juho yritti herätellä muuta porukkaa päivän rientoihin siinä kuitenkaan onnistumatta. Ylimääräisen innokkuutensa Fjällstationille suuntautuneen vedenhakumatkan muodossa purkaneena Juhokin havaitsi muun porukan havahtuneen erittäin kauniiseen aamuun. Puurot ja muut aamutoimet saatiin hoidettua mallikkaasti. Pakkailimme Kebnen valloitukseen tarkoitetut kamat päiväreppuviritelmiin (makuupussien suojapussit toimivat hyvin). Puoli kymmenen maissa kävimme vielä täyttämässä juomapullot Fjällstationilla ja singahdimme kohti Kebneä unelmasäässä. Tolpagornin vierestä alkavaan kuruun asti suksi luisti hyvin, mutta sitten rinteen jyrkkyys alkoi käydä ylivoimaiseksi. Jätimme suksemme kallionkoloon ja jatkoimme matkaa sauvoilla avittaen. Kebnen valloitus näytti valoisalta huolimatta erimaalaisista trendihiihtäjistä (nopeita!). Alkoi tiukka nousu, jonka kuluessa tuuli viilensi huiputtamishaaveitamme. Urheasti jatkoimme kuitenkin matkaa upeita maisemia ihaillen. Hetken nousua jatkettuamme tapasimme ruotsalaisen pariskunnan, joka romutti huiputtamishaaveemme kertomalla huipulla vallitsevista extreme-olosuhteista. Tiukan äänestyksen (1 – 5, Veikko vastaan muut) jälkeen päätimme kääntyä takaisin. Tuuli oli kova ja näkyvyys huono. Lounastimme pirtsakassa lumituiskussa pienen lumikinoksen takana ja jatkoimme matkaa alaspäin. Matka sujuikin varsin kepeällä askeleella paikoin tuskanhikeä ja (ehkä) -kyyneleitäkin kirvoittaneen nousun jälkeen. Palasimme hieman erikoista reittiä takaisin Fjällstationille. Saimme laskea mukavat laskut ja kävimme täyttämässä juomapullot. Iltapäivällä kokkailimme päivälliset mukavasti absideissa ja vietimme leppoisan illan mitä moninaisimmista jutuista keskustellen. Kaikkia naurattaa... Matkaa tänään noin 10 km.
Komeita hiihtomaisemia
11.4.2004 Tarfala
Seurueemme miespuoliset jäsenet nousivat virkeinä kukonlaulun aikaan nauttimaan upeasta pääsiäisaamusta ja eräravintolan erikoisesta: “aamupuuro terästettynä makaronilla ja Tupla-suklaakarkeilla sekä muilla maittavilla mausteilla”. Eräravintolan tarjoilu jatkui seuraavan parin tunnin teetarjoilulla. Teetä upposi kolmeen mieheen litratolkulla. Reipas-ryhmämme aina reippaat naiset käänsivät kylkeä tyytyväisinä aina yhdeksään asti. Aamupuuron jälkeen hullut suomalaiset suuntasivat jälleen mielettömän termari- ja juomapullolastinsa kanssa vesipisteelle ruotsalaisten ihmeteltäviksi. Aamupäivä jatkui eräravintolan runsaiden antimien parissa. Hyppäsimme välittömästi lounaan kimppuun tankataksemme itsemme valmiiksi päivän koitoksiin. Puolen päivän maissa suuntasimme suksemme kohti Tarfalan laaksoa. Menomatkan loiva nousu sujui joutuisasti lähes tiedeasemalle asti. Siellä tuuli yltyi ja näkyvyys heikkeni, emmekä ikävä kyllä päässeet nauttimaan upeista luonnonmaisemista. Sen sijaan rakennetut palvelut tarjosivat nähtävyydeksi ainutlaatuisen puuliiterin, jossa nautimme eväsleipiä hyvällä halulla. Paluumatka tarjosi mahdollisuuden harjoitella telemark-käännöksiä mm. Ruotsin armeijan varustamana. Äksöniä saatiin nähdä, kun Juho makasi suksineen toivottamassa lukkoasennossa keskellä hankea saappaat jaloista irronneina. Tytöt riensivät apuun (ja myös testasivat miehen kutituskynnystä :). Seuraavassa hetkessä lumi petti ja Juhoa vedettiin ylös (melkein!) joen pohjalta. Lopulliset menetykset olivat kadonnut hanska ja vaurioitunut side. Muutoin matka jatkui korjailujen jälkeen iloisissa merkeissä. Laskettelimme kukin tyylillämme ja palasimme lopulta leiriin kauniissa auringonpaisteessa. Iltasella ravinnon nauttiminen sai sosiaalisen ja miellyttävän muodon: keitin loimusi teltan absidissa, kun räiskäleet paistuivat makoisiksi ja Veikon rinkkansa määräämättömistä taskuista kaivamat herkut hävisivät ahneisiin suihin. Iltakaakaoiden ja turinatuokion jälkeen makuupussit kutsuivat nukkujia huomiinsa.
Lettukestien pohjustamat ryhmäposeeraukset. Takana vasemmalta Anna, Aki ja Anne, etualalla vasemmalta Veikko, Juho ja Annina
12.4.2004 Kebnekaise Fjällstation – Nikkaluokta
Veikko ja Aki hiihtopurjeprojektin kimpussa.
Tytöt makasivat, kuten tavallista takapuolet homeessa ja Juho tulkitsi kellotaulun viisareita omintakaisella tavallaan. Optimaalisen nopeiden aamutoimien jälkeen survaisimme suksemme kelkkabaanalle sujuvasti alamäkeen auringon helottaessa poskillamme. Matka sujuikin joutuisasti, vaikka välillä harrastettiin purjesuksiliitoa. Lounaspaikalla treffasimme mukavan norjalaisnaisen, joka auliisti esitteli meille ajokoiriaan: Sisua, Morrista, Miniä(?!) ja muita kumppaneita. Eräillä tuntuikin jo olevan kova kiire Nikkaluoktan palveluiden (mm. posliinipytty) ääreen (lue: luistoa riitti), ja pikaisesti olimmekin jo parkkipaikan kupeessa telttapaikkaa etsiskelemässä. Kirjoittelimme muutamia postikortteja, teimme ikkunaostoksia matkamuistomyymälässä ja loppuillasta kokoonnuimme teekutsuille runsaiden pähkinätarjoilujen ääreen. Sitten vielä keittelimme aamupuurot valmiiksi termoksiin ja reipassieluisimmat joukostamme hiihtelivät iltalenkit ympäristöön.
13.4.2004 Nikkaluokta – Oulu
Viileän yön jälkeen heräsimme kuuraisista teltoista ja leiri tuli purettua ennätysajassa. Linja-autokuskimme saapui ennakko-odotuksista poiketen ajoissa, ja pääsimme bussiin nauttimaan erinomaisen korkealuokkaisesta aamiaistarjoilusta. Hieman hölskyvässä kyydissä Vakkotavaren ja Ritsemin sight seeingin jälkeen pääsimme uimaan Källivaaran uimahallin altaaseen ja nauttimaan makoisan aterian sutjakan pikkuhovimestarin ja hänen vielä pienemmän apurinsa tarjoilemana. Anne onnistui missaamaan loppupotretin (uusinta Haparandassa kyllä onnistui, toim. huom :), mutta muut hymyilivät vielä filmillä hotellin edustalla.
Fjällstationin tienoon maisemia auringonpaisteessa.
HIENO REISSU!! KIITOS!
Teksti: Reipas I, kuvat: Juho Antikainen