Reipas II

Stora Sjöfallets Nationalpark
8-12.4.2004

Ari Arola, Jouko Martikainen, Riina Muilu, Kalle Ojatalo, Zach Shelby

-fotos by Shelby

Ensimmäinen vaelluspäivä:

Torstai -aamuna kuudelta ruotsinaikaan ryhmä reipas tipahti bussista Suorvan parkkipaikalle. Hetken ihmeteltyämme aloimme kantamaan ahkiota patojen yli. Tie Rengärdeen asti oli sulanut, joten alkumatka taittui sukset kädessä verrytellen. Suksille päästiin auringon ilmestyessä vuorten takaa ja aurinkorasvaa oli heti siveltävä hipiälle. Aamupäivä oli suorastaan helteinen ja ylämäkeen kapuaminen hikistä hommaa, vaikka olisi ollut pelkkä fleece päällä pääsiäisenä. Puurajan yläpuolelle nousu kesti joitakin tunteja kahvi- ja lounastauon kera. Rinteeltä nähtiin, kuinka helsinkiläiset partiolaiset purkaantuivat bussista Jiertajaureen jäälle.

Meidän ensimmäisen päivän nousu kokonaisuudessaan oli n.500 metriä. Loppumatkasta ilma alkoi viiletä, aurinko meni pilveen ja tuuli navakasti. Pääsimme kuitenkin päämääräämme Halji -tunturin kupeessa oleville järville 945:n metrin korkeuteen. Tuulen ja lumisateen yltyessä pystytimme teltat, laitoimme safkat ja väsähdimme telttoihin.

Päivän eläinsaldoksi saatiin komeana taivaalla liitelevä kotka (maa- vai meri-, lienee jääneen kiistanalaiseksi) ja muutama soidinääniä päästelevä kiiruna. Jouko oli riemuissaan sulaneen lumen alta paljastuneista pakastepuolukoista.

Toinen vaelluspäivä:

Päivä alkoikin kohdaltani jo yöllä. Heräsin teltan paukkeeseen ja teltan sisäiseen vesisateeseen. Yöllä oli myrsky yltynyt ja puhalsi nyt lunta sisä- ja ulkoteltan väliin. Laitoin tuuletusräppänän kiinni ja jouduin lumitöihin. Yö jatkui rauhallisesti aamua odotellen.

Myrsky jatkui päivälläkin ja päätimme viettää vapaapäivän heti retken alkuun. Myrsky oli välillä kovempi ja välillä helpompi. Kun tuuli tyyntyi niin oltiin ulkona ja huonommalla kelillä teltassa. Päivällä oli hyvin aikaa tehdä lumesta keittiöitä (koska ne satoivat joka kerran uudestaan umpeen), kuivailla makuupusseja ja nukkua teltassa. Iltaa kohden keli parani ja Sakke ja Jouko huiputtivat Halji-tunturin.

Kolmas retkeilypäivä:

Lauantaiaamu oli kirkas ja kylmä, mukava vaihtelu perjantain myrskyn jälkeen. Oli aika siirtää meidän ”base camp”. Päämäärämme oli Nuortap Adtjin itäranta. Hiihdimme letkassa aurinkoisessa laaksossa kovalla vastatuulella. Matka meni hyvin nopeasti. Muutamassa tunnissa olimme järven poromiestorpan lähellä. Lähellä löysimme juoksevaa vettä ja tarpeeksi ison kiven vähän suojaamaan meitä tuulelta. Siellä tehtiin leiri. Valitettavasti silloin myös tuli taas huono sää. Kova tuuli, lunta (vaakatasolla) ja huono näkyvyys vaihtoi meidän päiväretkisuunnitelmat. Loppupäivän olimme suurin piirtein teltassa, paitsi kun minä ja Riina menimme pikku lenkille pohjoiseen. Sieltä löytyi hienoja jää-/lumimuodostelmia puron vieressä.

Neljäs vaelluspäivä:

Sunnuntai valkeni toivoa täynnä. Lähdimme asemista pikkurepuin varustautuneina kapuamaan tunturia ylös. Skiniryhmä pääsi helpommalla kuin metsäsuksin varustautuneet. Noin 1400:ssa metrissä hiihdimme pilven sisään ja pian päätimme palata alas. White out ei houkuttanut jatkamaan. Suunnistimme myös hieman pieleen ja olisimme päätyneetkin varsin järkyttävän kuilun partaalle.

Neljän maissa olimme jälleen leirissä. Ajateltiin vielä lähteä hiihtämään mutta kökkö lumituisku, tuttu vieraamme sotki suunnitelmat. Loppuilta meni muilta paitsi Joukolta teltan suojissa. Makuuhaavateippi olisi ehdoton lisä Soopan lääkelaukkuun, kun tunturin tuima tuuli pysäyttää ja pakottaa kieppiin.

Viides vaelluspäivä:

Teltasta aamulla noustuamme tuumailimme, taivallammeko pidemmän lenkin vai puuhailemmmeko aluksi muuta ja menemme sitten suoraan kotiin. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Muut kipaisimme Haljin huipulle mutta Kalle hiihteli omia alavampia polkujaan. Haljilta näimme häivähdyksiä ympäristöstä, kun pilvet hieman hälvenivät. Sitten minä ja Sakke saimme oivat huikoset laskuissa. Kotimatkalla yöpaikasta saimme jälleen laskea runsaat 500metriä. Alkumatkasta pudota humpasahdin puroon. Sen päällä ei ollut kuin lumiholvi jään sijaan mutta kengät eivät onneksi kastuneet. Näimme mahtavan lumipaaden puron rannassa, missä kuvailimme. Alas päästyämme taivalsimme laskeneen järven kivikoita ja saimmekin kiertää yllättävän suuret saaret kotimatkalla.