Reipas III Kebnelle
Sami Kivelä, Vesa Mikkola & Lauri Wannas
I vaelluspäivä 8.4 torstai
Bussi jätti kolmihenkisen Reipas III ryhmämme yhdessä kolmen muun ryhmän kanssa Vakkotavaren parkkipaikalle, seikkailtuaan ensin lenkin Ritsenissä käsin. Alku nousu suoriutui kävellen reitin jyrkkyyden takia, mutta sen jälkeen suksillekin tuli käyttöä nousun loivetessa
Nousun jälkeen aurinkokin alkoi häikäisemisen, joten hiihtely avotunturissa joutui sujakasti. Muutamaan ruottalaiseenkin törmättiin, joiden kanssa käyty keskustelu vaihtui nopeasti englanninkieliseksi, paremmin sujuakseen.
Lasku Teusajärvelle osoittautui haastavaksi, mistä osoituksena Vesa sai kasvoihinsa punaista viirutusta, kun ahkio halusi mennä tunturikoivujen toiselta puolelta. Järven toisella puolella evästimme ja täytimme juomavarastot sekä Sami käytti hyväkseen puuceetä tupavahdin poissa ollessa.
Etappi Kaitumjaureen meni alku nousua lukuun ottamatta rivakasti – tosin auringon pehmittämä hanki hidasti hieman luistoa. Yöpymispaikan päätimme perustaa 5 km:n päässä olevalle förfallen-nimiselle kammille. Matka sinne oli loppu osiltaan vaikeahkoa lumipyryn ja tuulen takia. Perille päästyämme tajusimme mitä förfallen tarkoittaa. Kammimme oli siis luhistunut, joten teltta yö oli edessä. Iltasella rakennettiin vielä portaat läheiselle purolle ja yö saapui lievän tuulen ja lumen säestämänä.
– Lauri
Avotunturia aamusella Teusajärven ylitys
II vaelluspäivä 9.4 perjantai
Aamu valkeni lupaavan aurinkoisena, ja maassa oli reilu kerros yön aikana satanutta uutta lunta. Matkattuamme muutaman kilometrin pohjoista kohti sää huononi: tuuli yltyi ja näkyvyys heikkeni. Pian olosuhteet olivatkin varsin myrskyisät. Sillä kovimmat tuulen puuskat pysäyttivät etenemisen – oli keskityttävä paikallaan pysymiseen, koska tuuli kävi etenemissuuntaamme vastaan. Vastaan tuli myös muutamia ruotsalaisia.
Singisstugornaan saavuttuamme sää parani: aurinko alkoi paistaa ja selkeni. Söimme eväät tuvan kupeessa suuren kivenlohkareen juurella tuulensuojassa. Aurinko lämmitti mukavasti. Puuceen hyväksikäyttö onnistui jälleen.
Jatkoimme matkaa edelleen pohjoiseen, mutta Singisjohkalle saavuttuamme seurailimme sitä itään päin. Uusi lumi ja kohtalaisen korkea lämpötila aiheuttivat ongelmia Vesan pitopohja suksille – mutta ahkio liikkui silti varsin rivakasti.
Singivaggin laaksosta etsimme leiri ja vesipaikkaa. Laaksossa olevaa järveä ei löytynyt, vaikka kaivoimme kolme kuoppaa puolitoistametriseen hankeen. Lopulta pystytimme teltan, minkä jälkeen jatkoimme veden etsintää, mutta vettä ei löytynyt. Illan tullen Lauri kävi vielä n. 2 km:n päässä toisella järvellä, ja kaivoi vielä pari kuoppaa, joista toisella tärppäsi. Tätä vesipaikka ei kuitenkaan tänään hyödynnetty vaan, vaan sulattelimme vedet lumesta.
– Sami
Singis-tuvilla rehua syömässä Singis-laakson lumen syvyyden mittaus
III vaelluspäivä 10.4 lauantai
Heräsimme noin 7 aikaan aamulla. Mitään herätyskelloa ei oltu laitettu soimaan. Itse heräsin Samin ja Laurin sananvaihtoon. Yö oli ollut ilmeisen viileä, sillä lumihilettä tuntui teltassa olevan lähes joka paikassa. Varmaankin aurinko oli jo hieman lämmittänyt ilmaa. Luultavasti pakkasta oli hieman vähemmän kuin illalla ollut -14 °C.
Päivän suunnitelma oli selvä läntistä perusreittiä Kebnekaisen huipulle ja takaisin. Pääsimme veden ja puuron keittelyn jälkeen pääsimme lähtemään täydellisessä säässä. Ensimmäisten kilometrien aikana tuulikin vielä lakkasi ja aurinko lämmitti voimakkaasti. 1500 m korkeudella jätimme sukset ja jatkoimme sauvojen kanssa kohti Toppstugania. Toppstuganilla söimme eväitä ja hyödynsimme kännyköiden toimivuuden.
Alkaessamme jatkaa matkaa sää oli muuttunut täysin, jo aiemmin alkanut tuuli oli yltynyt entisestään ja lumi alkoi pöllytä. Viimeisien 200 nousumetrin aikaan näkyvyys oli todella heikko ja kovassa tuulessa minun nenäkin meinasi jäätyä. Pääsimme kuitenkin huipulle loppujen lopuksi melko helposti. Parin kuvan ottamisen jälkeen lähdimme takaisin. Pois tullessa tapasimme Toppstuganilla muitakin suomalaisia joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan.
Suksilla laskeminen sujui nopeasti ja pian olimme vanhalla leiripaikalla. Lauri ja Sami pystyttivät teltan ja minä laitoin ruokaa ja lämmitin vettä. Syömisen jälkeen Lauri lähti hakkaamaan parin kilometrin päässä olevalle järvelle avantoa. Minä ja Sami jäimme kirjoittelemaan kronikkaa ja sulattelemaan vettä. Aikaa kuitenkin oli vielä niin paljon, että Samin kanssa päätimme lähteä vielä hieman hiihtämään tavoitteena päästä laskemaan. Näyttää kuitenkin siltä, että tänäänkin päästään vielä hyvissä ajoin nukkumaan.
-Vesa
Noustessa aurinkoa Toppstuganin puucee varattu
Huipulla tuulee
IV vaelluspäivä 11.4 sunnuntai
Herättyämme Singi-laakson leiripaikalta, lumen hyvin naamioimasta teltasta jo normaaliksi muodostuneeseen aikaan (klo 7.00) aloimme lähtövalmistelut. Päivän tavoitteeksi hieman Fjällstationista itään, joten matkaksi kertyisi n. 25 kiloa. Itseäni vaivanneen pienen flunssan poikasen takia pidimme hiihtovauhdin tarpeeksi hitaana, mutta hyvän moottorikelkkauran takia vauhti oli silti kohtalaisen rivakkaa.
Sää vaihteli pilvisen, tuulisen ja aurinkoisen välillä, eikä osannut päättää mihin päätyisi. Kebnen Fjällstationille saavuttuamme tapasimme myös Loma I ryhmän aseman ulkopuolella. Kuulumisten vaihdon jälkeen menimme tutustumaan aseman palveluihin: vesivarastot täydennettiin ja pullat ja juomiset nautittiin sisätiloissa.
Matkaa jatkoimme itään leiripaikalle suojaisen tunturikoivikkonyppylän taakse. Iltasella paistoimme vielä lettuja vadelmakiisselihillon kera nautittavaksi.
-Lauri
Yöpyminen koivikossa
V vaelluspäivä 12.4 maanantai
Runsaan teen nauttimisen jälkeen uni ei ollut illalla tullut helpolla, mutta tästä huolimatta heräsimme jo totutusti kahdeksalta. Nopeasti teltasta katsoessa sää näytti hyvältä ja ulosmeno vahvisti tämän havainnon.
Laurilla oli päänsärky ja tukkoisuus alkanut. Niinpä Lauri jäi teltalle, kun lähdimme Samin kanssa kohti Kekkonen-Toppenia. Mukaan otimme vähän syötävää ja juotavaa.
Alkumatkasta ylöspäin taajaa tunturikoivikkoa ja ylös sekä alas menoa tuntui riittävän niin, ettei matka tuntunut etenevän lainkaan. Tunturikoivikon jälkeen tuuli alkoi puhaltaa melkoisen voimakkaasti. Pidimme kuitenkin isomman kiven takana taukoa ja söimme hieman evästä.
Suuntasimme aluksi länteen nähdäksemme Tärffälän laaksoon. Näkymät olivat hyvät, sillä ilma oli selkeä. Minulla oli vielä mielenkiintoa kohti huippua. Samin kanssa sovimme jatkavamme nousua 12 saakka. Ihan huipulle emme ehtineet, mutta hyviin laskuasemiin kylläkin. Lasku oli erinomainen varsinkin, jos olisi ollut metsäsuksia paremmat sukset.
Pian olimmekin takaisin leirissä, jossa Lauri oli juuri herännyt. Syömisen jälkeen kohti Nikkaluoktaa.
Laurin kipeydestä ei juuri ollut tietoa sillä sen verran hyvää kyytiä hän joukon keulassa päästeli. Viimeinen 5,6 km tulimme 50 minuuttiin ja viimeisellä puolella kilometrillä piti vielä laittaa luisteluvaihde päälle, jos meinasi loppukirissä menestyä.
-Vesa
Jäähyväiset lumihuipuille
VI vaelluspäivä 13.4 tiistai
Heräsimme aamulla tavallista aikaisemmin, klo 05.50 Ruotsin aikaan. Aurinko paistoi mukavasti teltan ovesta sisään – teltan suuntaus oli siis onnistunut. Pakkanen tuntui melko kirpeältä.
Pakkasimme tavarat ja keitimme puurot. Puuron keitto tosin hieman viivästyi, koska Vesan bensakeitin meni rikki, onneksi Laurilla oli trangia mukana ja polttoainettakin löytyi naapurileiristä. Bussi saapuikin jo heti syötyämme.
Bussi haki loput ryhmät vielä Vakkotavarresta ja Ritsemistä. Iltapäivällä saavuimme sitten Jällivaaraan, jossa pienen etsimisen jälkeen pääsimme uimahallille saunomaan, uimaan ja peseytymään. Puhdistautumisen jälkeen söimme paikallisessa hotellissa tukevan aterian. Tämän jälkeen otimme sitten suunnan kohti Oulua...
-Sami