ke 23.3.

Lähtö Oulusta ~ klo 22. Pekka tuli junalla Helsingistä, muut Linnanmaalta ja Tuirasta. Bussissa nähtiin ensimmäistä kertaa. Sähköpostia oli vaihdettu muutama kerta etukäteen.

Lunta ja loskaa Mjölkbäckenissä

to 24.3.

• matka: 9 km
• matalin kohta: Mjölkbäcken 522 m
• korkein kohta: 780 m
• yö: Lill-Uman 625 m

Bussista pois Mjölkbäckenin kohdalla. Lähdimme hiihtämään koilliseen Lill-Uman-järveä kohti. Pilvistä, lämmintä, vesisadekuuroja.

Lounas nousun puolivälissä. Suunnilleen korkeimmalla kohdalla alkoi vesisade. Kun pääsimme järven rantaan, oli osalla märkä ja kylmä. Teltat vesisateessa pystyyn. Ja kovassa tuulessa.

Kun leiripaikkamme oli valmis, oli kaikilla kylmä ja märät vaatteet. Yksi teltan kaari katkesi. Se toimi silti hyvin, koska katkennut osa oli vain 5 cm pitkä. Päivällinen. Tuulimuurin valmistusta, koska vesisade sulatti vanhat lumet pois.

Nukkumaan.

Ergonominen lumikeittiö

pe 25.3.

• matka: 18 km
• matalin kohta: Lill-Uman 624 m
• korkein kohta: 780 m
• yö: 690 m

Yöllä tuli herättyä muutaman kerran siihen, että yhä sataa ja tuulee entistä kovemmin. Yön tunnelmista huolimatta aamuun herättiin pilvisessä, mutta sateettomassa ja tyynemmässä säässä.

Saatuamme päätökseen rauhalliseen tahtiin suoritetut aamutoimet lähdimme hiihtelemään itä-kaakko suuntaisesti. Kohtuullisen pitkän ja täysin sateettoman päivän jälkeen meinaa silmät väkisellä painua kiinni.

Aurinkorasvan lisäys

la 26.3.

• matka: 20 km
• matalin kohta: Jirejukke 640 m
• korkein kohta: 940 m
• yö: Syterstugan 700 m

Herättiin klo 8.00 kellon herätykseen ja huomattiin, että taivas oli lähes pilvetön ja 8 astetta pakkasta. Hiihtokeli näytti hyvältä ja hanki kantoi.

Aamiaisen jälkeen lähdimme hiihtämään auringon lämmittäessä lähes tuulettomassa säässä. Ensimmäinen puolikas hiihtomatkasta oli nousua, mutta loppumatkasta pääsimme nauttimaan pitkistä laskuista. Päivän päätteeksi leiriydyimme lähelle Syterstugan-mökkiä. Vettäkin saimme purosta, tosin vasta Pekan kaivettua puolitoista metriä syvän kuopan lumeen, jonka alla vesi virtasi.

Loppuilta menikin tuhdisti syödessä mm. suklaavaahtoa ja tähtien ja kuun loistoa ihaillessa. Illalla sää kuten aamullakin, pilvetön, tuuleton ja 8 astetta pakkasta.

Kungsledenin nousussa

su 27.3.

• matka: 20 km
• matalin kohta: Syterstugan 700 m
• korkein kohta: Vuokkenase 1012 m
• yö: 720 m

Selkeydestään huolimatta yö ei ollut ollut hytisyttävän kylmä vaan olimme saaneet nukuttua hyvin. Aamulla oli kuitenkin yhä kirpakka pakkanen ja aurinko paistoi, mutta taivaalle asettuneet pilvet eivät lupailleet eilisen kaltaista unelmapäivää.

Aamutoimien ja leirin purkamisen jälkeen lähdimme liikkeelle ja suuntasimme takaisin Kungsledenille. Talvisin osa samasta reitistä toimii ”skoterledinä” eli moottorikelkkareittinä ja kelkkojen pörinä soikin tauotta lähes koko päivän. Aluksi edessämme oli parin kilometrin mittainen ylämäki, jossa oli nousua noin 300 metriä. Kun me kävelimme sukset jalassa ylöspäin, muuan hurja pikkupoika antoi mennä stigallaan alaspäin!

Ylös saavuttuamme kävimme pikaisesti huiputtamassa Vuokkenasen (1012 m). Tunturin huipulla päätimme, että jatkamme matkaamme pitkin Kungsledeniä vieressä kulkevasta kelkkarallista huolimatta.

Kungsleden jatkui edessämme avautuvaan jylhään solaan, jonka porttina oli kaksi alueen korkeimmista huipuista. Pidimme lounastauon solan suulla, mutta tuuli yltyi kovemmaksi ja kylmyydellään sai meidät pian jatkamaan matkaa rivakasti.

Kelkkauraa pitkin oli nopea hiihtää ja sola jäi taaksemme muutamassa tunnissa. Aloimme etsiä leiripaikkaa solassa virtaavan joen penkereiltä, mutta saimme hiihtää alas ja takaisin ylös löytämättä sopivaa paikkaa. Hiihdimme vielä eteenpäin ja löysimmekin koivikosta mukavan paikan, johon laittaa teltat pystyyn. Toisen teltan pystytystä tosin vaikeutti se, että yksi telttakaarista päätti pitää hauskaa ja laski reilut sata metriä vieressä avautuvaa rinnettä alaspäin. Sittenpä se oli kuitenkin töksähtänyt hankeen, josta se löytyi.

Illan päätteeksi paistoimme vielä lettuja ja menimme mahat pullollaan nukkumaan. Taivas oli puoliksi pilvessä ja allamme loistivat Stabbforsin katuvalot.

Jeren leiskautus

ma 28.3.

• matka: 4 km
• matalin kohta: 600 m
• korkein kohta: 800 m
• yö: 600 m

Teltoista ulos kömpiessämme totesimme taivaalta tulevan lunta pienen tuulen kera. Aamun mittaan tuuli yltyi kovaksi.

Toistaiseksi verkkaisimpien aamutoimien jälkeen lähdimme hiihtämään kohti Hemavania myötätuulen avustuksella. Pian saavuimmekin laskettelurinteen viereen, josta otimme suunnan alas tunturikoivikkoon. Jonkin aikaa etsimme sopivaa leiripaikkaa. Hyvä paikka löytyi tunturin rinteestä sopivan matkan päästä hiihtokeskuksesta.

Aurinko alkoi lämmittää tuulensuojaista leiripaikkaamme. Kulutimme aikaa lunta lapioimalla, mäkihyppyä harrastamalla ja auringon lämmöstä nauttimalla. Pian olikin jo ilta ja pystytimme teltat valmiiksi yötä varten.

ti 29.3.

• matka: 4 km
• matalin kohta: FBU Gården 455 m
• korkein kohta: 600 m

Aamun ohjelma oli lyhykäisyydessään seuraava: ylös (makuupussista), alas (tunturin rinnettä) ja Hemavaniin! Hiihdimme niin pitkälle kuin oli mahdollista, mutta lopulta sukset oli pantava pakettiin ja käveltävä FBU Gårdenille. Sen pihalla odottelimme hetken bussia ja muita pääsiäisvaeltajia. Lopulta pääsimme saunaan, uimaan, syömään ja sitten matkalle kotiin päin.