Sarekissa 13-18.4.2006

Kaksi vaellustelttaa on pystytetty rinteessä olevaan koloon valkeuden keskelle, kahden tunturin väliseen laaksoon. Reipas tuuli tuiskuttaa lunta ja ravistelee telttakankaita. Ulkona telttojen ulkopuolella kantamukset ovat peittyneet lumeen.  Ryhmä vaeltajia, nimeltä Reipas 4 (Ulla, Jani, Elina, Kristian ja Mikko) ovat hiihtäneet tänne ylös ensimmäisen päivän aikana. Soopan pääsiäisvaellus oli saattanut heidät eri puolilta Suomea yhteen ja heidän tarkoitus oli hiihtää Sourvasta Ritsemin, tunturierämaan halki, nauttia päivistä raikkaasta ulkoilmasta tunturien keskellä, kaukana kahviloiden ja latujen ulkopuolella.

Aamulla he lähtivät liikkeelle Suorvan padolta tienvarresta.  Matka jatkui aluksi tietä pitkin muutaman kilometrin länteen ja sen jälkeen Jiennajavren lahden pohjukkaan. Lahdelta he olivat katselleet edessä olevaa koivikkoista rinnettä ja päättäneet nousta kohdasta, jossa rinne oli hieman loivempaa. Havaitut urat eivät johtaneet oikeaan suuntaan, joten edessä oli upottava hanki. Nousu eteni hitaasti ja auringon sulattama lumi tarttui suksien pohjiin. Lopulta he päättivät syödä lounasta. Tämän jälkeen matka jatkui uusin voimin. Karttaa katseltiin tasaisin väliajoin. Ylhäällä kohoavista tuntureista erottui ajoittain vaan pilkahduksia ja tarkkaa sijaintia ei tiedetty varmuudella. Vihdoin saavuttuaan puurajan yläpuolelle ryhmä kohtasi kiviröykkiöitä, joiden keskellä etenemisreitin löytäminen teetti työtä. Lisäksi tunturissa puhalsi reipas vastainen tuuli, joka hidasti etenemistä. Ylhäällä tunturissa keppien jono seurasi Stora Sjöfallet:in kansallispuiston rajaa. Ryhmä päätti edetä kurun pohjalla, missä oli hieman tyynempää. Nähdessään sopivan tuulensuojaisen paikan ryhmä päätti leiriytyä. Edellinen bussissa vietetty yö tuntuu vielä jäsenissä.

Puen päälle hieman jäätyneet housut ja kuoritakin teltan absidista. Kello on 9:00 aamulla. Tuuli on tyyntynyt hieman yön aikana. Aamulla on luvassa lumen sulattelua bensiinikeittimellä sekä puuron keittoa. Lämmin kaurapuuro ja marjakiisseli antavat voimia päivän hiihtoa varten. Etenemme jokilaaksoa pitkin etelään, lumi tarttuu suksen pohjiin ja pysähdymme hankamaan kynttilää suksen pohjiimme. Saavumme pian loivalle kumpuilevalle tunturiylängölle. Tuuli on edelleenkin vastainen. Edessä näkyy Ähpar vuoren mahtava siluetti. Jäätiköiden ympäröimä huippu nousee noin 1000 metriä ympäristöä korkeammalle. Järven yli hiihdettyämme saavumme porokämpälle. Tuvassa on reunoilla neljä laveria sekä keskellä pieni metallikamiina. Avotunturissa, kun olemme, niin polttopuita ei ole paljon.  Saamme kuitenkin hieman kuivateltua varusteitamme.  Kello on 19 ja meillä olisi enää muutama tunti aikaa hiihtää valoisana aikana. Mietimme jatkammeko matkaa vai jäämmekö tupaan yöksi. Olemme edenneet kahden päivän aikana noin 25 km ja suunnitelman mukaan meidän olisi pitänyt edetä jo 40km. Hiihto on osoittautunut luultua rankemmaksi. Pehmeä tarttuva lumi, louhikkoinen maasto ja vastatuuli ovat hidastaneet meitä. Mietimme pystymmekö toteuttamaan alkuperäisen reittimme, vai pitääkö meidän lyhentää reittiä. Päätämme yöpyä tuvassa ja lähteä huomenna aikaisin liikkeelle. Yöllä tuuli puhaltelee nurkissa.

Heräämme aikaiseen aamuun 5:30. Tämän päivän teemana on hiihto. Huomaamme hauskan yksityiskohdan, kun eräs hanska on tippunut yön aikana vesikattilaan.  Otamme suunnan kaakkoon ja hiihdämme Gunkesvakkjåhkå laaksoon. Tuuli on myötäinen ja leveässä kurussa lunta on aikaisempaa vähemmän. Hiihto etenee vauhdilla. Pilvet nousevat ylemmäksi ja vasemmalla sivulla kohoa paikoin useamman sadan metrin pystysuora seinämä.

 

Harmi, kun tuntureita ei näe koko komeudessaan. Vasemmalla puolella erottuu pilvien peitosta Sarekinjåhkkån korkeita yli 2000 metrisiä huippuja. Hiihto etenee vauhdikkaasti myötätuuleen kantavalla hangella. Pelkästään aamupäivän aikana olemme edenneet jo 16 kilometriä. Tästä päätämme kääntyä länteen. Asetamme Gps:ään lännessä olevan Suottasjjåhkån  koordinaatit. Matkaa on 12 km ja suunta on melko suoraan länteen. Hiihto sujuu luonaan jälkeen edelleen rivakasti. Välillä pysähdymme juomaan vettä kenttäpuolloista sekä syömään mm. kuivattuja hedelmiä.

Ympärillämme huimat tunturit kohoavat korkeuksiin. Kauimmaisena näkyy Nijak (1922 m), jonka rinne putoaa pystysuorana huipulta. Huippujen välissä siintää sinertäviä jäätiköitä. On hienoa hiihtää kymmeniä kilometrejä jatkuvalla valtavalla tunturilakeudella. Itselleni tulee mieleen Grönlannin maisemat, jostain kauan sitten nähdystä luontodokumentistä. Laskemme alas solasta laaksoon ja saavumme puronvarteen. Tänään on hiihdetty 32 km ja 11 h. Päivälliseksi syömme meksikopataa, joka on paranneltu itse kuivatuilla chilipavuilla ja jalapenoilla. Iltapalaksi syön vielä hieman ruisleipää, Pecorino Romanaa (parmesan tyylistä juustoa), sekä Mustaa Pekkaa, eli mustapippurituorejuustoa.

Yö on ollut kylmä sillä, aamulla telemarkmonot ovat umpijäässä. Sisäkenkiä on muotoiltava, jotta ne saisi jalkaan. Aurinko paistaa täydeltä terältä lähes pilvettömältä taivaalta. Aamulla näemme erikoisen aterian, kun eräät keksivät panna nakkeja kaurapuuron sekaan. Huvinsa kullakin.

Päätämme tehdä pienen lenkin läheiselle tunturille. Laitan nousukarvat suksen pohjiin ja lähden kapuamaan ylös jyrkkenevää rinnettä. Noin 1100 metrissä saavutan alimman kummun. Vastapäätä näkyy Nijak:in pystysuora seinämä ja alapuolella lumen peittämät syvät jokilaaksot. Kaukana alapuolella näkyy kivi, jonka takana leirimme on. Ihailen hetken maisemia ja lähden alaspäin. Hetken päästä saan paremman tuntuman Telemark- käännöksiin. Takajalkaa ei saa päästää liian taakse, eikä saa kantata liian paljon, muuten kapeahkot sukseni leikkautuvat hankeen. Kun vielä muistan laittaa painopisteeni taemmas, niin  sujuu paljon paremmin. Rinteen keskivaiheella yön aikana kovettunut lumi on jo sulanut hieman auringonpaisteessa. Käännökset sujuvat pehmeästi luonnonlumisella rinteellä. Saavuttuamme leiriin lähdemme kantamukset selässä jatkamaan matkaa alaspäin. Kuuma on ja pakko riisua kuoritakki. Noin 10 kilometrin hiihdon jälkeen saavumme Kisuristugan:ille.

Kämppä on suhteellisen hyvin varusteltu kaasukamiinalla, kaasuliedellä yms. Keittelemme sopat tuvan sisällä. Yhtäkkiä moottorikelkka pörähtää pihaan ja lappalaismiehen näköinen äijä kävelee sisään.  Hän rupeaa puhumaan yöpymismaksusta 250 kr/hlö/yö. Kallista on. Nyt taitaa ruotsin taidoista olla hyötyä. Saamme viimeksi miehen uskomaan, että emme aio yöpyä tuvassa. Lopussa mies sanoo, että ei tarvitse maksaa mitään, mutta hän lupaa tulla illalla katsomaan olemme vielä siellä.

Illansuussa jatkamme matkaa. Tästä eteenpäin matka jatkuu Vuojatädnon vartta pitkin.  Suunta ei ole niin tarkka, kunhan pysymme jokilaaksossa. Hetken päästä kohtaamme jyrkän koivikkoisen rinteen. Sukset uppoavat syvälle pehmeään lumeen. Eihän laskemisesta tule mitään. Tuleepa könyttyä oikein urakalla.  Koivikosta selvittyämme hiihdämme Kutjaurelle. Hiihdämme jään yli toiselle puolelle ja majoitumme Vuojatädnon jokisuulle. Illalla saamme seurata merkillistä episodia, kun yksi meistä haluaa peseytyä raikkaan jääkylmässä jokivedessä.

Viimeisenä päivänä matkamme etenee vauhdikkaasti jokilaaksossa kiemurtelevaa kelkkauraa pitkin. Kymmenen kilometrin päästä saavumme Akkastuga:nille, jossa keittelemme edellisestä tupavierailustamme viisastuneina ruokaa tuvan ulkopuolella. Lounaaksi syömme herkullisia riisinuudeleita ja miedon curryn makuisia nuudeleita höystettynä reilulla annoksella jauhelihaa. 

Vielä on määränpäähämme Ritsemiin matkaa noin 10 kilometriä tuulisen järvenselän yli. Löydämme moottorikelkkareitin päästä jäätien ja opasteiden mukaan jää on yli 50 cm paksua.  Tuuli järvellä tosiaankin on melko kova, mutta tuulen suunta on etenemissuuntaamme nähden sivuttainen, ei onneksi vastainen. Illansuussa saavumme Ritsemin kylään ja tienvarteen, Kännykkäkin kuuluu tällä. 

Aamulla 5 vuorokautta maastossa olleet vaeltajat nousevat bussin kyytiin ja matka jatkuu Gällivaarea kohti, jossa odottaa kauppareissu, sauna sekä runsas buffetateria. Taakse jäävät jyrkkäpiirteiset Sarek:in huiput ja tarunhohtoinen luonto. Viiden päivän aikana hiihtäessämme luonnon keskellä kohtasimme mm. jäätävää tuulta ja uupumusta, mutta myös upeita maisemia, sen verran hienoja kokemuksia ja elämyksiä, joita rinnekeskuksissa tai lähiladuilla ei koskaan kohtaa.     

Teksti: Kristian,   Kuvat: Elina