Sarek 13.-18.4.2006

Leena, Anne, Ville, Tanja, Hanna ja Sami huiputtamassa.

 

Ryhmä Reipas 5:

Leena Noromaa, Anne Tuomisto, GL Ville-Pekka Widgren, Tanja Mälkiä, Sami Kivelä, Hanna Tuomisto

 

Kronikka:

Pidimme ryhmänä kukin vuorollamme sattumanvaraisessa järjestyksessä kirjaa vaelluksemme vaiheista ja tunnelmista. Vieläpä lukuisat kuvat taltioivat tämän taipaleen eri käänteet mitä mainioimmalla tavalla. Myöskin vaelluksen vastoinkäymisten ja koettelemusten kautta syntyi perisuomalaiseen tapaan kattava valikoima omia sananparsia ja hoentoja omalla kieroutuneella tavallaan kivikkojen vaihtuessa lumipyryssä toisiin. Ne ovat monilta osiltaan jo unohtuneet Suorvan padon tuulimyllyn jyskeeseen tai 3. päivän leiripaikan sillan alle – kaksimetriseen vedettömään avantoon. Tämä on niin tämmöstä näinä päivinä.

 

-Ville-Pekka Widgrén,

Soopan  vuoden 2006 pääsiäisvaellus,

 ryhmä Reipas 5:n diktaattori.

 

 

 

To 13.4.2006

Edetty matka: 15km, nousua:+400m

 

Hyvin nukutun bussiyön jälkeen heräsimme pirteinä noin seitsemän aikaan ja jäimme bussista Suorvan padolle. Rinkat ja ahkiot pakattua ja säädettyä pääsimme lähtemään matkaan kohti Sarekin erämaata. Parhaan reitinvalinnan tekeminen padon yli meinasi tuottaa vähän hankaluuksia, mutta lopulta löysimme reitin, jossa ahkioita ei tarvinnut kantaa kovin pitkää matkaa. Aluksi tuuli oli navakkaa ja taivas pilvessä, mutta kohta alkoi jo aurinko pilkistellä pilvien raosta ja uskaltauduimme kaivamaan aurinkolasit ja –rasvan esille.

Sitten alkoikin kipuaminen tunturiin. Alkumatkan kuljimme edellä menneiden tekemää latua, joka oli paikoitellen melko haasteellinen ahkion kanssa. Osalla porukasta oli hieman pito-ongelmia, kun taas toisilla oli ”luonnolliset nousukarvat”. Ahkion vetäjät turvautuivat lopulta lumikenkiin. Lounastauon jälkeen löytyikin kelkkaura, jota pitkin nousimme avotunturiin asti. Avotunturissa oli todella kova tuuli ja satoi lunta. Leiripaikan löysimme lopulta Skuggàjåhkan varrelta.

Ensimmäinen vaelluspäivä ei sään puolesta oikein vastannut odotuksia upeista vuorimaisemista auringonpaisteessa. Ehkä niistäkin vielä tällä reissulla saa nauttia. Ensikertalaiselle talvivaeltajalle päivä oli kuitenkin hieno kokemus. Oli hyödyllistä oppia, kuinka olonsa voi tehdä mukavaksi tunturissa, vaikka tuuleekin ja sataa lunta vaakasuoraan. Tuulimuurilla suojatussa keittokuopassa oli erittäin mukava valmistella iltaruokaa ja samoin muurien suojassa sai rauhassa nukuttua makoisat yöunet.

-Hanna

Hanna ja Anne keittokuopassa. Lunta riitti pienen kumpareen takana, eikä pohja tullut vastaan.

 

Pe 14.4.2006

15km, +40m

 

Hiihtelimme kivikkoisessa ja hieman kumpuilevassa laaksossa kovassa tuulessa ja lumipyryssä. Söimme välillä termareista lounaskeitot, Ville korjaili ahkion vetosysteemiä, yksi jos toinen lisäili kynttilää suksen pohjiin ja matka jatkui; toiset etenivät hiihtäen ja eräs ”hiihtäen” eli Ruotsin armeijan puusuksilla tallustaen. Leiriydyimme Guhkesvàggen laaksoon lähelle siltaa. Kaivelimme

keittiökuopat, rakensimme lumesta suojamuurit ja pystytimme teltat edelleen kovassa tuulessa ja lumipyryssä. Kokkailimme päivälliset, söimme ja menimme telttoihin nukkumaan joskus puolen yön aikaan. Käytännössä kuitenkin juttelimme teltoissa ja teltasta toiseen vielä pitkälle yli puolen yön.

-Anne

Hanna, Anne ja Tanja lisäämässä kynttilää ja poistamassa lunta joskus aamupäivällä.

 

La 15.4.2006

4km, +200m

Retkikuntamme heräili Guhkesvàggen laakson mukavan talviseen aamuun kaikessa rauhassa kello kahdeksan aikoihin. Aamupuurojen jälkeen aloitimme reippaan lomailupäivän viettämisen. Pojat menivät etsimään vettä ja kaivoivat viereisen joen päältä ensin lunta, minkä jälkeen alkoi ankara jään hakkaaminen. Kuopasta tuli ainakin kaksimetrinen, mutta vettä vaan ei löytynyt. Samoihin aikoihin, kun Sami vielä etsiskeli vettä me muut aloitimme varsinaisen aamupäivän projektin: iglun rakentamisen. Lapioilla irrottelimme hangesta kovia paksuja lumilaattoja, joista holvikaaritekniikalla syntyi kuin syntyikin kerrassaan mahtava iglu. Sisäänkäynniksi kaivoimme tunnelin ja loppusiloittelun jälkeen otimme retken virallisen huiputuskuvan.

Lounaat keittelimme leirissä, minkä jälkeen lähdimme viereiselle mäelle, Vuojnevarasjin juurelle. Puolet retkikunnastamme oli suksilla ja puolet lumikengillä. Mäen huipulta avautuivat melko mustavalkoiset ja uudet vuorimaisemat. Viralliset huippukuvatkin tuli otettua. Lasku takaisin leiriin oli ainakin suksilla melkoisen mehukas ilman rinkkoja. Tulipa muutamia hienoja telemark-käännöksiä testailtua, useimmiten tosin kaatumisen kera. Illalla pohdimme teltoissa loppureissumme reittiä.

-Leena

Lumiharkkoja tilataan iglun seiniin. Mitat ja kestävyys oltava just.

 

Su 16.4.2006

31km, +250m

Ensimmäinen oikea vaellusherätys, koko joukko oli pystyssä jo klo 6.00. Olimme päättäneet valita pidemmän reitin paluumatkalle, joten aamupuuhat hoidettiin nopeasti. Sää näytti hyvältä ja ympärillämme olevat huiput näkyivät ensi kertaa. Tänään taas tuli selväksi, minkä vuoksi tunturiin vaelletaan joka pääsiäinen… Sen mahdollisuuden vuoksi, että näkisi nämä lumivalkeat huiput kirkkaansinistä taivasta vasten.

Aluksi matkasimme Guhkesvàggea pitkin luoteeseen. Puolessa välissä tapasimme umeålaisen lintubongarin, joka oli lähinnä tunturihaukkoja etsimässä. Saimme katsoa hänen okulaaristaan korpin pesää. Guhkesvàggenin lopussa ihailimme jylhänä nousevaa Akka-tunturia, nautimme auringosta ja suksen luistosta.

Tjievran kohdalla käännyimme kaakkoon ja ylitimme lukuisia kivipeltoja ja järviä. Monta kilometriä oli jo kulunut, mutta aurinkoinen päivä ei vain ottanut loppuakseen, joten jatkoimme eteenpäin vielä ilta-auringossa ihaillen mahtavia maisemia. Yöksi saavuimme yli 30 hiihtokilometrin jälkeen uupuneina, mutta onnellisina Halljin eteläpuolelle. Yksi joukkueemme jäsen uupui nestehukasta ja muistutti jokaista tulevia retkiä varten juomisen tärkeydestä. Illalla pakkanen kiristyi ja osa meistä pääsi ihailemaan revontulia.

-Tanja

 

Taustalla siintää nimeämämme Toblerone-vuori (keskellä) ja hieman jäätikköä (vasemmalla). Eteneminen oli hieman rajoitettua, ja reittiä sai hakea rakkaseudulla.

 

Ma 17.4.2006

10km,+50m

Heräsimme aamulla yhdeksän aikaan. Edellisen illan hieno sää oli vaihtunut harmauteen ja lumisateeseen. Ennen pitkää pääsimme liikkeelle ja pian alkoikin lasku kohti Suorvan patoa. Aluksi lasku oli loivahkoa ja laskettelu sujui hyvin. Pian kuitenkin alkoi olla ongelmia, etenkin ahkioiden kanssa; ne kaatuilivat välillä ja muutenkin vaikeuttivat laskemista. Kaatumisia sattui myös laskijoille itselleen, mutta niistä selvittiin ilman loukkaantumisia. Päästyämme tunturikoivikkoon laskeminen ahkioiden kanssa kävi entistä vaikeammaksi, ja monenlaisia konsteja kokeiltiin niiden alassaamiseksi. Lopulta pääsimme kelkkauralle, jota pitkin jatkoimme aina padolle saakka. Ongelmat ahkioiden kanssa jatkuivat ja pahenivat, sillä mm.yhdestä ahkiosta pettivät aisojen kiinnitykset. Ongelmista huolimatta ahkiot kuitenkin saatiin hinattua perille saakka.

Lounastimme erään puron varressa lähellä patoa. Purosta saimme raikasta vettä, minkä vuoksi ensimmäistä kertaa tällä vaelluksella ruokavettä ei tarvinnut sulattaa lumesta.

Loppumatka maantien varteen sujui kovan tuulen ja räntäsateen saattelemana. Leiriydyimme parkkipaikan nurkkaan. Leirissä jatkoimme edelleen perinnettämme rakentaa kunnolliset tuulensuojamuurit sekä teltoille että keittopaikalle.

-Sami

 

Suorvan pato oli käytännössä ainut lähistöllä ollut paikka ylittää vesistö. Kantamista oli onneksi vain muutamissa kohdissa.

 

 

 

Ti 18.4.2006

Kello 5.00 heräsimme aikeinamme nousta Ritsemiin menevään bussiin. Tielle järjestettiin vaihtuvat bussivahti muiden pakatessa rivakasti leiriä. Olimme suunnitelmien mukaisesti aikataulussa lähtövalmiudessa kuudelta: ahkiot, rinkat, varusteet nätisti rivissä tien varressa. Puhelimessa oli illasta poiketen kuuluvuutta. Seljenneellä säällä lienee osuutta asiaan. Puhelu kuljettajalle ja tilanne valkeni: kuskimme oli mennyt yöllä kahden aikaan Ritsemiin nukkumaan! Ryhmityimme takaisin asemiimme nostattamaan mielialaa tarkkailemalla ”kojustamme” naapurileirin verkkaista heräilyä. Bussi saapui ajallaan. Enin kapinahenki oli tähän mennessä jo lientynyt ja vallankumoukselta vältyttiin- GL säilyi samana:) Diktaattori antoi ryhmän äänestää tärkeistä asioista, mutta demokratiaan ei tässä erämaaheimossa sorruttu.

-Ville

 

Palaneita, mutta onnellisia matkalaisia.

 

Viikon oikeat numerot:

Edetty matka: <80km

Toimintakorkeus merenpinnasta: 420-1000m

-9-+2 celsiusta

Päivämatkat:

1.15km +400m

2.15km +50m

3.4km +200m

4.31km +250m

5.10km +50m ja laskua -500m

 

Erään ruokaryhmän polttoainekulutus: bensaa 1,6l+ 1 pullo kaasua+ 2dl marinolia

Rakennettua tuulimuuria 4*10~40m2, 0,5m paksua=20m3

Igluja 1kpl, mitat:

-puolipallo r=1m

-seinämävahvuus 40cm

Lunta lapioitiin siis keskimäärin 10m3/lapio

 

Varustetappiot ja huollot:

 

Ahkio:

-aisan kiinnike 3kpl

-vetovyön kiinnitys 3kpl

-aisan jatkopala 1kpl

Sukset:

-sideosan kiinnitys sukseen 1kpl

Kirveen terä (avanto)

Claehs Uhlssonin otsalamppu 1kpl

Kengännauha 1kpl

Fiskarsin lapio, lapa 1kpl