Alkuperäistä arviota hieman pitempikestoisen ja vaiherikkaan bussimatkan, joka sisälsi mm. renkaan etsintää, liikennettä ohjaavia poliiseja ja tavaroiden pakkaamista bussiin pariin otteeseen, lähdimme tuulta uhmaten liikkeelle Abiskon turiststationilta klo 10.30.
Matkamme alkoi oikein mukavissa merkeissä. Tunturikoivikossa kulkiessamme tuuli ei ollut mahdoton ja saimme koko ajan pitää sen selkiemme takana. Sää vaihteli nopeasti ihanan kirkkaasta auringonpaisteesta pieneen lumisateeseen.
Suuntamme oli Lapin portti eli Lapporten. Sinne saimmekin nousta, noin 600 metriä oli päivän korkeusero. Leiriydyimme laakson puolivälin jälkeen olleen järven läheisyyteen tai sinnepäin. Joka tapauksessa teltat saatiin pystyyn, vaikka yksi suksi ottikin vähän vauhtia kohti alamäkeä.
Sapuskat naamaan, väsynyt sakki telttoihin nukkumaan ja kuuntelemaan tuulen ääniä (Elina)
Yö oli vaiherikas: tuuli paukutti telttojamme ja neljän maissa Jani kävikin kiristelemässä niiden naruja. Joskus yhdeksän maissa aloimme lopulta aamutoimet, kun totesimme myrskyn kuitenkin kulkukelpoiseksi – menisimmehän myötätuuleen. Alkumatka sujuikin liukkaasti, kun mitään juuri eteemme näkemättä sujuttelimme Lapportenilta alas. Hienoisten kartan- ja maastonyhdistämisongelmien takia teimme sitten reippaan parin tunnin ketunlenkin Viddja-tunturin itäpuolelle, kun tarkoitus oli kulkea sen länsipuolta. No, saimmepa välillä testata vastatuulenkin voimaa!
Koivikkoon laskeuduttuamme löysimme tuoreet suksien- ja ahkionjäljet ja niden päästä Laurin kansainvälisen ryhmän. He jäivät yöksi puronvarren koivikkoon, me jatkoimme Rautasjauren rannalla sijaitsevalle kodalle, josta löysimme yöpymiskelpoisen (joskaan ei lämmitetyn) kammin, styroksisella reunanlämmittimellä varustetun huussin sekä juoksevaa vettä purosta. Päädyimme nukkumaan mökkänän lattialle. (Sanna)
Aamu valkeni aurinkoisena mutta vastatuulisena. Hienoisten kolmen tunnin säätöjen jälkeen lähdimme hiihtelemään Aliseatnu-jokea länteen. Muutama kelkka pörähti ohitsemme mm. vanhoja puusuksia & Haglöfsin reppuja reessään.
Lounastimme renvaktarstugan antamassa tuulensuojassa, aurinko kyllä paistoi mutta tuuli oli reippaahko. Sieltä nousimme maisemareittiä ylös tuulevaan tunturiin. Huh, mikä vastainen – meinasi viedä pientä kulkijaa taaksepäinkin. Tauolla teimme lumivyörytestin (Rutschblock), jonka perusteella lumen rakenne havaittiin varsin pysyväksi.
Hienon ilta-auringon valaistessa reittiämme päädyimme pikkaraiselle tuvalle, jonne pian saapui myös eilen tapaamamme ryhmä. He yöpyivät mökissä, me teltassa. Lumet sulattelimme sisällä. Avannosta ei saatu vettä pitkälti toista metriä syvästä reiästä huolimatta. Pimeän jo tultua nukkumaan. Kasvot tuntuivat ainakin päivettyneen/palaneen. (Sanna)
Aamulla puuronkeittäjät heräilivät kahdeksan maissa. Puurot keiteltiin mökin lämmössä. Aamutoimien jälkeen singahdimme reippaina matkaan vähän yhdentoista jälkeen. Ennen lähtöä räpsittiin vielä ryhmäkuvat.
Alkumatka sujui järvenselkää vastatuuleen hiihdellessä. Matkalla näimme muita hiihtäjiä ja kelkkailijoita. Lounaalle ehdittäessä keli oli jo lämmennyt niin paljon, että osa meistä hiihteli jo ilman pipoa tai takkia. Ahppar-järvien jälkeen pidimme vaihteeksi lämpimän lounastauon Ribalbaktin kupeessa ja suuntasimme kulkumme kohti Rovvidievva –kylää. Kylään laskettaessa nautiskelimme pitkästä ja mukavan loivasta laskusta kylään. Mistä Ouluun saataisiin sellainen mäki!?! Laskussa Aki kajautti ahkion tunturikoivuun ja rikkoi vetovyönsä. Kahdella hakaneulalla suoritetun pikakorjauksen jälkeen matka kuitenkin jatkui.
Kylän jälkeen hiihtelimme Kaimajohka –joen itäpuolta Hoiganjoen varteen. Matkasta osa tehtiin erittäin vaikeakulkuisessa koivikossa, jossa taivallus oli aika vaivalloista. Illalla pystytimme kunnon leirin, jossa kokkailimme päivälliset ja jälkiruokaletut kiristyvässä pakkasillassa. Vettä saimme viereisestä joesta, jonka rannat olivat aika jäiset ja jyrkät. Karttaan merkityn sillan jälkeen uskaltauduimme kuitenkin jäälle ja saimme rantakiviltä pullot täytettyä.
Laulua suunniteltiin ja tarinoitiin. Nukkumaan menimme klo. 23.47 pakkasen ollessa -20 ja revontulien noustessa öiselle taivaalle. (Aki)
Jaaha, minua huijattiin – illalla oli muka pakkasta vain -12! No, yö sujui hyvin ”kuumankostean, minä tunsin Mombasan” –tunnelmissa. Kello on nyt 9.35 (Suomen aikaa); aurinko alkoi jo lämmittää teltan kattoa (vesipisaroita tippuu jo) ja kaikki muut nukkuvat. Vain vanha ja vähäuninen oikea Kekkosen ajan lapsi –rj on hereillä. Taitaapa hänkin vielä aktivoitua makuuasentoon. (Sanna)
Muut Kekkosen ajan lapset nukkuivat sikeästi kuuman kosteissa pusseissaan kymmeneen – unikeko yhteentoista. Auringon paisteessa söimme rauhassa aamupalaa, saman tien olikin aika keittää päiväkahvit. Vietimme leppoista leirielämää puoli kolmeen saakka. Lyhyen metsäosuuden jälkeen alkoi leppoinen hiihtely Kamajohkan jäällä auringon paisteessa. Lounastimme Abiskojaurestugan pihalla. Loppumatkan hiihdimme Kungsledenia Abiskon kylän läheisyyteen, johon pystytimme leirin illan hämärissä. Kokkasimme vielä tuplaillallisen ennen nukkuman menoa. (Anna)
Kellot piipittelivät meidät ylös viiden maissa. Pienoisen kyläsightseeingin jälkeen olimme juuri ajoissa turiststationilla, jossa pakattiin bussi ja lähdettiin kohti kotia. Kiirunassa nautimme uimahallin saunasta ja vesiliukumäestä sekä Scandic-hotellin herkullisesta lounaasta.
Vajaa 100 km Kiirunasta etelään matkamme keskeytyi taas pariksi tunniksi, kun jäiseen ylämäkeen oli jämähtänyt kolme rekkaa. Hinausurakan kestäessä vaellusporukkamme viihdytti itseään ja ruotsalaisia autoilijoita mm. lumisodalla ja jonglöörauksella. Lisäksi kukin ryhmä esitti reissun aikana tekemänsä laulut. Me Kekkosen lapset sijoituimme kisassa kunniakkaasti toiselle sijalle.
Haaparannan kaupat saivat tällä kertaa jäädä väliin, Kemiin kuitenkin jätettiin porukkaa. Oulussa oltiin viimein yhdentoista kieppeillä. Takana taas yksi mukava reissu!
Ryhmäpotretissa vasemmalta lukien Aki, Sanna, Anna, Jani ja Elina
(lauletaan Lasten Liikennelaulun sävelellä)
SOOPAn joukko Ruotsiin kun lähtee
myrskyä uhmaamaan
kaikki ähkiöt bussihin änkee
matkasta nautitaan
perillä kaikki suksensa suuntaa
tunturin harjaa päin
kauniit maisemat matkallaan kohtaa
unohtaen arjen näin
Muista aina hiihtäessä
monta koivuu onpi eessä
ryntäät läpi, tartut kiinni
kohta suksi poikki on
Joskus matkan varrelta löytää
kammin jos toisenkin
niissä rattoisan iltansa viettää
kokkaa myös keitotkin
yleensä kuitenkin telttansa kutsuu
öitänsä viettämään
kosteaannihkeään oloonkin tottuu
yhdessä täristään
Muista aina hiihtäessä
monta hurrii onpi eessä
varo myöskin kelkkamiestä
kohti kun hän karauttaa