Reipas 1 Abiskossa 5.-11.4.2007

Vaeltajat vasemmalta alkaen:

 Torstai 5.4: bussimatka

-Meillä on renkaat, mutta ne ei ole paikoillaan.

-Iso Apua!

- Tää on nyt sellainen juttu, että mää saan ajaa 5 tuntia ja 15 minuuttia ja sitten on pidettävä lakisääteinen tauko.

-Niin jos teillä on jano, mulla on täällä mehua niin ei tarvii syödä omia eväitä vielä tässä vaiheessa matkaa.

I  Perjantai 6.4.

Pitkäperjantai alkoi vaihtopysähdyksellä ennen Simoa. Varusteidenlastaus poliisien valvonnassa ja siirto toiseen ajoneuvoon. Abiskossa sääolojen takia tie oli poikki ja suunnitelmat menivät uusiksi. Unohdimme Riksgränssenin kierroksen ja keskityimme Abiskon alueeseen. Linja-autosta ulostauduttua tervehti tuuli ja tuisku meitä, olipa mukava vaellusilma. Ville shoppaili Tanjan piikkiin merkkejä ahkion kankaaseen- -40SEK. Löysimme pihalta lojumasta sisäteltan ja omistajat ikävä kyllä vasta illalla. Hiihdimme Abisko-järven luonnonpuistossa ja järvellä käytännössä moottorikelkkasaattueessa, ah luonnonrauhaa. Jokimaisemissa vietimme lounastauon ja Abisko-järvellä näimme ensimmäiset henkeäsalpaavat maisemat. Sen jälkeen mikään ei tuntunut miltään. Leiriydyimme luonnonpuiston ulkopuolelle, varsinkin kun olimme suorittaneet kuullunymmärtämisen ensimmäisen osan stugornien pihalla mökkienvaltiaan kanssa. Leirissä oli vuorossa Villen rakennusoppitunti, jonka jälkeen loppu olikin pelkkä unta ja lepoa. Mutta vielä ennen nukkumaan menoa saimme naapurileiristä Juhon kylään: ”Ei teillä sattuisi olemaan sitä sisätelttaa olemassa mukana?”. Eipä ollut.

-Matti-

II   Lauantai 7.4.

Olimme käyneet illalla aikaisin nukkumaan, joten ainakaan tyttöjen teltassa kello seitsemän herätys ei teettänyt ongelmia. Aamu oli pilvinen, lämpötila -6 celsiusta, ulkona tuntui lähestulkoon mukavan lämpimältä. Aamutoimista selvisimme 2,5 tunnissa, jota mahdollisesti muina päivinä pyrimme sitten lyömään. Aamupuhteiksemme säädimme Hannan rinkan, jossa olikin monenlaista lenkkiä säädettäväksi. Sitten vain matkaan kohti Alesjaurea. alussa tapasimme ystävämme, toisen Reipas-ryhmän. Alkumatka ylämäkeen oli hikistä hommaa ainakin allekirjoittaneelle. Kiersimme Kartinvaren 1154m itäpuolta suunnaten kohti etelää ja Kungsledeniä. Sää vaihteli minuuttien sisällä aurinkoisesta rankkaan tuuleen ja lumisateeseen. Mutta mikä tärkeintä, pääsimme nauttimaan auringosta. Kungsledenillä eteemme tupsahti yllättäen mökki, jossa sopivasti vietimme lounastauon. Lounaan jälkeen oli energiaa millä jaksaa, maisemat suorastaan vilisivät silmissä. Tosin maaston tasaisuudella taisi olla osansa asiassa. Allesjauresta bongasimme kiikareilla 70hnegen maksullisten mökkien lisäksi myös Alesjaure samevisten kylän, jossa on kesäisin 300 asukasta. Illaksi nousimme Alisjärven pinnasta 776m ylös Tjålmeviepejauresin ”järvelle” 1114m. Telttojen kohottua kylän asukas kävi ohimenomatkallaan tervehtimässä meitä. Yöllä kävimme tuulen ja telttojen lepatuksen saattelemina nukkumaan.

-Tanja-

Kylä näkyy järven rannalla

III  Sunnuntai 8.4.

Yläjärvi 1114m-Kamajauri 680m

Yöllä tuuli kiihtyi kovaksi ja puuskittaiseksi. Tuulimuurit oli sijoitettu pääasiassa onnistuneesti. Tuuli puski pientä lumisumua tuuletusaukoista. Kello neljän aikoihin Hannalla oli teltan takana järkyttävä vessakokemus. Lumipyryssä ei ollut päässyt vessapoterolle saakka. RJ:n tiukkaa tilannetta seurasi Ville omasta makuupussista käsin. Onneksi välikohtaus tapahtui tuulen alapuolella. Aamulla tuulen voimakkuus ei ollut enää kiusallisella tasolla. Kokkailimme aamupöperöt, jonka jälkeen oli hetki asentaa Uskon keulalle komea jarrukettinki. Tämän remontin mielekkyyteen ei meinannut löytyä muilta ymmärrystä. Matkaan päästiin 11.30 aikoihin. Alkukilometrien nousuosuuden tappioiksi kirjattakoon yksi oikean käden villasormikas- Abiskon uhri.

Vastatuuli.

Reissun taitekohta oli, kun 1200m reissun korkein kohta saavutettiin puolenpäivän jälkeen. Alueella ei puhelimella ollut kuuluvuutta. Laskuosuus olikin sitten juhlallinen. Pari tiukempaa parinsadan metrin pudotusta ja muutoin loivempaa nautiskelua. Sää oli tutun vaihtelevaa vaakatuiskusta aurinkoiseen. 1100metrissä suoritimme ruokailun aloittaen lumituiskussa joka vaihtui heti täysin selkeään taivaaseen. Ruokailun yhteydessä tapahtui myös juhlallinen Usko-ahkion kastetilaisuus. Hanna huolehti kestityksestä. Ruokailua ennen tapasimme puheliaan ruotsalaiskolmikon, jotka kulkivat vastakkaiseen suuntaan. naispoppoo ihmetteli tätä telttailevaa nykysuomalaisnuorisoa, ja he hyvästelivät meidät suomalaisin sanoin: ”Terve rakas makkara!”

Laskettelimme alas jokilaaksoon kukin omalla tyylillään. Ahkiolla ratsastaessa nousut unohtuivat tyystin. Paksussa lumessa ohjattavuus oli hyvä. Saimme mainion leiripaikan Kamajauren sillan läheltä. Saimme veden avannosta. Tunnelma oli letkeä ja kävimme nukkumaan pakkasen kiristyessä selkeän taivaan alla. Tyynen laakson rauhassa kuului ystävysten herskyvä jutustelu, johon sekoittui hiljaisuudesta kiirunan kummasteleva käkätys. Klo 22.10 oli -14 astetta.

-Ville-

Matti ja ruispala.

IV   Maanantai 9.4.

Aamulla puoli kuusi Matilla oli järkyttävä vessakokemus. Heräsimme pikkuhiljaa Hannan hyrräämiseen teltassa. Pakkasta -20astetta ja kirkas taivas Gamajärven rannalla. Paikalle oli kotiuduttu jo edellisenä iltana. Nyt oli aika tutustua lähiympäristöön. Aamupäivän laskuretki suuntautui eteläisille rinteille. Mäen rinteessä lekoteltiin aurinkotuoleissa ja otettiin varjoryhmäkuvia. Matin suksi karkasi ja hetken saimme seurata monoski-laskemista. Teimme koskemattomaan rinteeseen hienoja laskukaari-installaation, joka näkyi leiripaikkaamme saakka. Telemark-käännökset sujuivat lähes kaikilta. BaseCampissa lounaalla maatessa vihkimme Hannan kylän vanhimmaksi ja lahjoitimme asiaankuuluvan tunnuksen. Vanhimman ja viisaimman tehtäväksi jäi pitää huolta leirilinnakkeestamme ja huoltaa teltassa makaavaa Vellua seuraavan retken ajan. Keskeytimme myös röyhkeästi moottorikelkkailijoiden kokoontumisajot. Pikku-Matti karkoitti kelkkailijat vesipullollaan. Ilma oli lempeä ja tyyni, kun nousimme pohjoisille rinteille, missä huiputimme yhden vuoren laen. Hetken siinä nautimme elämästä kirkasta taivasta vasten, mutta pian jo kuolemaa uhmaten syöksylaskimme alas jyrkkää kelkkauraa. Piirsimme kasvot leiriämme tarkkailevalle Mäki-Hermannille. Lähiexcursioiden täyttämän päivän jälkeen leiristä oli tullut meille koti. Menimme nukkumaan pakkasen kiristyessä. Leiri vaipui uneen, mutta Hermanni valvoo.

Päivän mietelause teepussissa:

”Jos työnilo yllättää sinut, niin istuudu kunnes kohtaus on ohi.”

Luppopäivän leiri. Vasemmalla keittiö, oikealla majoitustilat ja takana käymälä.

V   Tiistai 10.4.

Led Zeppelin herätti meidät viimeisen vaelluspäivän aamuun nauttimaan rapsakasta 20 asteen pakkasesta ja hieman lämpimämmästä aamupuurosta.

Aamutoimien jälkeen soimme erämaalle vielä reippaan laulun ja läksimme Kamajärveltä katselemaan miltä Abisko todella näyttää.

Aurinko paistoi paikoin mukavasti ja sukset nielivät kilometrejä; Hannalla myös taaksepäin. Hän ryhtyikin jalkanaiseksi ja Usko Villen ryydittämänä tarjosi kyydin alamäissä.

24km jälkeen sanoimme hyvästit erämaalle ja tulimme telttailemaan toisen ryhmän luokse lähtöpaikan läheisyyteen.

Illalla vielä varmistimme, että ympäristö tietää minkä ryhmän laulun aika nyt on, jonka jälkeen tuudittauduimme uneen ajoittaisten ohikulkevien autojen suhausten saattelemina.

-Vellu-

Varjobileet. Vasemmalta Vellu, Hanna, Ville, Tanja, Matti ja Elina

Hei kaikki joukot kuunnelkaa,
nyt on laulu reipas ykkösen aika.

Hetken kestää poutasää,
sitten synkkää ja myrskyisää.

Hei kaikki...

Nautin kairan rauhasta,
kun kelkkamies vääntää kahvasta.

Hei kaikki...

Suksi karkaa rinteessä,
monoski tulee perässä.

Hei kaikki...

Lumivallien suojassa.
Tuuli - kuorsaamme rauhassa.

Hei kaikki...

Joukkueellisen moottorikelkkoja
taltutimme vesipullolla.

Hei kaikki...

Kamajärven rannalla
Mäki-Hermanni ja Usko kohtasivat toisensa.

Hei kaikki joukot kuunnelkaa,
nyt on laulu reipas 5:sen aika!

Hermanni