Pääsiäisvaellus Ruotsin Sarekiin 4.-11.4.2012
Ryhmä 5: Helena Tiainen, Sakari Niemelä, Jouni Laitinen, Sini Kantola, Heikki Karjalainen. Sakarin kamat kulkivat rinkassa, muut vetivät ahkiota perässään.

1. PÄIVÄ torstai 5.4.2012
Bussi toi meidät aamuksi Ritsemin tunturiasemalle. Hiihdimme etelään jään yli kelkkareittiä pitkin. Vastarannalla nousimme maalle Akkastugorna-mökkien paikkeilla ja jatkoimme moottorikelkan jälkiä. Pystytimme teltat Vuojatädno-joen varrelle. Illalla kuu nousi idästä Akka-tunturin takaa.

Kun päivällä ylitimme Akkajaurea (järvi), tuuli oli aika navakka ja melkein vastainen. Sakarin rinkansuojus tempautui tuulen mukaan. Onneksi Helena huomasi tapahtuman. Sakari kääntyi kannoillaan, otti pikku spurtin ja sai kuin saikin suojuksen kiinni.

2. PÄIVÄ perjantai 6.4.2012
Jatkoimme hiihtelyä Kutjauren suuntaan ja järven pohjukan kautta kurvasimme Kisurisstugan-mökkien luo. Juttelimme hetken ystävällisten tupaisännän ja -emännän kanssa ja jatkoimme matkaa Gisuris-tunturin pohjoispuolta pitkin, omaa latuamme tehden. Ajatuksenamme oli päättää päivä Kisuriskåtan-kodalle, mutta tuulen ja tuiskun yltyessä päätimme leiriytyä jo hieman ennen sitä. Saatuamme leirin pystyyn paikalle tupsahti myös toinen SOOPA-ryhmä, joka leiriytyi lähelle meitä.

3. PÄIVÄ lauantai 7.4.2012
Sää oli aamulla hyvä, aurinko pilkahteli pilvien takaa ja pilvet hälvenivät näyttäen välillä upeita maisemia, kuten Gisuris ja Nijak -vuoria. Lähdimme hiihtämään aamutoimien jälkeen puoli yksitoista, kohti Nijakin ja Vardotjåhkkån välistä jokiuomaa. Reitti oli tasaista nousua, joka jatkui edelleen edelliseltä päivältä. Nousua riitti lähes kahdeksan kilometrin matkan, ja raskaaksi loivankin nousun teki nihkeä ja upottava lumi. Ahkiot painoivat ja kyntivät syvää uraa lumeen. Onneksi mukana ryhmässämme oli kovakuntoisia miehiä, jotka jaksoivat aukaista latua lumeen. Keli oli hyvin vaihtelevaa päivän aikana, välillä hiihdimme pilvisessä säässä ja lumisateessa, välillä aurinko paistoi lämpimästi. Lähes koko matkan tuuli takaa, joten onneksi ei tarvinnut hiihtää vastatuuleen.

Matkanteko helpottui, kun suuntamme jatkui kohti kaakkoa Guhkesvagge-laakson suuntaan. Lumi oli kovempaa, joten hiihtokin keveni. Myös uusien maisemien avautuminen toi vaihtelua hiihtoon. Tavoitteenamme oli hiihtää Tjeurastugan-kämpälle, mutta mökin löytäminen kiviseltä ja kumpuilevalta tunturipaljakalta oli liian haastavaa. Olimme kumminkin hiihtäneet hyvän päiväannoksen, matkaa lähes 20 kilometriä. Leiriydyimme hyvissä ajoin ennen seitsemää, joten iltapuuhat leirissä ehdittiin tehdä hyvin ja nukkumaankin pääsimme ajoissa. Tämä leiripaikka olikin yksi parhaista, sillä maisemat olivat upeat ja luontohavainnot erinomaiset. Todella yllättävää oli kesken ruuan teon nähdä ketun kulkevan aivan teltan oviaukon ohi. Siinä tuli kiire kaivella kameroita esiin. Mutta kettu olikin melko kesy ja utelias, eikä tuntunut pelkäävän ihmisiä, joten ehdimme hyvin ottaa siitä valokuvia.

4. PÄIVÄ pääsiäissunnuntai 8.4.2012
Uusi aamu avautui upeitten maisemien keskellä auringon paistaessa ja lämmittäessä jo heti aamusta. Sama ketturepolainen tuli ilahduttamaan aamutoimiamme. Kettu ei kuitenkaan ollut kovin nälkäinen, kun pissi monta kertaa tähteeksi jääneen, herkullisen myslin päälle. Auringon paistaessa jatkoimme matkaamme upeitten vuorien keskellä Guhkesvagge-laaksoon, jossa hiihto sujui ahkion luistaessa (ja rinkan heiluessa selässä.) Guhkesvakkjåhkå (joki) ylittyi turvallisesti ihan siltaa pitkin tepsuttelemalla.

Tavoitteemme tälle päivälle oli poromiesten kämppä Njiravjågåsj-uoman lähellä. Kämppä löytyikin kivipellon keskeltä harmaana nököttävänä tönönä. Suurin toivein tuvan aukiolosta hiihdimme paikalle, mutta ruotsalaiset poromiehet olivat lukinneet ikkunoista kotoisalta näyttävän kämpän huolella. Myöskään haaveet istuttavasta huussista eivät toteutuneet, sillä huussin oviaukko ammotti sepposen selällään oven retkottaessa maassa. Taivas oli kirkas, ja ilta kylmä. Tähtiä ja revontulia katsastimme taivaalta, mutta väsymys iski katsojiin ennen kuin tähtikuviot olisivat olleet parhaimmillaan. Toivotamme makoisia unia poromiehille harmaassa mökissään, kun he seuraavan kerran paikalle saapuvat.

5. PÄIVÄ maanantai 9.4.2012
Edellisen päivän aurinkoinen ja selkeä sää ennakoi kylmää yötä, ja sellainen tulikin. Yö oli jopa niin kylmä että kaupan tiivistemehupullokin jäätyi, mutta hyvien makuupussien ansiosta miehistötappioilta vältyttiin. Yön kylmyys vaihtui kuitenkin jo ennen liikkeelle lähtöä auringon suomaksi lämmöksi, ja matkaan saatettiin lähteä jopa ilman takkia ja hanskoja.

Liikkeelle lähdettyämme lukitun poromiestuvan aiheuttama pettymys alkoi hälvetä, kun otimme päivätavoitteeksemme Njabbejåhkån kainalossa sijaitsevan kodan. Myötätuuli siivitti edelleen menoamme ohi tulivuorta muistuttavan Slugga-tunturin. Edellisinä päivinä olimme edenneet niin hyvin, että saatoimme hiihdellä rennosti auringonpaisteesta nauttien. Muutaman kilometrin jälkeen reitti kääntyi laskuvoittoiseksi paljastaen hienot maisemat kohti Suorvajaurea (järvi). Puurajan alkaessa lähestyä kartantutkimistauot tihenivät, kun kodan etsiminen kumpuilevasta maastosta osoittautui työlääksi. Lopulta päätimme luovuttaa ja pystytimme leirin. Samaan aikaan huomasimme, että seuraavan kummun takaa paljastui juuri sellainen lampi, jonka rannassa kodan piti olla. Lähdimme etsimään kotaa, mutta sitä ei löytynyt kirveelläkään. Kummallisia nämä ruotsalaisten poromiestuvat ja kodat!

Olimme leirissä niin aikaisin, että muutamat meistä lähtivät vielä illalla ilman ahkioita testaamaan laskettelurinteet: nousukarvojen avulla pari kilometriä rinnettä ylös ja muutamassa minuutissa alas, tietenkin parin pyllähdyksen säestämänä.

Päivän luontohavainto: moottorikelkkailijat, jotka olivat ilmeisesti luvattomilla asioilla, koska kääntyivät aina takaisin meidät nähtyään. Päivän toinen luontohavainto: näimme hyvin selvät ahman jäljet aamulla kun lähdimme poromiesten kämpän luota.

6. PÄIVÄ tiistai 10.4.2012
Viimeisen hiihtopäivän aamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Heikiltä oli uni loppunut muita aikaisemmin. Kovasti Heikki yritti saada toisetkin nousemaan ylös, mutta edes se ei auttanut että hän kirjoitti hirvenkokoisin kirjaimin hankeen HERÄTYS.

Aamupuuron jälkeen, kun lounaatkin oli laitettu termospulloihin muhimaan, aloitimme laskeutumisen kohti Suorvaa. Tiheässä tunturikoivikossa onneksemme koitui moottorikelkkareitti. Toisaalta kelkanjälki oli välillä niin kova että vauhti alamäessä kiihtyi liiankin hurjaksi. Pahimmat kohdat tulimme alas jalkaisin. Saavuimme Suorvan patorakennelman luo hyvissä ajoin, jo neljän aikaan iltapäivällä. Hieman meitä jännitti onko padon poikki kulkevan tien Suorvan puoleisen portin ovi auki vai lukossa. Mutta Kisurisstuganin isäntä neljä päivää aiemmin oli oikeassa: ovi oli auki! Viimeisen yön vietimme maantien tuntumassa tuulen puhaltaessa Gårtje-järveltä.