Perjantai kului ensin majoittautumisessa Halkokaristen (Kokkolan Vaeltajat ovat tämän lpk:n vaeltajaryhmä) kololle, sitten iltamelonnalla vanhalle majakalle. Majakasta laskeuduttiin köysillä alas - koko porukka - enemmän tai vähemmän empien ja palkaksi saatiin Reetan paistamia muurikkalättyjä paikan päällä. Vielä ennen nukkumaanmenoa keskiyön paremmalla puolella saunottiin hiet pois kololla (jonka rakentamisessa Sami on ollut mukana...SOOPAltahan puuttuu oma kolo, vihje vihje!!!).
Aamulla kahdeksan kieppeillä herättiin Reetan keittämän puuron ääreen ja kipin kapin kasailemaan kamoja, jotta kanoottien päälle päästäisiin mahdollisimman nopeasti. Me soopalaiset ja viisi KoValaista päästiin sitten matkaan kymmenen jälkeen auringonpaisteen saattelemina. Parin kilsan melonnan jälkeen "sulutimme" eli muutama kanootti kerrallaan nousimme ihka oikeiden sulkujen läpi makeamman veden altaaseen. Jännää! Pian alkoi tuulla aika lailla ja lounaspaikalle saavuttuamme aallot olivatkin jo ihan aallon kokoisia.
Lounasta odotellessamme ensin makasimme upealla hiekkarannalla ketarat ojossa, mutta jonkun viisaan kaivettua frisbeen esiin, päätimme ryhdistäytyä. Niinpä ruokahalua heräteltiin seuraava tunti sovelletulla käsijalkafrisbee-pelillä, jonka sinipaitaiset (kai) lopulta niukasti yhdellä vastatuulimaalilla voittivat.
Mieletön palvelu. Siis kuten edellä tuli todettua - odotellessamme lounaan valmistumista. Eräkokkikurssin käynyt Reetta nimittäin kokkasi meille jälleen ja teki lihapullia. Itse saimme siis kuluttaa aikaa parhaaksi katsomallamme tavalla. Ruoka oli hyvää, mutta tuuli jäähdytti sen aika vauhtia. Viimein uskaltauduimme takaisin vesille kohti kanavaa, jota pitkin sitten melottiin jokunen kilometri. Onneksi kanooteissa oli kaikissa suht' hyvin hommansa osaavat peränpitäjät, joten kanavan leveys riitti kulkemiseen. Valokuvausta harrastettiin ahkerasti!
Viiden aikaan rantauduttiin leiripaikalle Kotuksen (kota/mökki- rakennelma) luo. Osa porukasta pisti teltan pystyyn, osa leikki jotain ilmeilyleikkiä (Desmond), joka nauratti ilmeisen paljon myös leikkiin osallistumattomia ja osa alkoi auttaa Reettaa kasvisnyyttien teossa, jotka haudutettiin kypsiksi nuotion hiilloksella. Seurana saatiin pihvejä. Illallisen jälkeen käytiin iltamelonnalla. Keskiyön paikkeilla meloimme hipihiljaisina keskelle Kotuksen edessä olevaa lahdelmaa, pistimme kanootit riviin, Veli-Pekan ja Juhan kanootti keskimmäiseksi, ja jäimme odottamaan. Tunnelman sopivasti tiivistyttyä Juha ja V-P nousivat seisomaan (viereisten kanootien tukiessa) ja V-P antoi partiolupauksensa. Laulettiin lopuksi Maa on niin kaunis ja melottiin takaisin rantaan edelleen hipi hiljaa. Rannassa piti ihan vihjaista, että nyt saa taas puhua.
Iltanuotiolla paistettin makkaraa valkosipulilla sävytettynä. Puolet porukasta valui nukkumaan Kotukseen, puolet telttaan. Teltan pohja oli ainakin yhden ihmisen alla erittäin hyvin muotoiltu!
Aamulla siinä kymmenen aikaan aloitettiin viimeinen rutistus ja meloottiin muutama kilometri sillalle, josta meidät sitten matkailuautolla noudettiin syömään ja saunomaan kololle. Kerittiin hyvin klo 14.55 junalle (ne, jotka sinne halusivat) ja Akikin sai kololle unohtamansa makuupussin ja alustan ennen junan lähtöä "pikalähettipalvelun" (= Samin ja Ollin) avulla. Paluumatka sujui aika hysteerisissä merkeissä; ilmeisesti yöunet olivat joiltain jääneet aika vähiin. Ja naamaa kuumotti!
Hyvä reissu, hyvä porukka, hyvä palvelu, hyvä jälkimieli!
Anu Harve