Näin Intiössä, Sepänkadulla ja vihdoin Timonkin kämpällä, jota ehditiin tovi haeskella.
Saarelan Mersu saatiin näin varsin täyteen vaeltajia. Pitäisi kai valittaa tehtaalle, että saisi olla uusissakin malleissa leveyttä hiukan enemmän.
Noo, matkaan päästiin. Ajeltiin siis pohjoiseen havainnoiden kärppiä vektorimuodossa, sammakoita (?) tasoprojektioina, kasvavaa ahdistusta takapenkin asujaimistossa ja yltyvää vapaaehtoisuutta ajotehtäviin.
Kaunispäällä nautittiin munkkeja ja paljastettiin saksalaisvakooja. Vielä pieni tinkaus- ja tiedustelupoikkeama Muotkan Ruoktussa, sitten pääsimme jo Kevon polun alkuun.
Oli kaunis, aurinkoinen ilta, ja matka joutui järvikannasta pitkin. Aikamoinen baana meni autiotuvalle. Mustikoita riitti!
Pystytimme teltat siis Ruktajärven tuvan pihamaalle, nautimme (?) lihapullapottumuusimössöt ja istuksimme juttelemaan paikalle aiemmin ehtineiden ukkojen kanssa nuotiolla.
Tulivat siihen sitten (Piritan ja Marin mielestä jokseenkin yllättäen [olivat pesulla, toim. huom.]) Lumpeen Jaska ja Kahilakosken Matti, kilpaileva liminkalaisretkue. Hassua, joka paikassa sitä tuttuja näkee.
Pikkuhiljaa meinaa pilvistyä, saa nähdä, miten käy Marin tilaaman sateen kanssa. Levolle päästiin suht inhimillisiin aikoihin; lähdimme taipaleelle neljän tienoilla ja kulutimme näihin ensimmäisiin 12 km:in noin kolme tuntia.
- Miihkali
Höpö höpö jotain vaan ripotti teltan kattoon tai jonnekki. Sitä paitsi Marin kurjuusennusteet meni pieleen kuten tulette jatkossa huomaamaan...
Arvoituksellinen seurustelu-, kihlapari tiedusteltiin lounastauolla aviopariksi. Miihkalin kaivettua Sastan punaisen esiin viimeinenkin tihku loppui.
Kanjonin päässä (alku) sää kirkastui ja kuvauksellisia valojen ja varjojen leikkejä liukui kanjonin pohjan lampareissa, kalliojyrkänteen kultaisissa koivuissa ja putouksen vaahtopäissä.
Tämän sekavan sepustuksen jälkeen lienee viisainta ottaa kynä kauniimpaan käteen ja kertoa mitä tänän teimme / söimme.
Aamusta heräsimme tihkusateeseen. Söimme puuromme, kuka nauttien, kuka irvistellen. Pakkasimme kamat rinkkoihin ja menoksi. Alkumatka oli leppoisaa maastoa joten vauhti oli hmmm... rivakka. Siinä kulkiessa ehti sentään ihailemaan ruskan kellastamia koivuja + summuuta sellaista kaunista, maisemallista.
Lounastauko oli klo 14.00. Ruoka maistui ja olo oli pettävän kepeä. 11,5 km takana enään 5,5 edessä. Helppo nakkihan tää päivä on, ajateltiin... Vaan kuinkas sitten kävikään.
Heti kohta lounaalta lähdettyämme kohtasimme ohittamattoman panoraamaelämyksen, jota ihailimme ja eräät kuvasivat ahkerasti. Hieno oli!
Siitä lähdettyämme maasto muuttui kohtalaisen kumpuilevaksi (lue: lähes pystysuoria seinämiä ylös ja alas), onneksi pahimpiin paikkoihin oli rakennettu portaat. Vauhti kävi hitaammaksi tai ainakin leppoisammaksi. Aurinko paistoi ja erään kumpun laella aurinko lämmitti niin pahoin päätämme, että sorruimme leikkimään Desmondia.
N. 19.00 päästiin sitten ylittämään jokea. Tyylejä oli monia (sukat jalassa ja ilman, kumpparit + goret ja tietty Juhan vaijeria pitkin). Kaikki toimivat ja ylitys tapahtui hallitusti ja turvallisesti.
Jes! Päivän taivallus oli takana. Ei niin pahakaan mutta ei niin nössö kuin alusta arveltiin.
Söimme ruuan (riisiä + tonnikalaa currykastikkeessa) nautinnolla ja painiumme nukkumaan. Kello on nyt 21.50. Hyvää yötä!
PS. Taidetaan saada taas sadetta yöllä...
- Mari et al.
Kun retkikunta tempautui irti putouksen pyörteistä ja pärskeistä ja palasi teltalle, päätettiin tehdä lounas siinä ja lähteä sitten painelemaan eteenpäin, ei tulisi kuvaussäätä kumminkaan. Klo 15 portaat ylös ja Podosroadjan rinteille. Oikealla (idässä) avautui hieno näköala Kevojoen rotkon yli loputtomalle laakealle maastolle.
3:n melko sujuvan kilometrin jälkeen kyltti kertoi, että haarautuisimme valtatieltä (huh!), ja Kuiville olisi 10 km. ylitimme (boinks, yli vain) kaksi oikein kaunista puroa ja niitä ennen, välissä ja jälkeen olevat kukkulat, nousimme viipaleen matkaa ylös, ja saavuimme aika hienon maiseman äärelle. Edessä avautui laakea, laakea preeria, joka oli "pahasti" ruskan kourissa. Aivan häikäisevä! Välillä polku kulki tuliterillä pitkospuilla suon yli, koivulehtojen läpi, ja sitten semmoista ikivanhaa tasankoa pitkin, jolla ihailimme noin 4000 v. vanhoja kiemuraisia jääräpää-katajia.
Ja vähitellen alkoi mökkikin jo häämöttää. Moni haaveili Kuivin kämpästä, kun oli kuivaamisen tarvetta, mutta juuri ennen sitä saikin sitten polskia suossa ja mutamaassa, ja ylitellä puron. Kämpällä oli väkeä, 1 teltta jo pihalla pystyssä, ja sisältä löytyi 1 intohimoinen yksinvaeltaja, ja kaksi nuorta miestä. Eikun teltat pystyyn, vaatteet kuivumaan, kattilat porisemaan ja taloksi! Tupaan jäävät alkoivat vaivihkaa kömpiä yöpuillensa (vampyres??) ja otimmme onkeemme ja painelimme pihalle, kukin omaan suuntaansa. Juha viritteli pihalle nuotion, ja siellä valvottiin aika pitkäänkin. Tuhina vallitsi toisen teltan viimeisenkin palattua kotio. Ai niin, mökille saavuttaessa (vai ulos poistuessa, en muista) nähtiin outo valoilmiö, oikein hieno kuutamo. Miihkali siitä otti kuvan juuri ennen kuin se katosi pilviin jäädäkseen sinne.
- Jaana
Aamutoimet kesti vaatimattomasti 4 tuntia. Osa kävi uimassa. Päivän
reitti kulki Kuivin huipun kautta. Ilma oli kirpeän tuulinen ja lämpötila
5 C. Huipulla pidimme luovan evästaon läjässä. Matka
jatkui ulos puistosta vapauteen kohti Marinuittamajärveä. Leiri
nousi, lounas valmistui ja maistui. Koska oli sairaalloisen jäätävää
pidimme palaverin teltassa. Aiheena oli loppuilta.
Käväisimme siis huiputtamassa Rasoaivin ja juuri ajoissa, sillä aurinko oli laskemassa Norjan huippujen taakse. Lienee sanomattakin selvää, että kaunista oli. Leiri löytyi hämärästä huolimatta ja ilta päättyi "läjässä on lämmintä" tunnelmiin Haglöfsissä. Muistelimme vuorotellen karmivia aavetarinoita ja tunnelmaan sopien lauloimme seuraavaa laulua:
Illalla kun mielipuoli kirveen saa,- Pirita
hän johdattaa mun aitan taa.
Siellä missä aivokoppa aukeaa
ja verikin on punaisin.Nauraen lyö hullu niskan taa,
tunnen sen ja veri tirskahtaa.
Vaikk' on taju himmennytkin
hullu jatkaa vielä nytkin,
niskan tynkä verta pursuaa.
Viileys oli terävöittänyt värejä. Vaivaiskoivun ruska aakeilla ylänkömailla värjäsi rinteet tumman punaisesta kirkkaan keltaiseen. Tunturikoivumetsät ja yksinäisetkin koivut loistivat keltaisina ja riekonmarjat voimakkaan punaisina. Mm. mustikat antoivat oman väripanoksensa ruskaan. Tumman vihreät katajat rauhoittivat ylitsevuotavaa värivoimaa.
Siinä sitten köpöttiin; pääasiassa tuntuikoivuvarvikossa, alkumatkassa pikkuisen rakkaa ja välillä siivuja jänkää.
1500 päätettiin (Mari päätti) pitää lounaan. Sievällä paikalla joen rantamalla pantiin padat porisemaan. Pirita ja Juha keräsivät mustikoita seuraavaan aamupalaan. Mari osoitti osaavansa levätä puussa, omassa makuupussissa, joka oli vielä kiinni rinkassa.
Lounaan jälkeen maasto jatkui samanlaisena. Matkalla lennähti
näkyville osittain talvipukuinen riekko. Eräällä lammella
lepäsi tämänvuotinen "Repesorsa"- poikue (tunnistus a la
Mari). Ketun / naalin koloja näkyi myös.
Päivällisaikoihin saavuimma Njavgoaivin kämpälle (n. 19.15). Vaikka tienoo vaikutti lupaavan rauhalliselta, mökissä oli asukkaita. Pariskunta oli köpötellyt huvikseen Ruktajärveltä kämpälle. Ei tuntunut olevan käsitystä retkeilystä, kohteliaisuudesta, kartasta jne. Syötyämme siirryimme omalle yöleirillemme. Kannoimme mökiltä parit puut ja puron solistessa iltanuotioimme.
- Juha
Aamulla kun Timo-poika [???] saa,
hän johdattaa... teltan taa
Toinen telttakunta siirtyi syömäilemään. Toisesta keittiöpalvelija...
Liikkeelle 12.45. Njavgoaivin eteläkärjen likellä neuvottelimme suuntaammeko baanalle vai pusikkoon, "puron" vai vähän pitemmän vetelän kautta.
13.45. Poroerotuspaikan jäännöksiltä suuntauduimme Luobmosvarrien järven puolelle. Arskan pilkahdus rähmäytti fotoilijat kuntoon. Toisen tilanteen suoman tauon pidimme Tavimuksen laidan mustikkatihentymän kohdalla.
Kauempana lennellyt mäkäräinen kummastutti tarkempaa määritystä väiteltäessä: korppi (Mari) vai piekana (Juha); pyrstösukaset nousivat pääargumenteiksi. Itse arvelin pöristelijää Cesnaksi.
Tepastelimme Maddimus Luobmosvarrin koillispuoleiselle ajalle lounastamaan, poroaidan viereen. 16.30. viimeinen lounas oli päässyt tuulensuojaan.
Palsasuolla vierailua oli kaiketi suunniteltu jo... toteutui ilman rinkkoja mm. vähäisen liejuvaran eräiden kengissä vuoksi. Alku oli vaatimatonta, tavanomaista jänkää... n. 1 km päästä löytyi n. 7 x 7 m x 1,0-1,5 m palsoja jonkinmoinen löntti.
Eräät testasivat Meindleinsä suo-ominaisuuksia. Toisen koljahtelusta saattoi päätellä kuinka syvälle upotti.
Ylitimme aidan taasen enemmän tai vähemmän poromiesystävällisellä tekniikalla... 12.00 jatkui matka. Stuorrajavrin lähistöllä maasto vaikutti suorastaan rehevältä. Rannassa oli järven kokoon nähden useita veneitä (10-15 kpl), montako muilla kohden.
Loppu oikein tietä myöten, mutkia ja mäkiä. Luobasjohkaa ylittäessään lenkkarihenkilöt saivat huuhdeltua jalkansa.
Yövyimme 2 km tiestä, leirialueella. "Jalustaluokan" fotoahnehtijoita näytti olevan muutama teltallinen. Miihkali tiedusteli syrjemmältä telttapaikat: nodella jäi istumatta. Parsaa [?] oli. Eipä tullut säröä partiolaisten / nuorison kuulumisesta luonnonrauhaan (mukaillen J.S:aa).
Päivällisen jälkeen toisessa ruokaryhmässä tuumittiin ruoan määrässä säästämistä "höpö-höpö-touhuksi".
- Tise