Johannan, Petterin ja Juhan (SOOPA3) unohtamatta stuntteja Riikkaa, Anua ja Kallea (SOOPA2) KRONIKKA

Ninan Artun,Timon, Saijan ,Timon ja Maaritin matkakertomus Muotkalla 31.8.-6.9.1996
 
 

Juhan 31.8. Perjantai. (Oikeasti lauantai)

17.33 Lädimme liikenteeseen soramontulta Kevon polun pään toiselta puolelta. Pääsimme pian kartalle ja puolen tunnin käpöttelyn jälkeen taas samasta paikasta. Sitten matka eteni ilman telekineettisiä hyppyjä. Kaikki mentiin yhdessä letkassa. Päästyämme mieleiseen leiripaikkaan iskikin sade virkistävästi. Kolmoset ainakin söivät prsasta kermakastikkeessa ja perunoita. Johannalle ja Petterille selvisi Hagiksen kruksi (entinen Anssin keittiö) ja serakki (pudotus kylmään todellisuuteen.) Ruokatapojakin opeteltiin: Leipää ei mussuteta ennenkuin ruoka on syöty.

Siis huomasin (Johannan mielipide) että meillä on mukana sittenkin liikaa leipää. Tarkoitus olisi ollut ottaa virkistävä kylpy raikkaassa tunturilammessa, kunnes leiriytyessämme entisen entisen suon pohjalla,huomaimme joen kuivuneen tyystin. Yöllä sitten pelättiin, jos sade saa aikaan tulvan ja meille kävisi kun vähän aikaa sitten Espanjassa… mutta onneksi ei käynyt, mutta naapureille melkein kävi…

Auringon paisteessa rullasimme tahkeita ylöspäin lähtiessämme vaeltamaan hiekkamontuilta klo 17.33. Aurinko paistoi ihastuttavan lämpimästi ja hiki virtasi kiitettävää vauhtia. Oli myös muutama hassu hyttynen leijailemassa. Porukka oli tuolloin vielä iloissan

KUNNES

vettä aloi ropisemaan kun pystytimme telttoja. (Kirjoitan tätä tukka PUHRAANA, ihan tosi ja maha täynnä nakkeja nuotino ääressä 2.9.96)

Kuljimme yhtenä tokkana pääasiassa vanhaa talvitien kaltaista seuraillen, pääasiassa Juha johtaessa hanhiletkaa. Illan hiipiessä jäimme pari kilometriä aiemmin leiriin; sade alkoi heti pysähdyttyämme. kaikki omissa porukoissaan.

1.9.-96 Petterin päivä (Sunnuntai)

Aamuyöstä heräsin muutaman kerran sateen ropistessa teltan kankaaseen. Heräsin Juhan ja Johannan turinaan kahdeksalta. Ruoka valmistettiin teltassa ja puuro on kyllä hyvää.

Sitten pienen sateen jälkeen läksimme kello 10.10 kävelemään kohti Stuorraäytsiä. Käveltyämme kaksi tuntia pilvessä ja sateella Anu löysi ison linnun sulan. Yhtäkkiä sää kirkastui, vihdoikin saimme paikannettua itsemme kartalle. Hämmstyksemme oli SUUNNATON: Olimme suorittameet paikkasiirtymän. Oliko meidät addiktoitu? Paikkamme oli kaksi kilometriä lähempänä kohdetta kuin arvioimme. Johtuiko tämä kaikki ison linnun sulasta? Se taisi olla enne. Lounas sujui kuivissa merkeissä. Juuri lounaan jälkeen alkoi sataa vettä ja ukkonenkin jyrisi lähimmillään vajaan kilometrin päässä. Voi kertakaikkiaan, että kastuimme. Välillä allekirjottaneelta tuntui huumori loppuvan. Olo helpottui kun pääsi kohteelle ja kämppään lämpöiseen. Jess, vaatteiden kuivatus saattoi alkaa.

Kämpällä oli vanhempia vaeltajia ja he noudattivat kämppien säätöjä. Meidän jälkeemme tuli tuli puoliosastoa soopalaisia ja heidän jälkeensä neljä muuta vaeltajaa. He nukkuivat laavussa(=halkokatoksessa.) Olimme varmasti niin reppanan näköisiä ettei meidän tarvinut lähteä kämpästä. Suuri kiitos heille. Muut nukkuivat kahdeksan kämpässä ja neljä teltassa. Itse kuivattelin makuuoyssiani. Sellaista ja tällaista. Petteri.

Kemisti esiliinan biologitelttakunta heräsi 7.45. Liikkeelle pääsimme 10.15 puoli tuntia Juha porukan jälkeen. Tarkoitus oli Jeâgelvarrin länsipuolitse Avdseqasoaivin länsilaitaa. Yksi puro jäi liian vähälle huomiolle. Ylitimme Tirro-Karigasniemi pasopolun. Biologit näkivät Lemmus lannukun. Hammasoaivin pohjoispuolella siisti sumureunus. Arvoimme tehdääkö lounasta vai ei. Pikku tepastelun jälkeen jäimme syömään repo rankana makaavan puron viereen. Enää 4 km. Suunta täsmäsi, vieressä jänkä ja tepasteliin kaatosateessa vielä 3 km. nut Avdseqasoaivin länsilaitaa. Pääsuunnistajaa ilahdutti kuulla, että toinen retkikuntakin oli kokenut aikadislokaation ja saapunut vain puolisen tuntia aiemmin. Kämpällä pyykkinarusokkelo ja trooppinen…

2.9. Maanantai

Lämpimästi nukutun yön jälkeen meikäläisten ryhmä alkoi heräillä seitsämän jälkeen aamupuuhiin. Stuorraäytsin kämpältä päästiin matkaan kuivin (ainakin melkein) kamppein. Matkasimme muutaman tunnin Stuorraäytsin pohjoispuolta kunnes nälkä yllätti ja kaskeuduimme lounaalle idyllisen, vehreän, jopa paratiisimaisen puron luo. Toki tapahtui ennen luonastaukoa: jo 15 minuuttia kämpältä lähdön jälkeen Riikan nilkka alkoi vaivata. Se oli turvoksissa etupuolelta joten Johanna (the lääkäri) tutki tapauksen. Yhden saappaan vaihto suoritettiin (Johanna<->Riikka) ja Riikan rinkkaa vähän kevennettiin. Matka jatkui. Lounaspaikallamme kasvoi väinönputkea valtoimenaan. Kuivatelimme samalla märkiä telttoja. Aurinko pilkisteli. Oikein leppoista. Jatkoimme Äytsin pohjan kautta toiselle puolelle maisemia ihastellen. Aika-/paikka siirtymiä ei tapahtunut tänään, vaikka erinäisissä ylämäissä sitä ehdittiin toivoa. Matkalla kohti Kiela-jokea, leiripaikkaa & illallista ylitimme muutamia"purosia". Kukaan ei onnistunut pulahtamaan. Ihania hiekkamelloja & maakeloja emme onnistuneet paikantamaan, joten teltat pantiin pystyyn epämääräiseen metsikköön. Johanna & Juha kävivät uimassa! Istuskeltiin nuotiolla iltamyöhään, satuja & tarinoita kertoiltiin, paisteltiin kuivalihaa, hätisteltiin polttiaisia. Rattoisaa!

Niin, Hansin seitaa ei löydetty vaikka kaiken värisiä poroja surailtiinkin. Väliäkö sillä, mustikat oli hyviä! Nukuttaa…Hyvää yötä.

Anu

PS.Vesi oli uidessa vilpoista.

Aamutoimet sujuivat rauhallisesti hyvinnukutun yön jälkeen. Osa (=Tise) porukasta vietti yönsä lämpöä paossa teltassa, toiset nukkuivat joko kylki kyljessä puolikkaansa kanssa tai ylälaverilla ypöyksinänsä…

Aurinko saatteli meitä Stuorraäytsiltä lähtiessämme. Vettä satoi muttei taivaalta: puut kimmeltivät "aamukasteessa". Pian olimme kuitenkin paljakassa ja matka kulki helposti leppoisasti tepastellen. Matkan varrella tulivat arvuuteltua niin varkiksen marjat, taivaanvuohet, käenkaalit kuin mustikatkin. Viiden pisteen vihjeet ja pariskuntaporukat.

Lounas syötiin upeassa paikassa pikku lampareen rannalla kurun pohjalla. Keskitysleirijuutalaiset (=kirjoittajan ruokaryhmäläiset) ikuistettiin poroaidan tuolla puolen. Ylitimme Radnojohkan ja monta muuta pientä puroa. Kielaa emme veilä päässeet yli sillä löysimme loistavan joen rannalta hiekkatörmältä. Päivällinen höystettiin kangassienillä (Artun harmiksi), mutta mustikat jäivät maastoon (Saijan suruksi). Iltanutotiolaa peseydyimme. Hiusten pesu shamppoolla ja hoitoaineella(mitä miehet eivät vielä ymmärtäneet) sujuiva nuotion valossa ja salamavalojen välkkeessä. (ts. suunnattoman pitkien valotusaikojen odotuksessa).Eräs kyykki vielä joenuomassakin uimapuvussa. Käsipohjaan vettä oli liian vähän. Harmi. Polvipohja onnistui. Iltanakit syötiin pimeässä, nuotion lämmössä, jossa myös kuivateltiin sukkia ja paitoja ja uima-asuja ja pyyhkeitä ja saappaita ja… Nukutti.

3.9. Tiistai

Aurinko herätti meidät varttia vaille kahdeksan. Aamu-uinnin jälkeen lähtö oli venyä kunnes ripaus vettä kiihdytti purkuvauhdin. Urroaiville noustessa näimme valkoisen ja mustan peuran/poron ja välittömästi sen jälkeen visioimme (visio=uskonnollisessa hurmostilassa saatu näky tai harha) seidan. Tämä porojuttu olikin déjà vu eilisestä. urrolla ei ollut mitään mielenkiintoista. Kaukaa siinsi Koarvikoddsi ja Piekanaäytsi. Sitten saavuttiin Kielajoelle. Reissun vaativimpaan ylitykseen varustauduttiin kahdella strategialla. Kalle, Riikka ja Anu vetivät saappaan piuhat kiinni ja sadehousun lahkeet kengän päälle umpeen. Toimi. Vajaammin varustetut Johanna, Petteri ja Juha kahlasivat avojaloin. Vettä oli polveen(Juha). Kukaan ei kehoituksesta huolimatta uinut. Käpötellessämme Piekanaäytsiin tuli vastaan mies keräillen sieniä. Äytsi oli komea ja Koarvikoddsi siinsi läpi luvatusti.

Äytsissä oli porotukikohta?: Kuivaa puuta, veitsi, haarukka, saha ja nuotionpohja. Johannan mukaan puu oli kodan runko. Sitten tepasteltiinkin hiljakseen Koarvikoddsin juureen. Perillä kauniiden purojen ääressä olimme 17.45. 18.45 Lemmenlomaryhmä esiliinoineen saapui juuri tyttöjen uintivuorolla. Poikienkin uimavuorolle toivottiin seuraa –turhaan. illalla syötiin ja tulisteltiin Timon (lapinpoika) päästyä hoitamaan tulta.

PS. Lemmenlomaryhmän Saija pyykkäsi sukkansa trangiassa ja kuivatteli saappaamsamelkein liekeissä. Maaritin muumit paloivat.

Aamuherätys 7.00 ja liikkeellelähtö 10.10. Satoi-ei satanut – satoi kuitenkin, vaihdettiin sadeasut- sade loppui ja Maaritia hymyilytti Goreasussaan. Lounasta syötiin Urroaivin helmoilla, sienipitoista palhea.Ruokahalu olikin mahtava puututtuamme rajulla otteella maiseman piohuliin(???): jättiläismäinen kivenlohkare rytisi massiivisella voimallaan alas tunturin rinnettä viiden kivenpyörittäjän voimin. Viides olikin tarpeen.

Joki ylitettiin tyylikkäästi kukin omalla tyylillään. Saija saappaillaan meloen. Anne Heikkilöillä olikin loppuvaellus lomaa ja palveukseen astuivat Marko Ärrät. (=Maaritin tutun saappaat) Postipolkua ei löytynyt mutta kumpareista tiheää maastoa pitkä pätkä. Piekanaäytsi kuitenkin löytyi ja Maarit sai istahdella ja kuvitella olevansa jalusta. Äytsi tuli siinä ikuistettua… vai tuliko?

Sääherran oikutttelusta huolimatta löydettiin Juhan joukkue, pystytettiin teltat ja aurikikin näyttäytyi. Urheimmat uskaltautuivat purossa oesulle ja parin urhean urhean naiselliset kiljahdukset kntautuivat aina leiriin asti, näin tarina kertoo. Nuotiolla kuivateltiin pyyhkeitä ja setiin sukkia Unta ei tarvinnut kauaa odotella.

4.9.96 Keskiviikko

Heräsimme siinä kahdeksan maissa tuimana puhaltavaan tuuleen. Aamutoimien jälkeen kiipesimme hyvässä myötätuulessa Koarvin huipulle, josta näkymät olivat huimia. Juha poseerasi huipulla ilman paitaa; tuulta ziljoona metriä sekunnissa. Maarit antoi partiolupauksen huipulla ja liittyi täten partiolaisten kunniakkaaseen joukkoon. Alastulo Koarvilta olikin sitten ihan toinen juttu, sillä vastatuuli meinasi työntää joka askeleella kaksi takaisinpäin. Lounastimme leiripaikalla,pakkasimme ja kävimme kuvaamassa putouksia. Klo 14.10 pääsimme vihdoin matkaan. Vinha pohjoistuuli kutitti vasenta korvaa syvältä matkallamme kohti seuraavaa leiriä. Katselime haukkaa/kotkaa, josta emme päässeet yhteisymmärrukseen. No, tätä epämääräistä linnunnuljaskaa tsiikaillessamme Juha nakkasi kompassinsa rinteeseen ja eihän siinä muu auttanut kun haravoida tulosuunta. Kompassi muuten löytyi kun Kalle haukansilmäisenä sen spottasi. Pystytimme Peltotunturin kupeeseen Lemmenlomaryhmän jatkaessa matkaansa kohti keltaisia hiekkamelloja. Tässä vaiheessa aurinko soi meille säteitään lämpötilan jäädessä kuitnekin vain +4 C:een. Tästä johtuen butaanipullo sanoi sopimuksen irti eikä lämmennyt edes haarojen välissä. Niinpä Anu ja Riikka pakon edessä nukkuivat seuraavan yön kaasupullot makuupussissa. Mutta kuinkas siinä kävikään, sen kuulette ensi kerralla!

"Hyvää yötä piltit, nalle silmät sulkee, lapsosista näkee nalle monta unta!" (Nalle Luppakorvan loppulaulu)

Riikka

"Nousta sain aamuun…" klo 8.00 Suoriuduimme valloittamaan Koarvikoddsia about 10.00. "Huipulla tuulee" todettiin paikkansa pitäväksi lauseeksi; heikoimmat olivat kaatua näkymättömän luonnonvoiman armoilla. Soopalaiset saivat uuden partiolaisen: annoin (Maarit) juhlallisen partiolupauksen vanhoille guruille. Essuteltavani olin tällä kertaa uskaltanut jättää tunturin juurelle: Saija ja Timo jäivät parantelemaan Timon alkavaa flunssaa leiriimme. Puolenpäivän korvilla saavuimme ylhäisestä 590mstä takaisin maan pinnalle. Lounaan jälkeen jätimme purojen rannat noin klo 14.00. toisen porukan jäädessä vielä pakkaamaan. Suuntasimme kulkumme vähän eteläistä tunturinrinnettä koukaten kohti Peltojärveä. Ylitimme Vuomajoen helposti ja aloimme täyhytä Peltotunturin lakea. Peltojärvi näkyi kaniisti huipulta. Rinteeltä erotimme myös erään punapukuissävyisen puolitusinajoukkion alempana laaksossa. 567m ei jaksanut kiinnostaa liikaa; kavuttuamme torniin ja päästyämme sieltä alaskin jatkoimme yöpymispailallemme. laskeuduimme hiekkabeachille ja pystytimme teltat. Illan hämy alkoi kangistaa jäseniä eikä päivällinenkään enään klo 21.30. niin mukavasti lämmittänyt kuin olisi kuulunut. Uni tuli pian. Paitsi Saijalle joka kuunteli huolestuneena Dalai Lamamme yskimistä…

To 5.9.96

Aamulla tuuli yhtä paljon kuin edellisenä iltana ja vielä vähän enemmänkin. Riikan kaasupullo toimi sittenkin! Aamupalaksi syötiin herkullista liisteriä, jossa lusikkakin pysyi pystyssä, mustikka (oikeiden) kiisselin kera. (Eikä tarvittu edes leipää!) Lähtö venähti 10.30 ennenkuin päästiin nousemaan Peltotunturin huipulle lähes auringin paisteessa. Ja kuten sanonta sanoo: huipulla tuulee, ja siellä todellakin tuuli niin että melkein meinattiin tippua…Aurinkokin näyttäytyi aika ajoin pilvien raoista ja näinä hetkinä saimme ihastella tunturin laelta lapin aavaa kauneutta. Kannatti ähkiä"melkein"ylös asti. Tuuli ylhäällä oli kuitenkin melkoinen, joten aikamme siellä puskettuamme vasta- ja sivutuulessa ja auringonkin hävittyä laskeuduimme alemmas puurajaan. Juha pomppi varvikossa mättäältä mättäälle edellä ja me muut kipitimme kuin pikkusingerit perässä. Lounastauolla pysähdyimme pikkuisen puron varteen. Samalla iloksemme alkoi sataa tihuttaa, mutta positiivisesti ajatellen siellä ei sentän tuullut. Lounaan jälkeen matka jatkettin pienessä tihkusateessa taas rinnettä ylöspäin. Muutama tunti köpöteltyämme näimme pitkästä aikaa mäntyjä. Lisähuomautuksena laskimme matkanvarrellella muurahaiskekoja, joita oli paikoitellen yli kymmenen. Seitsämän korvilla leiriydyimme lopultakin kkun olimme päässeet yhteisymmärrykseen leiripaikan sijainnista ja juomaveden laadusta. Sinoligeeli meinais viedä meidän ryhmältä hermot katsellessamme sivusta kaasukeittimen iloista tohotusta… Syötyämme pojat tekivät kunnon roihut ja Riikka ja Anu esittelivät sahaamistaitojaan. Johanna tyytyi vain seuraamaan sivusta näitä touhuja. Yllättäen naapurista n.200m pääsät tupsahtivat Saija ja Timo eksyksissä ostosmatkallaan Muotkanruoktusta. Olivat ostaneet makkaran ja karkia… Onneksi ei ollut vielä pimeää. Myöhemmin illalla Juha ja Petteri kävivät katsastamassa naapurileiriä. Sitten syötiin mustikkakeittoa… ja oltiin tyytyväisiä oloomme nuotion lämmössä.

Toinen teltta heräsi klo 7.20. Ensimmäinen vähän ennemmin. Kohti koillista matka alkoi 9.50. Peäldoaivvas, nyppylä nro 489, saavutettiin (itseasiassa suunnattiin siis ensin siis luoteeseen) jälleen suuressa tuulen tuiverruksessa. Onneksi ei tuiskuttanut. Maasto matkalla oli kutakuinkin varvikkoinen. Suunnanottoa kompassilla. Nyppylältä toiselle. Välillä satoikin. Muuten puolukanpoimintapäiväolo.Puoliaurinkoista koleaa. Lounastauko vietettiin suojaisessa kolossa pienen lammen rantamissa puron varrella. Leiripaikka, lopullinen , saavutettiin 17.00. Päivällistä saatiin kerrankin inhimilliseen aikaan. Lämpöinen nuotio kuivatteli saappaita, sukkia ja paitoja. Yhtäkkiä johtajallemme tuli halu siviiliin:Timo&Saija lähetettiin hakemaan makkaraa Muotkanruoktusta.Toki muutkin innostuivat herkuttelemaan: suklaata, leivoksia, salmiakkia…Nam… Palatessaan pariskunta eksyi. Onneksi Juhan leiriin. Josta löysivät takaisin oman noden ääreen, jossa muut jo odottivat. Sitten saatiin herkkuja niin että suklaata tuntuu edelleen tässä iltanuotiolla istuessa pursuava korvistakin. Yäk. Suklaata ja makaronia saatu tarpeeksi viikoiksi eteenpäin. Katsein onnellisen näköisiä makkaran mussuttajia. (Tästä seuraa useita sivuja illan keskustelua. Katso erillinen kronikka.)

Perjantai 6.9 &viimeinen päivä

Aamulla heräilimme puoli kahdeksan aikoihin kohtalaisen virkeinä, vaikka yöllä innostuimmekin Juhan ja Johannan johdolla paistelemaan kauralettuja/rieskoja. Olivat hyviä, tosin ensi kerralla laitetaan sokerin sijasta tilkka suolaa. Aamupuuro maistui meidän lisäksemme myös kolmelle kuukkelille, joiden syömäpuuhia sitten innokkaasti valokuvattiin. Kasattiin teltat ja kamat ja juuri ennen puolta kymmentä lähdimme kohti Muotkanruoktua pitkin leveää polkua. Juha oli arvioinut polun märkyyden hieman alakanttiin ja saimme nähdä temppuja mutaisemmissa paikoissa. Kymmeneltä saavuimme maantielle ja Muotkanruoktuun. Sauna saatiin lämpimäksi yhteentoista mennessä ja molempien porukoiden liat liukenivat saippuan ja jokiveden myötä.

SUURKIITOS KAIKILLE! Oli mukava reissu

Anu

Aamulla saatiin vielä vähän leipää. Sitten se loppui. Aurinko kimmalteli kosteassa metsässä (ei missään paljakassa enää.) Noustiin n.kol. 7.45 ja taivallus Tuoktulle alkoi 9.45. Toinen ryhmä jo odottelikin siellä. Anun isän tuotua tavarat pääsimme saunomaan. Gurut ja Petteri lähtivät noutamaan autoja. Joen vesi virkisti, Sauna teki uneliaaksi. Pian olisi kiva saada oikeata ruokaa –ei mitään kirkasjuureskeittoa eikä makaroonia. Riikan äiti on luvannut laittaa Rovaniemellä pikkupurtavaa. Sitä ennenkin pitäisi saada murua rinnan alle.

Väsyttää kamalasti. Toivattavasti joku on ajokuntoinen. Onnellinen olotila. Pian vain Ouluun…

Kiitokset kärsivälliselle, mukavalle, ajattelevalle gurullemme sekä molemmille essuteltavalle pariskunnallemme. Mukava reissu takana. Hauska. Vaikka Timon (R) mielestä aina laitoinkin liian vähän makaronia pataan.