Soopa Productions esittää:

Matkakertomus Soopa:n syysvaellukselta 2000 Abiskon alueelta

Ryhmä Skämän syysvaellus



Rooleissa:
Salla Aaltonen - Nilla
Tuija Hyyrynen - Miu-Mau
Sami Pietilä - Aro-Sami
Heikki Hautala - Heksa-Leksa
Niku Kivekäs - Duracell-vuoristopupu
Jarkko Hujanen - Jarkko 4v
Emma Niiniö - Emmis


"Aktiivinen ulkoilu voi saattaa sinut terveyttäsi ja henkeäsi vaarantaviin tilanteisiin."
- Suunto Vector ulkoilutietokoneen käyttöohje

OHJE: Kursiivilla on kirjoitettu joka päivältä päivän reitti, sää ja tärkeimmät tapahtumat. Normaali teksti on se, mitä kyseisestä päivästä tuli kirjoitettua kronikkavihkoon matkan aikana. Kaikki kellonajat ovat Suomen aikaa ellei toisin ole mainittu.



Lähtiessä kaikki olivat vielä intoa täynnä. Kuvassa vasemmalta: Jarkko, Heikki, Sami, Niku, Emma, Salla ja Tuija.

Su 27.8.2000

Yhdeksän tunnin linja-autossa istumisen jälkeen saavuimme alueelle n. klo 17 Suomen aikaa. Taitoimme matkaa 4.5 km Kungsledeniä pitkin Nissunjohkan telttapaikalle. Helppokulkuista polkua, pitkospuita ja siltoja. Sää oli aurinkoinen ja lämmin.

Lähdimme Oulusta aamusella yhdeksän aikoihin. Taukopaikalla Keminmaalla Essolla keiteltiin kahvit ja leivottiin tiikerikakut aivan meitä varten. Kyllä kelpasi.

Noin muuten bussissa istutut 9h puuduttivat takamuksen totaalisesti. Kiirunan jälkeen maisemat alkoivat hengästyttää. Viideltä pääsimme vihdoin Abiskon turistinfolle. 17.20 aloitimme ryhmäkuvan jälkeen päivän kävelymme 4-5 kilometriä Abiskon ainoalle telttapaikalle. Matka kulki joutuisasti, Kungsleden on hyvässä kunnossa ja ilma mitä miellyttävin. Ryhmässä juttu sorisi. Uusiin ihmisiin tutustuminen on aina kivaa. Pari maisemataukoa pidettiin. Kaikki selvästi puhkuivat innostusta ja odotusta tulevia seikkailuja ajatellen.

Puoli seitsemältä olimme jo perillä Aurinko vielä paistoi ja lämpöä oli Nikun kellon mukaan 18 astetta. Olimme kuulemma nousseet 20 metriä.

Päivän termejä:
tensu = tennissukka
skämä = ei toimiva / käyttökelvoton
mieskenkä = nahkainen läpällinen avokas (pahin väri valkea ta vaalea harmaa)
kebakko = vaellussauva

Nuotioilta Ei tunnu hullummalta. Tuossa veisteltiin porukalla kävelysauvat, nuo maineikkaat Vantaan kansallisurheilun välineet. (Kukapa meistä ei olisi henkisesti Vantaalta.) Taitaa tulevat ei-tunturit pelottaa.


Ma 28.8.2000

Nissunjohkalta Radujavrin kodalle 21 km Kungsledeniä pitkin. Helppokulkuista polkua, pitkospuita ja siltoja. Poroaidassa ylitysportaat. Nousua noin 400 m. Lounas Abiskojaurestugan luona. Aamupäivällä aurinkoista mutta ylempänä tuulista. Iltapäivällä heikkoa vesisadetta.

Radujavrin länsirannalla.
Aamu valkeni aurinkoisena Nissunjohkan telttapaikalla. Pirteinä he nousivat teltoistaan, keittelivät aamupuurot ja olivat tien päällä jo ennen yhtätoista. Aamupuolen päivästä paistoi aurinko heidän yllään ja lämpöä oli parhaimmillaan 18 astetta. Ennen Abiskojaurestugan lounastaukoa alkoivat tummat pilvet kerääntyä vuorten väleihin.

Urheasti he kuitenkin ylös Garddenvaggin rinteitä kipuavaa polkua. Tihkusade ja tuuli eivät heitä voineet pysäyttää, ja lopulta he saapuivat Ahpparjavrin rantamille. Yhä veivät jalat eteenpäin, eivätkä he malttaneet pysähtyä ennen kuin saapuivat Radujavrin kodalle. Sinne he viimein malttoivat pysähtyä 22 vaelluskilometriä ja 400 pystymetriä takanaan.

Ilta kului ruokaa laittaessa, venytellessä ja Heikin esitellessä Kung-Fu-hieronnan saloja. Pieneen mökkiin yritettiin saada seitsemän väsynyttä vaeltajaa nukkumaan. Illalla Tuijalle selvisi karmea totuus. Häntä oli huijattu:
-Näkkileivän ja karkkien sekäkäytöstä ei todellisuudessa räjähdä pää
-Olemme Norjassa
-Olemme kaikki ruotsalaisia (paitsi Tuija)
-Olemme ohittaneet rämäryhmän jo 18 kertaa
-Ylös noustaessa happi loppuu 1600 metrin korkeudessa. Sitä ylempänä on kuljettava hengittämättä.

Rommi veressä auttaa nukahtamaan. T: Jarkko 4v


Ti 29.8.2000

Radujavrilta Alesjaurestugan kautta Njuikkustakjohkan varteen. 14 km ensin Kungsledeniä pitkin ja iltapuolella epämääräistä poluntapaista pitkin Alesjauren itäpuolella. Lounas sisätiloissa Alesjaurestugan mökeissä. (Mökin käyttömaksu 25 skr/hlö 2h päivävisiitillä. Kaikki mukavuudet löytyivät kaasukäyttöisinä) Kungsledenillä polku, pitkospuita ja siltoja (paitsi Coalmmijohkan ylityksessä), myöhemmin ei. Aamu pilvinen, päivällä heikkoa vesisadetta ja illalla puolipilvistä. Heikki sairastui.

Möksässä aamutoimien aikaan 29.8.00.
Päivä valkeni kertaamalla yön tapahtumia. Lopputulos: Sami kuorsaa nenän kautta, Niku maiskuttelee suutaan ja yksi tytöistäkin päästeli kuulemma epämääräisiä ääniä.

Aamutoimet toteutettiin tavalliseen mutta silti niin epätavalliseen tapaan: Sisällä kamiinan lämmittämässä mökissä. Tavanomaiset aamutaistot reitin kulusta ja pituudesta käytiin lämpimässä hengessä; Kung-Fu-taitoja ei tarvinnut vielä käyttää. Tavoitteeksi otettiin jättää mökki ennen klo 15, jotta saapuisimme seuraavaan yöpymispaikkaan aikaisemmin kuin eilen illalla (klo 22). Suunnitelmissa on käydä tunturikaupan kautta hakemassa rinkat täyteen jäätelöä.


Leiripaikka Pieggaluoppalin kodan lähellä

Ke 30.8.2000

Njuikkustakjohkalta Ahpparjavrin yläpuolisen kahlaamon luokse, ja sieltä eteenpäin järven etelärantaa Pieggaluoppalin kodan lähelle (joen eteläpuolelle) 12 km. Aamupuoli poluttomia rinneniittyjä pitkin n. 900 m korkeudessa, iltapäivällä hetken epämääräinen polku ja pitkospuita satunnaisissa paikoissa. Nousua ja laskua n. 200 m kumpaakin. Lounas Godujohkan ylityksen jälkeen. (Ylitys oli vaikea joen jyrkimmältä kohdalta, Sami loukkasi sormensa.) Sää pilvinen ja ajoittain heikkoa vesisadetta.

Tarinaa keskiviikosta.
Leiripaikka oli helmi, tuulen suojassa kivan vuoristopuron kupeessa. Liikkeelle päästiin vasta klo 11 jälkeen. Muutaman kilometrin taivalluksen jälkeen tuli eteen ongelma: Vuolas joki joka pitäisi ylittää rinteessä. Sami toimi muulle ryhmälle varoittavana esimerkkinä kokeillessaan kivien pitoa ja päätyessään serenan vesiliukumäen syleilyyn. Hengissä kaikki kuitenkin ylityksestä selvisivät. Lounas nautittiin huikeissa maisemissa n. 1 km:n korkeudessa. Kahden päivän matka näkyi yhdellä vilkaisulla. Illaksi yritimme Pieggaluoppalin mökille, mutta luonto taas opetti nöyräksi. Kahlaamosta ei päästy yli ja jäimme vastarannalle värjöttelemään. Etäisyys mökille oli 150 m, ja sekä loma- että rämäryhmä nauttivat mökin lämmöstä kosken toisella rannalla.

Heikillä oli kuumetta ja vatsa sekaisin. Kaikki ruoka joka meni sisään tuli samaa tietä ulos. Jaksoi kuitenkin sankarillisesti kantaa omaa rinkkaansa koko päivän.

        "Aurinko laskee sun telttasi taa.
        Se värjää sun hiuksesi punaisellaan.
        Ja Eput laulaa: Älä nuku, njet, njet.
        Nukut tai et, silti yöllä palelet."
        

Lounas Vierrujohkan varressa

To 31.8.2000

Pieggaluoppalilta Vierrujohkan ja sillan kautta Alip Hongganjiran varteen jyrkänteen alle 14.5 km. Lounas Vierrujohkan varressa. Alesätnon eteläpuolella polku ja satunnaisia pitkospuita (ei Biegganjiran kohdalla), Alesätnon yli silta ja pohjoisrannalla selkeä mutta märkä polku. Aamupäivä heikkoa vesisadetta, iltapäivä puolipilvinen ja ilta aurinkoinen.

Mikä päivä tänään on? "Torstai", kuuluu vastaus. No, ainakin on kylmää ja märkää. Kaikkialla muualla paistaa aurinko paitsi tässä. Eteenpäin taistellaan vaikka kamat onkin märkänä. Takana 50 km, edessä enää vaivaiset 40, eli ei tunnu missään. Toinen teltta otti vähän osumaa yötuulessa ja menetti absidinsa, jolloin kengät jäivät sään armoille. Aamulla puurot sitten keiteltiinkin kengistä kaadetuista vesistä. Samin sormia kidutetaan kuntoon yrttien voimalla. Vesipuisto Serenan mäet eivät ole turvallisia mennä yksin. Ensi kerralla otetaan vanhemmat mukaan ettei satu haavereita.

Noustiin juuri Tarzan-reitin jäljiltä jonkun mökin pihaan. Aika velliä nämä ruotsalaiset koivumetsät. Ei mahdu teltta / ihminen sekaan. Täytyy siis jatkaa, eteenpäin, yli puurajan eli karuille tuulimaille. Siellä taas leiri pystyyn ennen huomista ja suunniteltua solan valloitusta.


Kåtotjåkkan huippu

Pe 1.9.2000

Alip Hongganjiralta jyrkänne ylös ja Siellavaggin ja Baillinvaggin kautta Tältlägretiin 17 km. Lounas laaksojen risteyskohdassa porovahdin kodan vieressä. Jyrkänne haastava ja solien niskat louhikkoisia. Alempana epäjatkuvia tai paloittain määriteltyjä polkuja. Ylitykset helppoja. Nousua 320 m ja laskua 470 m. Sää aamulla aurinkoinen, puolesta päivästä eteenpäin ajoittaista heikkoa vesisadetta.

Yöpaikka oli jossain n. 800 m:n korkeudessa jonkin järven pohjoispuolella. Aamulla taivas oli selkeä ja Kåtotjåkka kohosi ylväänä etelä-lounaassa. Lumiset huiput olivat huikaiseva näky. Niiden valloittaminen jäi kuitenkin seuraavaan kertaan. Teimme ennätyksen aamutoimissa ja pääsimme matkaan jo klo 10 aikaan. Nousimme parisataa metriä solaan. Adnjetjårro jäi vasemmalle ja oikealle Honga. Taival oli kivikkoinen ja erittäin rasittava. Muutamia tihkusateita lukuun ottamatta sää oli pilvinen. Lounaalle selvisimme kiukulla erään poromökin kupeeseen. Loppupäivä eteni samaa solaa jatkaen askel askeleelta kohti Abiskoa. Illalla selvisimme leiripaikalle Tältlägretiin jo kuuden aikoihin. Näkymä Ballinjohkan putouksiin päivällistä nauttiessa rauhoittaa mielen. Jarkon idea laskea ensi kesänä kyseinen joki läpinäkyvässä kumisukelluspallossa sai heti joukon uhmapäät puolelleen (ja bonuspisteet). Nyt istutaan täällä poterossa nuotion ympärillä. Ruotsalaiset turistit ihmettelevät meidän metsäläisten touhuja. Mitä outoa nyt halonhakkaamisessa tai joessa peseytymisessä on? Puheenaiheet liikkuvat tällä hetkellä ihmisten pureskelussa, joten ryhmä on jälleen vireessä päivän koitoksen jälkeen. Heikki kyllä nukkuu, mutta on sitkeästi pysynyt meiningeissä mukana. Mitä hel*!# täällä lukee? "maattomia tilkkuja lukuunottamatta pää oli pilvinen"?


Nousu Pallentjåkkalle

La 2.9.2000

Lepopäivä. Yöllä oli satanut ensilumi tuntureiden huipuille. Heräsimme myöhään. Huiputimme Pallentjåkkan (1523m) sillä aikaa kun Heikki kävi edestakaisin Abiskossa. Salla jäi leiriin. Lounaan / päivällisen söimme vasta klo 18. Yön nukuimme Tältlägretin turvekammissa. Aamulla ja illalla oli vähäistä pilveä, päivällä paistoi aurinko.

Tältlägret
Ruotsalaiset turistit häipyivät jo hyvissä ajoin ennen kuin uniset päät meidän teltoista ilmestyivät ovien suulle. Herätyskelloa emme tänä aamuna käyttäneet vaan nukuimme niin pitkään kuin uni maittoi; taitoimmehan eilen ekstramatkan ja Abiskoon on enää n. 7.5 km. Tänään saa ottaa rennosti! Ensi töiksi aamulla aloitimme siis kodan valtausoperaation, jotta saisimme kuivattaa siellä vielä viimeiset märät vaatteet. Sitten safkat naamaan ja jotakuinkin kipeiden lihasten venyttelysessio. Ryhmämme masokistiviisikko lähti jälleen seikkailemaan eli huiputtamaan Pallentjåkkaa, kun taas Heikki päätti vähän jaloitellakseen kipaista Abiskon turistcenteriin kaljalle. Mahdollisesti hän tekee tänään tuplareissun sinne, jos päätämme demokraattisella äänestyksellä siirtyä bussipysäkille jo tänä iltana odottelemaan huomista lähtöä. Salla jäi kodan oven suulle vartioon vaellussauva valmiina taistoon, jos ruotsalaiset turistit tai norjalaiset pikajuoksijat yrittäisivät MEIDÄN kämppäämme. Hmm… Päivä jatkuu…

Joo'o. Huipulla tuuli ja tuiversi aika tavalla. Perinteiset poseerauskuvat pystyi juuri ja juuri ottamaan. Sitten tultiinkin kipinkapin alas, kukin tyylillään. (mm. nelivetoa testattiin.) Lunta löytyi pienen lumisodan verran ja kaksi poroakin tuli nähtyä. Nyt savunhajuinen kammi on kotimme seuraavan puoli vuorokautta. Neljän jälkeen yöllä odottaa ravimarssi 8 km Abiskon turistikeskukseen. Miu-Mau on muuten uusi lempinimeni, kuten Heikki on Heksa-Leksa, Jarkko 4v, Duracell-vuoristopupu (Niku) ja Aro-Sami.

Mikä on B-salama? Kaksi erilaista!? Tukkakuvan aika. Uhrina ensin kauhee tukka. Kuulemma täällä on sairaan kuuma. Kuka heittää löylyä? Porukkaa laulattaa ja naurattaa. Oven auettua tulee taas kylmä. Pitää mennä ulos tukkakuvaan tai jotain.

Jarkko kirjoittaa: Sattuma rommista.
Ilma on ulkona aivan loistava pienestä koleudesta huolimatta. Erämaan hiljaisuudesta on mukava nauttia lämpimässä kodassa rommikaakaon kera. Niku "Vantaa on ihana paikka" Kivekkään sekoilusta huolimatta ei voi muuta kuin laulaa tälle loistavalle tunnelmalle. Ovesta ulos astuessani tuuli lyö kasvoilleni kuivaten kodassa hankitun hien. Taitaa tulla kuuma yö turvekodassa ainakin polttopuiden kulutuksesta päätellen. Kohtuullinen sukan tuoksu leijuu ilmassa yhdessä tervan ja metaanin hajujen kanssa. Salla alkaa jälleen nysväämään pilkkua yrittäessään värvätä porukkaa pelaamaan korttia. Pilkun nysvääminenkin jää kyllä Sammyn metaaninkatkuisten efektien varjoon. No, mä juon rommia enkä puutu tuohon pilkun nysväämiseen joka kasvaa kuin Jeltsinin maha. Lumi on märkää ja kauas on pitkä matka. Over and out… KÄÄK, sattuma rommissa. Täytyy pureskella.

Ja ilta jatkuu rattoisasti. Miu-Mau valittelee kipeistä vatsalihaksista. Niku käskee olemaan nauramatta. "Pidä naama näkkärillä." "Hiivatti, missä mun antenni on?", Niku jatkaa. Ja hilpeä laulu täyttää kodan (Niku namusetä-äänellään) "Olen pieni nalle vain, pörheä." ja "Lapsosista näkee nalle monta unta." Ja Haze saapuu sisiltään. Rommitotin tuoksu täyttää jälleen kodan. Emman NV (Norsunvittu-pipo) herättää hilpeyttä. Salla epäilee onko lakki todellakin tehty norsun vitusta. Emma ei ole järin tyytyväinen kodassa leijuvaan odouriin, sukkien tuoksuun. Pata odottaa syömistä. Viimeinen kenttäruokailu ennen huomisaamun ravintolaruokailua. Herätys on aikainen: neljältä ylös ja puoli viisi liikkeelle. Saa nähdä joudutaanko Heikki uittamaan joessa että herää…


Kuvassa vasemmalta: Niku, Jarkko, Heikki, Sami, Salla, Emma ja Tuija.


Su 3.9.2000

Neljältä ylös ja puoli viideltä matkaan. Viimeiset 9 (8+1harhakilometri) km Tältlägretistä Abikoon sujuivat ensin pimeässä (puoli kuuteen asti) ja sitten sateessa. Alamäkeä oli 260 m. Aamupuurot keiteltiin Abiskon Turiststationin pihalla. Bussi lähti klo 8 Ruotsin aikaa (9 Suomen aikaa).

Herätys oli neljältä, liikkeelle päästiin lähtemään puolen tunnin kuluttua. Tunti taivallettiin pimeässä ennen kuin aamu alkoi valjeta. Kahdeksan kilometrin märkä ja sateinen taival selvitettiin ripeästi ja seitsemältä oli vaellus ohi. Puurot keitettiin ja loppukuva otettiin Abiskon turiststationin pihalla. Nyt bussissa odottaa bonussäkki ja Kiirunassa sauna.

Taidettiin herätä tunti liian aikaisin. No, nyt voidaan istua tuulelta ja sateelta suojassa. Omenani on hieman nuhjaantunut viikossa, mutta jos Niku pesee tiskit kuralätäkössä niin voin minäkin rupsahtaneita omenoita syödä. Ollaan siis ryhmä Skämä ja suht ehjinä. Jarkko 4v:n vaellussauvan tuppi uhrautui laakson kivikoihin. Muuta ei tainnut hukkaantua. Niin, Sallan veitsi jäi Alesjauren majalle.

NYT OL-LAAN BUS-SIS-SA JA NU-KU-TAAN. PAI-KAT KRAMP-PAA JA SAT-TUU PI-PIS-TI JO-KA U-LOK-KEE-SEEN. AI-JAI. VET-TÄ TU-LEE JA FAK-SI LAU-LAA.

Ouluun vajaa 100 km. Heikki ja Niku ostivat Haaparannasta viisi litraa jäätelöä. Nyt sitä kauhovat kaikki. Muutenkin ihmiset ovat pitäneet huolta sokerihumalan hankinnasta. Myös Skämä. Tässä on matkalla taisteltu ja pyöritelty kiviä. Miu-Mau on pitänyt suunsa kohtuullisesti käynnissä. Niku, Emma ja Salla ovat katselleet TV:tä. Hieman kolottelee ja nukuttelee kehoa. Ei hullumpaa kuitenkaan.

21.11.2000 © Ryhmä Skämä