Siipeleiden kronikka Kebnekaise 31.8.2001 – 8.9.2001

Menossa mukana:

Heikki Hautala

Niku Kivekäs

René Dekker

Jenna Paakkari

Tuija Hyyrynen

Jarkko Hujanen

1. Päivä lauantai 31.8

Oulusta bussilla Vakkotavareen ja sieltä kävellen Kappejåkkan sillalle. Niku poimittiin bussin kyytiin muutama kilometri ennen Vakkotavarea minne hän oli lämmitelläkseen kävellyt Sarekista. Mies siis jatkoi suoraan teepakin sarekin reissulta meidän seuraamme. Ei viikko erämaassa kuulemma riittänyt mihinkään.

Bussissa välillä Oulu-Vakkotavare:

Kartat on esillä ja alustava tutustuminen maastoon ja ryhmätovereihin on käynnissä. Sääennuste lupaa hyvää – vain kahtena päivänä ”chance of rain”! Tällä hetkellä ainakin aurinko paistaa. Tuleva viikko näyttää hyvältäJ

Jännittävä olo, sydän pumppa vähän nopeampi kuin normaali. Meidän ”savubakti” ryhmä tuntuu tosi mukavalta siis epäilemättä voin sanoa että tätä reisu tule olemaan loistava sää mikä sää.

Gällivaressa ollaan ja tuuli on viileähkö. Niku on ilmoittanut olemassaolostaan. Kuulemma lämmittelyksi kävelee kohtauspaikalle. Sitten on retkue koossa ja matka kungsledeniä pitkin kohti kebneä voi alkaa.

Jep, jep. Niku nousi kyytiin eilen hetken matkan päästä ennen Vakkotavarea. Sittenhän ajoimme ohi Vakkotavaresta ja kääntöpaikkaan oli jonnin matkaa. Bussi tuli käännettyä ja pääsimme Vakkotavaren parkkipaikalle, jolla kantamusten viimeiset virittelyt. Ylös mäkeä ja eteenpäin. Muiden ryhmien kanssa pientä ohitusleikkiä. Jäimme ensimmäiselle brolle leiriin ja jäimme ryhmien peränpitäjäksi kun viimeinen ryhmä jatkoi illan pimetessä pitemmälle. Teltatkin saimme treenatessa pystyyn ja muusit tuli syötyä. Nukkumaan laittaessa oli pimeys jo laskeutunut.

2. Päivä sunnuntai 1.9

Kappejåkkan sillalta myrskyisen Teusajauren yli ja Kaukulvaggen laakson suulle yöksi.

Liharyhmä:

Uusi kuu, uudet kujeet. Ensi herääminen 7:30 FIM. Hitaassa heräämisessä ja aamutoimissa huomattiin tulevan kostea ja pilvinen päivä. Todettua: Jennalta puuttuu punainen lakki ja parta niin ois suursmurffi.

Vihannekset:

Sumuinen aamu (teltan oviaukosta tähyttynä). Ensiherääminen 7:01 FIM. Toisilla kuuma, toisilla kylmä ja nyt vihmoo vettä. Aamupala odottaa tekoaan.

3. Päivä maanantai 2.9

Kaukulvaggen laakson suulta Kuoperjåkkan tuvalle Tjäktjavaggen varrelle yöksi

Sataa, sataa ropisee pili pili pom. Puuro keitettynä kiisseliin on pahaa. Tosin pariin otteeseen on tullut todettua ettäihmisen on tehtävä, mitä ihmisen on tehtävä. Sekä ihmisen on syötävä, mitä ihmisen on syötävä. Niku yrittää tuossa pukeutua kahisten. René pomppii mitä lie ja liharyhmä ei liiku. Liikkeelle olisi kuitenkin lähdettävä ¤:a odotellen.

Liharyhmä väijyy kasvissyöjiä. Siksi se ei liiku. Sitä paitsi kohta kävellää varmasti ihan tarpeeksi.

Oli aikamoinen retki tänään aamupäivällä myrskyinen tuuli ja sadetta. Sen jälkeen ihana lounas sisätiloissa. Lämmiteltti itseänne ja sitten kuulimme että tosi mysky on tulossa. Vaikka me olla tosi sisukasta ihmisiä me kuitenkin suunnitelti turva vaihtoehto. Matka turvapaikkaan oli tuskallinen ja hirveä hikkinen. Koska meillä oli kaksi karhun kokosta ruotsalaisia kilpailiaksi. Maasto kivistä ja liukas, purot hankala. Onneks meiän tahto oli kova ja voitimme parilla sadalla metrillä. Pikku mökki oli tyhjä mikä oli helpotus. Ilta alkoi, siitä myöhemmin enemmän.

Tiivistä tunnelmaa mökissä. Lattia heilui mielenkiintoisesti tuulessa.

4. Päivä tiistai 3.9

Kuoperjåkkan tuvalla puoleen päivään asti myrskyä piilossa ja sitten ylös Singivaggiin kahden järven väliin yöksi.

Aamu on jo pitkällä. Kello lähestyy puoltapäivää (universaali suomen kesäaika) ja odottelemme sään paranemista. Näyttää siltä että syömme lounaankin täällä. Yöllä tuuli tuiversi ja kotamajataukosuojarakennus jossa ei saa yöpyä heilui ja tärisi. Oli hieno tunne kuunnella yöllä tuulen ujellusta sisältä käsin. Nyt on hyvin aikaa säätää varusteita. Hammasharjakin löytyi ensimmäistä kertaa kebnen reissun ensimmäisen illan jälkeen. Majapaikassamme ramppaa erilaisia ruotsalaisporukoita, mutta ne tulevat ja menevät ja me vain toimimme taukotupavahteina.

Enää pari tuntia eftermiddageen ja sään vaihdokseen. Sitten nähdään vaihtuuko se sateesta rankkasateeksi. Aurinko ois kyllä poikaa niin sais rusketusrajan hupunreiän kohdalle. Meidän mustanaamio sais kasvoihinkin maastovärin. Ei edes lihansyöjät löydä sitä sen jälkeen.

Sahansoitto imitaatiot pistää katseleen lähintä halkoa. Harmi vaan ettei sisällä ole tarpeeksi isoja.

Mökkihöperyys alkaa siis iskeä, kun olemmo jo likelle 18h täällä viettäneet, ruotsalaisten tullessa sisään ja lähtiessä taas pois. Ikkunaa vahdataan jatkuvasti (”no nyt se sää paranee no nyt se taas huononee”) ja kengät on jo rasvattu ja rinkat pakattu moneen kertaan. Levotonta läppää esiintyy = ”Nää hanskat haisee aika … hanskoille. Kiero tuoksu.”

Singivaggin (andra sjö) leirissä ollaan. Niku virittelee tulet toivon mukaan. (Nyt sukat menossa. Hyi mikä haju.) Ruokaa odotellessa sanoitimme laulun uudelleen:

”Räkä poskella huusin; Kebne on natsi sika, tuntureille persettä näytin ja notkuin kumpareilla yöt. Mä lennän taas, tuuli rinkkaan tarttuu ja vaihdan paikkaa, mä lennän taas, turha meikäläisen tavaroita rinkkaan laittaa. Jos sut haluan tungen jäätä sun keittimeen.” –Neljä ruusua, juppihippipunkkari

Singivaggi

Tuuli vinkuu ulkona ja monoksidi muhii sisällä. Siinäpä sitä vaellusaromia.

Kasvisryhmän basaari ja kokki

5. Päivä keskiviikko 4.9

Ylös, ulos ja kohti Kebnekaisea Durlings lediä pitkin. Osa huiputti Kebnen pikaisesti heikohkossa säässä. Paluumatkalla huiputettiin kaupanpäälle vielä Singibakti. Yö samassa paikassa.

Ulkona 5 astetta. Kynä vähän jäässä. Onkohan tässä hereillä vai unessa kun maailma ei liiku. Täysin tyyni sää, ei tuulen hiventäkään. Kahva sanoo kii kii kii ni kait sitä on hereillä. Kohta talsitaan sit ylöspäin… Ja ylöspäin sitten talsittiinkin. Noustavaa oli kebnelle vähän toista tuhatta metriä. Kaffedalenin kurussa tuli lumiraja vastaan. Jenna, Tuija ja René kääntyvät topstuganilta takaisin summit-team reikäpäiden jatkaessa lähes juoksuvauhtia huipulle huononevassa säässä. Huipuksi tulkittiin lopulta se kohta jossa valkoinen maa katosi alta ja ympärillä oli vain valkoista ilmaa. Paluumatkalla alkoi kaffedalenin kurun alapäässä näkymien puute harmittamaan, joten kiipesimme vielä Singibaktille katsomaan miltä Singivaggi näyttää ylhäältä päin. Alas tullessa satoi ja spekuloimme mitä tapahtuisi jos maapallon massakeskipiste ei olisikaan keskellä. Nyt kuuntelemme teltoissa sateen ropinaa vatsat täysinä.

Ei nukuta vielä yhtään. Niku ”jättimato” pönkii kuitenkin jo makuupussiin. Nyt sataa hänenkin kriteereillään kovasti kun joen kohina ei kuulu. René miettii absidissa, että puutuuko vai puuttuuko hänen peppunsa. Ruoka kellottaa mahassa ja rommi jossain muualla. Tänään kengät ottivat hyvin monta osumaa. Onneksi ei tuuli tai sade ollut kiipeilyreissulla seurana. Pisarat saapuivat juuri kun Jenna ja mie saavuttiin leiriin. Hyvä ajoitus. Renén pyyhe on ulkona kuivumassa eli se on märkääkin märempi. Ja miestä vaan naurattaa. Banaaniteltan (raaka ulkoa, kypsä sisältä) miehet spekuloivat oivallista kellonpaikkaa ja huolehtivat jokailtaisesta strobovaloshowsta ja sade vaan yltyy. Taidan minäkin valmistautua koteloitumaan tänne kyklooppien keskelle.

Sydtoppen. Näkyvyyttä vähän, tuulta paljon.

Been there done that. Huipulla ollaan oltu ja takaisin maan matosiksi tralla la:n onnelliseen laaksoon palattu. hikoiluttaa ja paleltaa yhtä aikaa. Päivällislounas on syöty ja nälkäkin melkein voitettu. Ainakin meidän teltassa. Jenna kävi voitokkaasti pesulla ja Jarkkokin aikoo tiskata hampaat ja jotaki. Pitänee minänkin yrittää jotenkin toimia.

Joo, arvoitukselliset ovat Heikin aikomukset. Jarkko laski sataan ja sade lakkasi. Rakkatäyteisen päivän jälkeen on ilo maata lämpenevässä makuupussissa (niin nurjan kuin oikeankin puolen sisällä) ja odotella että uni korjaa taas täksi yöksi. Huomenna lähdemme matkalle takaisinpäin.

Kissakellot kilkkaa ja poro rinnettä hilkkaa.

Singibaktin huipulla.

6. Päivä torstai 5.9

Singivagista takaisin kungsledenille ja tuttuun kahden teltan kokoiseen kuoppaan Kaukulvaggen laakson suulle.

Aamulla herättiin auringon paisteeseen ja syöksyttiin pesulle vuoron perään Jarkon kanssa. Oli raikastava kokemus tuo jäävesiputous. Munat saippualla vaahdoksi ja uppeluksiin. Pulssi hyppäsi ja tuntui sydäri olevan lähellä. Hitaat aamutoimet aamupaloineen, pyykkeineen ja tuuletuksineen toimitettiin verkkaisesti lauluja muistellen auringon orastaessa nyppylän takaa.

Oli kyllä loistava päivä. Jossain vaiheissa oli niin kuuma että otimme melkein kaikki vaateita pois. Pitkissä kalsareissa kuljimme eteinpäin. Jenna kävi niin kuumaksi nähdä meitä sellaisissa seksikässä asuissa että riisui kokonaan ja hyppyi jääkylmä veteen. Aikamoinen suoritus. Singistuganilla alkoi vesisadetta mutta meininki oli positiivinen ja keitimme lounas märkässä olosuhteissa kungsledenin moottoritien varrella. En ikinä nähnyt niin paljon ruotsalaisia niin lyhyssä ajassa. 8km eteenpäin meiän vakio private laakso odotti meitä uskollisesti. Nyt väsymys iski ja pudotan kynän vesisadetta kuuluessa. Onnelinen olo J

7. Päivä perjantai 6.9

Laaksosta Teusajauren vastarannalle kodan taakse yöksi.

Tuulinen järvi oli tänään lähes tyyni. Soutu sujui mutkia tehden. Ilman hankaimia on hankala soutaa. Lounaan nautimme tällä kertaa turvemajan sisällä. Edellinen kerta oli siis ulkopuolinen. Nyt istumme lihansyöjien teltassa Nikua lukuunottamatta. Hän on taasen sosialisoimisreissulla tuolla kodassa, jonne emme ehtineet ennen kilpakumppaneitamme. Väliäkö tuolla. Ruoka keittyy teltassakin ja uni löytää tiensä makuupussiin ihan hyvin. Itseasiassa täällä on jopa lämmin. Rene tuossa tokaisi, ettö mahani käryää. Mielenkiintoista. Lihansyöjät valmistautuvat tee-hetkeen. Arpovat teelajia ja uhria, joka joutuu tänä yönä päällenukutuksi. Me Renen kanssa vain loisimme ja välttelemme kosteaa eli nihkeää telttaamme.

Tuijaa polttelee savetin verran ja toiseksi viimeinen telttayö alkaa tuntua jo etukäteen nostalgiselta. Metwursteja ja kuivahedelmiä syödään kovaa vauhtia – koska 48h kuluttua ne eivät enää maistu. Ruska on tullut niinä muutamina päivinä jotka ovat kuluneet siitä kun viimeksi olimme tässä laaksossa.

8. Päivä lauantai 7.9

Teusajaure-Vakkotavare

Vakkotavaressa ollaan eli noin 100km on tullut vaellettua. Tämä vika päivä käveltiin osittain lumisateessa. Porolauma töllisteli laumaamme joen toiselta puolelta. Lounaaksi muotoutui kuivamyslihedelmäpatukka-pussit+näkkäri. Ikitikkaria (=nuoltava lusikka x3 per päivä) aina väliin on pitänyt meidät polulla. Loppureitti oli aika mutavelliä. Alaspäin tultiin välillä liukumalla. Turvekylpyä saisi nyt halpaan hintaan. Järvikin olisi tuossa vieressä, vaan taitaa olla liian kylmä. Siispä miehen työ eli peseytymättä koko viikko. Jarkolle on piintynyt tapa kurittaa kiviä hakkaamalla niitä keppikävelyllään. Kuka purkaa patoutumansa mihinkin. Nyt voi lähetellä viestejä puhelimella ja kuunnella autojen ääniä tuossa tiellä. Kieli on muuten tainnut tällä porukalla palaa useaankin kertaan. Nyt kävi ilmi että Oulussakin on kauppa nimeltä ”Säästökuppa”. Heikki grammaviilari on tainnut asioida siellä. Sade on tauonnut hetkeksi. Jarkko+Rene keräävät lämpöä makuupusseissa ja me muut kökötämme erilaisissa asennoissa, jatkampa siis kyykkymistä.

Rene on ollut pitkä aika pussissa mutta vieläkin on kylmä. Nyt kun matka on ohi se tuntu turhalta olla tässä odottamassa huomiseen lämmin bussi ja sit hyvä ruoka ja sauna. Vaikea kuvitella. Mulla on taas nälkä. Katsotaan mitä vielä löyty rinkasta. Luultavasti vielä pari pala Wasa Knäckebröd J

Vakkotavare oli ilo väsyneille silmille. Jennankin housut repes ilosta. Hetken oli lämmin ja maisemat hienoja mutta lyhyt oli sekin ilo. Vettä tulee ja maisemat on pilvien takana. Teltassa kerrataan kuolemajuttuja kun kerta selvittiin täältä hengissä. Nälkä vaivaa tosi kovaa. Huomenna saadaankin sitten oikeat herkut kotona.

9. Päivä sunnuntai 8.9

Vakkotavare-Gällivare-Haparanda-Oulu-Koti.

Sunnuntaina suuret supersankarit Leder Lappen, Super Smurfiina, Hämähäkkimies, Fantom, Witch Bitch sekä Renegade Kylmässä palelematta ollen täysin cool.

Joo, kertaakaan ei olla paleltu. Ollaan vaan oltu tosi cooleja.

Bussissa ollaan gällivaren ”quality hotel”-rakennuksen edessä. Syöty on, juotu on ja saunottu on. Nyt nukuttaa. kohta jatkuu bussimatka Haparannan kautta Ouluun. Jennapenna lukee ääneen horoskooppeja ”Silikon”-lehdestä. Negatiivisissa kierteissä ollaan (kala). Suklaata syöty, limsaa juotu, telaketjua leikitty. Bussi haisee pahalle, onneksi ihmiset tuoksuvat paremalle. Syödessä ei paljon puhetta kuulunut. Meidän pöytä tosin pälätti kuten tavallista. Nyt on muuten iho nihkeä rasvattomuuttaan. Vaihteeksi näin päin. Oulussa odottaa baari, disko, perhepitsa, koti, asema, n. 120 000 asukasta jne… Nyt otetaan lukua taasen sitäkin. Kaikki ovat kokonaisina mukana. Puolikkaina ei elele kukaan.

Minä (Jenna) ostin silikonin Gällivaarasta.

Kauas on pitkä matka. –Niku

Olemme käyneet Sumuvuorilla sekä Aragonaatissa ja muistuttaneet muutenkin hobitteja etenkin ruokahalultamme.

Soopalle suuret kiitokset retken järjestymisestä. Kaikki toimi täydellisesti ja ruoka oli maukas ja tarpeeksi. (Ainakin minulle) -Rene

---