Lauantai 31.8 02 (Päivämatka 3.5km korkeusero +220m)

Lähdimme bussilla 8:15 linja-autoasemalta ja olimme perillä Sarekissa klo 3:00 jotain aikaa. Sitten repäisimme reippaasti 6km ainakin 300m ylöspäin. Päivän kohokohta oli syödä lämmintä peruna muusia ja haaleita lihapullia.

Sunnuntai 1.9 02 (Päivämatka 10.5km korkeusero +360m)

Heräsimme sateen ropinaan tuulen heiluttaessa teltaa, reippaasti silti matkaan. Päivän mittaan sade loppui ja tuuli yltyi. Aamulla oli melko paha puron ylitys – kaikki selvisivät kuivin jaloin. Juuri ennen telttapaikaa oli toinen pahempi ylitys, sitkeästi siitäkin yli vain. Ja nyt, nukkumaan.

Maanantai 2.9 02 (Päivämatka 6km korkeusero -60m)

Uusi päivä ja uusi viikko alkoivat kosteissa merkeissä. Sateen ja tuulen yhdistelmä sai meidät kaikki värisemään vilusta. Luotimme kosteilla kivillä ja poluilla edetessämmea ”asiantuntevaan” johtajaamme. Reitin hieno kohokohta: kuohuvan kosken ylitys riippusiltaa pitkin. Pian päädyimmekin leiripaikallemme. Sää selkeni ja kuivui upeasti. Telttojen pystytys ja ruuanlaitto sujuivat kuivassa, tosin tuulisessa säässä. Oli mahdollista ihailla ympäristöä ja etsiskellä marjoja aamukiisseliin ennen kuin ilmanherra alkoi jälleen osoittaa suuruuttaan.

Tiistai 3.9 02

Tänään telttakuntani sai vaihtelua rutiiniin kun aamuherätys kello 7:00 Suomen aikaa tapahtui Arin huudolla ”Kalle sun telttas näyttää tosi pahalta”. Ryntäsimme ulos kiristämään naruja, ne oli illalla pönkitetty kivillä. Teltta oli silti koko ajan puoliksi lysyssä ennen kuin saimme Hillebergin tuulen suuntaan. Keli oli järkyttävä, tuulen nopeus noin 20m/s lämpötila oli +5C, vesi tuli vaakasuoraan. Keli oli niin hyytävä että kulutimme koko päivän makuupusseissa tarinoiden ja absidissa keitellen. Lääkintävastaavan pillerit auttoivat useampaakin. Varasteleva kettu ilmaantui leiriimme yrittäen viedä illalla hammasharjani.

Keskiviikko 4.9 02 (Päivämatka 11km korkeusero +- 1000m)

Päätimme tänään leikkiä naparetkeilijää. Kiipesimme Vuontisjokkatjille 1850 metriin, kunnes sumu tuli vastaan. Kuten Tiina kommentoi, olemme vaihtaneet retkemme aikana vuodenaikaa ensin kesästä syksyyn ja nyt talveen.

Kumpparini on samoin hörpännyt sisäänsä kerran vettä ja kahdesti lunta. Ihailimme jäätiköitä ja lumipeitteisiä vuorenhuippuja ja otimme valokuvia, joissa yhdistyi rinteen luminen kivierämaa ja kaukaiset, pehmeät, ruosteenvihreät tunturit. Aamulla saimme todeta näkemämme ketun liiankin kesyksi: naapuriteltasta oli kadonnut paketillinen valmiiksitehtyjä meetvurstileipiä ja pieni pussi meetvurstia. Myös pari villasukkaa oli kateissa. Olemmekin varoitelleet Sarekissa retkeilijöitä varastelevasta ketusta jolla on kaksi villasukkaa jalassaan.

Tänään tapahtui puolen päivän ajan siis jotain niin ihmeellistä, että oli sekä sateetonta että tuuletonta! Ari sai jopa ensimmäisen kerran innokkaita vastauksia jokapäiväiseen huikkaukseensa ” Muistakaa, että kaikilla on tosi kivaa! Me ollaan lomalla!” Aiemmin veden lotistessa kengässä ja korvissa ja tuulen läiskiessä päin naamaa vastaus oli kovin vaisu. Mutta turha meitä on lomasta muistuttaa retkiolosuhteissa luovuus kukoistaa ja opimme mm, että hampaat voi pestä suoraan makuupussistakin ja tiskauskin hoituu mekaanisella hankauksella. Kiisseliäkään ei oikeastaan tarvitse, kun sekoittaa jauhot suoraan puuroon. Teltta, makuupussi ja kuuma tee ovat olleet kovasti arvossaan. Huhu jopa kertoo että lääkintävastaavamme teehen olisi pudonnut märkä sukka pyykkinarulta ja reaktion olleen: no kai sitä vielä voi juoda?!? Pitääpä mennä nukkumaan, ulkona ei tuule taas, joten Ari taitaa tulla aamulla herättämään…

Torstai 5.9 02 (Päivämatka 18,5km)

Aamulla herättiin aikaisin ihailemaan auringonpaisteeseen, joka nosti mielialat korkealle. Aamutoimien jäkeen ja suojattuamme ruokatarpeemme huolellisesti ketunvarmasti lähdimme päiväkävelyllemme Pierikjauren järvelle. Alkumatka sujui joutuisasti ja sääkin pysyi hyvänä puolille päivin asti, jolloin sadevarusteitamme jälleen tarvittiin.

Laitoimme lounaan jälleen kerran huikeissa maisemissa järven rannalla. Ruokailun jälkeen tuntui olevan monta mielipidettä matkan seuraavasta suunnasta, mutta lopulta päätimme jatkaa järven toiselle laidalle katsomaan kahteen laaksoon avautuvia näkymiä. Jo menomatkalla huomasimme, että aika voi käydä vähiin. Ehdimme kuitenkin toiseen laaksoon ihailimme maisemia hetken. Erityisesti Äparin jylhä ilme teki kaikkiin suuren vaikutuksen. Neljän aikaan käännyimme takaisin leiriin päin. Paluumatka oli varsin Reipas koska pelivaraa ennen pimeän tuloa ei ollut kovin paljoa. Aivan ilman kommelluksiakaan emme selvinneet, vaan toinen Areistamme liukastui puroa ylittäessämme ja kävi rinkkoineen päivineen uimassa hyisen kylmässä vedessä. Onneksi hän ei kuitenkaan kastunut aivan kokonaan. Seuraavalla purolla kivi lipesi minunkin altani, mutta selvisin jalkojen kastumisella. Loppumatkasta askel alkoi jo painaa – ehkä koska molemmissa kengissä oli noin puoli kiloa vettä. Sinin kanssa totesimme kuitenkin että jokainen askel on jo kotiin päin. Viimeisen puron kohdalla päätimme kahlata sen yli kengät jalassa, totesimme kaikkien jalkojen olevan muutenkin märät. Leiriin saavuimme arviolta jopa 25 kilometrin reippailumme jälkeen kahdeksan jälkeen. Sopivasti ennen ketun jokailtaista puoliyhdeksän kierrosta. Myöhäisen aterian jälkeen menimme nukkumaan jälleen monta kokemusta rikkaampina.

Perjantai 6.9 02(Päivämatka 15km korkeusero +0m)

Herättiin ennen seitsemää sateen ropinaan. Paluutunnelmissa käveltiin reipasta tahtia saamaa reittiä takaisinpäin. Matkaväsymyksen huomasi esimerkiksi useista matkan pituuden kyselyistä. 25 kilmometrin matkasta kuitenkin jätettiin taakse reilu 15km, kaikkia tutuksi tulleita maastotyyppejä pitkin: Suota, rakkaa, kahluuta, risukkoa ja viimein lopuksi tasaista sammalta. Ja viimeinen joen yli hyppely lauantailta tutusta ylityspaikasta. Leiri saatiin hyvissä ajoin pystyyn ennen uusien sadepilvien tuloa. Sade päätti vaihteeksi jättää meidät rauhaan ja leirielämä sujui leppoisasti. Nyt uni maistuu.

Lauantai 7.9 02 (Päivämatka 9km korkeusero -380m)

Heräsimme tuttuun sateen ropinaan. Tällä kertaa ei satanut vettä vaan räntää. Aloittelimme aamuaskareet rauhallisesti teltan lämmössä toivoen sateen loppumista. Näin ei sitten käynyt vaan saimme vaeltaa koko ajan vesi-/räntä sateessa. Reittimme seuraili löyhästi sunnuntaista reittiä. Aluksi ensimmäiselle leirille ja siitä pusikkoa myöten padolle. Pusikko oli jälleen märkä, soinen ja vaikeakulkuinen. Padolta löysimme saamelaisten kodan jossa teimme sateensuojassa lounaskeiton. Sadekin taukosi sopivsti ruokailun aikana. Meillä olikin jäljellä vain kolmen kilometrin maantiepätkä päätielle. Tytöt poimivat mustikoita ja meitä paleli. Lähdön tunnelma valtasi leirin.

Sunnuntai 8.9 02

Heräsimme leiristä tien vierestä, mistä bussi vei meidät Jällivaaraan saunaan ja syömään. Tunnelma oli väsyneen onnellinen. Aurinko siivitti kotimatkaa ja mielet täytti voittajafiilis. Tänään laskeuduttiin 10m.