Reipasreipas Vätsärissä

Satu Tanskanen
Annina Rasinaho
Juho Antikainen
Anne Lehto
Lauri Wannas
Lauri Raittila

29.8.2004 Tilavan bussimatkan jälkeen vaeltelijat ripoteltiin Sevettijärven ja Näätämön välimaastoon. Reipasreipas-ryhmämme lähti liikkeelle Kirakkajärven länsilaidalta. Alun soratietaipaleen jälkeen lähdimme seuraamaan Jankkilaan suuntaavaa polkua. Aikamme vaelleltuamme huomasimme satatonnisen kartan tehneen tepposet ja löysimme itsemme Vainosjärven laitamilta. Sijaintimme tarkemmin paikannettuamme otimme suunnan kaakossa kulkevaa polkua kohti, ja melko vaivattomasti maali löytyikin. Polkua aikamme seurailtuamme matkaa jatkettiin kompassisuunnan varassa. Aikanaan luulimme saapuneemme Uutuanjoelle, mutta tarkemman tutkiskelun jälkeen totesimme tilanteen "hieman epämääräisemmäksi". Lopulta paikansimme ryhmämme noin kilometrin verran Uutuanjoesta länteen, jonka jälkeen aloimmekin pystyttää leiriä ja eräravintolaa erittäin idylliselle joenpenkereelle. Nakit ja muusi ynnä muut herkut ravitsivat vaiheikkaasta päivästä nauttineita retkeilijöitä. Uni maistunee jokaiselle... Päivän keli vaihteli pilvisen, aurinkoisen ja sateen ripottelun välillä, mutta yleisesti ottaen sää suosi porukkaamme vähintäänkin tyydyttävästi.


Ensimmäisenä päivänä karttaa tutkittiin antaumuksella.

30.8.2004 Aamulla heräsimme idyllisessä leiripaikassamme valmiina päivän koitoksiin. Ohjelmassamme oli heti aamutuimaan lukuisia vesistönylityksiä, joista selviydyimme kunnialla. Sää suosi edellenkin - lienevätkö syynä runsaslukuiset sadevarusteemme, joita kanniskelimme innokkaasti mukanamme. Lounaspaikalle saavuttuamme aina innokas uimarimme tutustui lähemmin lammen mutaiseen pohjaan hohtavan valkoisine housuineen. Jatkoimme matkaa länteen - ei kun itään - kohti Routasenkurua, joka ylittikin kaikki odotukset. Taapersimme kurua pitkin maisemia ihaillen, kunnes otimme kompassisuunnan seuraavaa yöpymispaikkaamme kohden. Kaunis paikka löytyikin, ja se oli muidenkin ryhmien suosima. Vielä hetken istuskelua iltanuotion äärellä (joka oli leviävää sorttia) ja sitten tytöt kävivät nukkumaan ja pojat lähtivät yövisiitille naapureidemme luo.


Anne ja Routasenkuru.

31.8.2004 Liekö syynä miehisten teltan porukan yöllinen vierailu Reippaan lettukesteille, että herääminen ajoittui tuntia eilistä myöhemmälle. Reipas aamu-uinti piristi kuitenkin siten, että matkaan päästiin joutuisasti ja hyvästelimme järven 133 idyllisen leiripaikan. Ensikilometrit osoittivat jo päivän sään suunnan auringon pilkottaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Myös maasto muuttui avarammaksi ja vähäpuustoisemmaksi matkamme jatkuessa variksenmarjakankaita pitkin etelään. Kahteen raumalaispariskuntaankin törmäsimme reitillämme ja vaihdoimme kuulumisia. Tarkoituksenamme oli ennättää lounaaksi Rajapään kämpälle, mutta hienon ruokapaikan sattuessa kohdallemme söimme ennemmin ja loikoilimme lämpimässä auringonporotuksessa. Kämppä osoittautui erittäin kodikkaaksi sijaiten kauniilla paikalla. Iltapäivää kukainenkin kulutti omalla tavallaan, tyttäret uimisella ja hiusten pesulla, toiset vain oleilivat ja joku korjasi rinkkaakin tuvan kaasulieden ja hitsausvälineiden avulla. Kuuden kilometrin matka Rajapään (329 m) huiputukseen kuului myös ohjelmaan, ja osoittautui erittäin lämpimäksi ilman rinkkojakin, joten runsaasti shortseiksi käärittyjä (tai revittyjä) tekeleitä ilmestyi Rajapään huiputtajille. Tuvalle uudemman kerran saavuttuamme oli mittarin lukema laskenut jo 22 asteeseen, joten iltanuotiokin piti sytyttää ja paistella sen kiviarinalla juusto-metukkaleipiä. Suurin osa porukasta hyväksyi tuvan nukkumapaikakseen, toiset tosin vasta sen jälkeen kun olivat saaneet 30 sentin kerroksen patjoja pehmikkeikseen. Porukan mukavuudenhaluisimmalle tämäkään ei riittänyt, vaan hänen piti päästä ulos nukkumaan.


Maisematauko Rajapään huipulla.

1.9.2004 Syksy alkoi tänään. Se oli havaittavissa heti aamulla, sillä sankka sumu ympäröi yöpymispaikkaamme, Rajapään autiotupaa. Aamutoimet sujuivat kaminan lämmössä nopeasti, ja pian lähdimmekin liikenteeseen. Maasto tuntui vaihteeksi helppokulkuiselta, ainakin joidenkin mielestä. Lounastauolla vertailtiin erilaisia versioita tomaattikeitosta. Iltapäivän kuluessa havaitsimme jälleen toisen reipas-ryhmän Marin kirkkaansinisen teltan ansiosta. Tuulisella telttapaikallaan reippaat naiset nautiskelivat mustikoita ja odottelivat Samin kalansaalista. Illansuussa nautimme tavallista varhaisemman päivällisen, jonka jälkeen kipaisimme Kallopään laelle pikku iltalenkille. Ennen iltanuotiota käväisimme marjassa ja saimmekin mukavasti saalista aamupuuron mausteeksi. Eilen oli vielä kesäkuuma, mutta tänään pukeuduimme PVC-asuihimme, ainakin ne, joilla niitä oli mukana. Nuotion lämmöstä siirryimmekin makuupusseihin, jotka jo kutsuivat houkuttelevasti.


Syksyn merkkejä ilmassa.

2.9.2004 Tuulista oli edelleen aamusella. Kiirettä pitämättä nautimme aamueväät ja pakkailimme. Liikkeelle lähdimme vasta 11:n kieppeillä. Pian Kallopään kierrettyämme tuli aurinkokin esiin. Tuulipäälle mennessä näimme taas muita reippaita, ja uudelleen näimme heidät nauttiessamme lounasta lähellä huippua. Odottelimme hetken heidän katoamistaan ja lähdimme köpöttämään kovaa kyytiä kohti Pahtavaaraa, ja sen löydyttyä vielä kovempaa tahtia Järvenpäähän, kun löysimme lopultakin polun, jota kulkea. Suunnistus toimii helpohkosti, kun kohde on koko ajan näkyvissä, kuten Tuulipää oli. Sen sijaan sieltä Pahtavaaralle hukkui välillä suunta, ja kiersimme koko vaaran, jolta aukesi kyllä komeat maisemat. Illalla istuksimme pitkään nuotiolla syötyämme säännösteltyä/loppuvaa evästä. Paransimme kovasti maailmaa, tai ainakin itseämme. Nukkumaan tuli kiire, kun nuotio hiipui ja alkoi palella, ainakin niitä, jotka olivat edelleen vaellusvaatteissa.


Järvenpää.

3.9.2004 Heräsimme kuvankauniissa Järvenpäässä ja aamupäivällä kävimme tutustumassa muinaisen metropolin museoesineisiin. Myös matkamuistoja tarttui mukaan, mm. komea nokipannu, "antiikkinen" kippo sekä puolilahot poronsarvet. Sitten otimme suunnan kohti Sollumusjärven kämppää. Kerrankin polku näytti vievän täsmälleen oikeaan ilmansuuntaan. Hyvin piilotetulta kämpältä tapasimme kalsareissaan käyskenteleviä Loma-Reippaan edustajia, jotka tarjoilivat hyvää, vahvaa kahvia. Rinkkavertailun jälkeen pääsimme kemiallisesti stimuloituina matkaan kohti jo tutuksi käynyttä Vainosjärveä. Ponttsasoaivin läheiseltä nimettömältä huipulta (= Valopää, tiesi erään toisen ryhmän reipas johtaja) aukeni kaunis näkymä ja herkkujakin ryhmän führer meille palkkioksi tarjoili :). Telttapaikallakin vielä tiesimme sijantimme, joten päivän suunnistuksen voidaan katsoa sujuneen mallikkaasti. Iltanuotiolla viihdyimme enemmän ja vähemmän poliittisten keskustelujen melskeessä yli puoleen yöhön.


Iltatunnelmointia.

4.9.2004 Heräsimme edellisen illan kesteistä johtuen suht' myöhään, mutta myöskin suht' virkeinä. Aamiaistelun jälkeen suuntasimme kohti Ponttsasoaivin huippua ja sieltä kompassisuunnalla kohti polkua. Matka eteni rauhalliseen tahtiin; välillä oli aikaa pitää reilut mustikansyönti- ja lounastauot. Polkukin löytyi helposti. Hyvin merkatulla polulla ainoat esteet taisivat olla kaksi poroaidan porttia. Jotta muuten kommelluksettomaan päivään olisi saatu hieman makua, poistimme portista minimimäärän puomeja ja seurasime ilolla vaelluskumppaneidemme sulloutumista portin raoista. Kyseenalaiseksi jäi (myös kahdelle ryhmän ulkopuoliselle vaeltajalle), oliko touhussa mitään järkeä. Kauppareissun täydentämät iltasapuskat kokkailimme Kolttien perinnetalon kodan edustalla. Ennen kotayötä suoritimme vielä jälkiolympialaiset läheisellä urheilukentällä. Lajeina olivat korkeushyppy ja juoksu, molemmat vaihtelevilla tyyleillä. Pienistä häiriötekijöistä (sade + kodan katon reikä, lievä kuorsaus, tuuli) kotayönäkin uni maittoi...


Jälkiolympialaisissa Suomen toiveet kohdistuivat Laurin korkeushyppysuorituksiin.

Teksti: Reipasreipas
Kuvat: Juho Antikainen


Päivitetty 19.9.2004 (Webmaster)