π-rakka
SOOPAn syysvaelluksella
Lyngenissä 26.8 - 2.9.2006
kronikka: kaikki
kuvat: Hannes,
Julius,
Lauri
Menossa mukana
Satu Tanskanen, Julius Mäkelä, Jaana Rantakari, Hannes Björninen, Lauri Wannas
SU 27.8.2006
S = 16km
H = + 650m
Aamulla aloitettiin turistiajelulla Lyngenissä. Kävelemään päästiin noin klo. 10.45. Matkaan mahtui niin polkua, tietä, jokea, puroa kuin kivikkoakin. Ja lounas. Leiripaikka pystytettiin hieman ylempänä sijaitsevan 643-järven rannalle. Vedessä käytiin vähän pulikoimassa ennen maukasta illallista. Päivän aikaan kasvintunnistuksessa ovat kunnostautuneet sekä biologit että teekkarit. Maisemat ovat olleet aikast komioita. Fiilis: erittäin hyvä ja nälkäinen. Norjan kruunun kurssista ei tietoa, mutta Slovenian tolar = 0,0044\. Ilma oli oikein mukava.
Jaana
Jälkihuomautus: (Hannes)
Päivän mittaan yritettiin saavuttaa laakson ”mutkaa”, joka absurdisti ei lähestynyt metriäkään vaikka kuinka käveltiin. Auringon paistaessa viimeisiä säteitään taika viimein raukesi ja saavutimme mutkan!
alkumatkaa
MA 28.8.2006
S = 5 (+5km)
V= 0,5-1,2 km/h
Kahdeksan kieppeillä aamupuurolle heräiltiin ja tovin mietiskelyn jälkeen läksimme ilman rinkkoja järvelle 776 auringon paistellessa. Jyrkät rakkakivikkonousut ja -laskut taakse jätettyämme totesimme järven ylityskelpoiseksi. Niinpä puskimme rakkakivikon läpi takaisin noutamaan vermeemme leiristä ja syöpöttelemään.
Sama kivikkourakka taas oli vuorossa, mutta tällä kertaa rinkkojen kera puolipilvisessä säässä. Järven kierto onnistui vyörysorarinnettä pitkin hitaasti, mutta varmasti, kivien vyöryessä loiskahdellen epätodellisen kirkkaan siniseen järveen. Järven onnistuneen kierron kunniaksi eräskin vaeltaja päätyi kunnianhimoisen jäälautan metsästysyrityksen päätteeksi uimaan vaatteineen. Mitäpä sitä ei tekisi hyvän valokuvan eteen!
Matka jatkui rattoisasti jo tutuksi tulleessa rakkakivikoiden ja jyrkänteiden hallitsemassa maastossa. Rundvatnetin rannalle päästiin iltasella teltat pystyttämään ja syömään tortelliinit. Vähitellen leiripaikka hiljentyi yön viettoon jortikan valvovan silmän alle.
Lauri + muutama lisäys Hannes
ylämäkeä
TI 29.8.2006
S = 6km
H = -300m + 600m => 800m
Tänään käytiin loppuun kivikkokävelyn ammattiainekurssi (6ov) ja aloitettiin ylämäkitamppaamisen syventävä kurssi (4ov).
Hylkäsimme aamutuimaan tuulisen Jortikkalaakson (Dickendahl) ja jatkoimme jokiuoman seuraamista kohti kaukana häämöttäviä alavampia maita. Matkalla seikkailimme jo tottuneesti upean lohkarekentän läpi eivätkä jalat tutisseet eikä pää jäätynyt vaikeammissakaan paikoissa. Retkiseurueemme teki myösvilvoittavan joenylityksen ison maailman tyyliin eikä kayny kummiskaa. Hienoa! Gourmetruokaa maistelimme kuohuvan kosken partaalla ja pääsimme samalla ihastelemaan ihan aitojen merikotkien juhlallista liitelyä. Tähänastiseen villieläinsaldoon kuuluu lisäksi pari poroa, pulmusta ja hämähäkkiä.
Saavuttuamme vihertävään jokisuistoon ihmettelimme pehmeää maata jalkojemme alla ja vietimme maukkaan marjatauon syöden kaikkea mitä käsiin sattui. Marjatuntemus on lisääntynyt reissun aikana eksponentiaalisesti ainakin teekkarijäsenistömme keskuudessa. Riekonmarja, variksenmarja, juolukka ja vaikka mitä. On se vaan hienoa!
Sitten alkoi ylämäkitamppaus. Ja sitä riitti. Tultiin ylöspäin 600m pohkeet kuorossa paukkaen että hujahti! Ruskan sävyttämä kasvillisuus ja henkeä salpaavan kaunis näkymä Sorfjordenille korvasivat kuitenkin kaiken koetun rasituksen. Kivivyöryjä yritettiin taas aiheuttaa ylärinteillä, mutta säälittävin tuloksin. Lisää reeniä tarvitaan.
Leiripaikka rykästiin pystyyn Flatsteinfjelletin pikkujärven rantaan jo hyvissä ajoin. Voiton tunnetta lisättiin karkeloimalla vedessä oikein saippuan kera. Nyrkkipyykkiäkin tuli pestyä eli vaatteet kastui ja haju vaihtui, mutta puhdistumisesta ei kannata puhua. Lauri ja Julius halusivat kuluttaa viimeisetkin metvurstin suikaleet mahoistaan ja kävivät huiputtamassa 920m lähinyppylän. Kuulemma oli hienot maisemat.
Hannes
KE 30.8 Puolimatka
S = 12km
Aamulla ennustus sadesäästä tuntui toteutuneen, kun telttakangas vapsahteli hiljakseen. Ulos tultua ilma osoittautui kuitenkin varsin kelvolliseksi eivätkä vuorten yllä uhkaavina vyöryneet pilvet kastelleet kulkijoita koko päivänä. Puujalat tuntuivat haparoivia ensiaskeleita ottaessa siltä, että kahden edellispäivän rakkaponnistelujen jälkeen ei ole enää mitään tehtävissä. Siitä huolimatta ne kantoivat omistajansa uskollisesti nelisensataa metriä alas tuttua rakkalouhikkoa pitkin puurajalle. Matkalla ihasteltiin maisemia, syötiin marjoja ja saatiin karttaan kaksi rastileimaa.
Alamäkitamppauksen jälkeen alkoikin sitten tunturipöheikkö. Viiden tunnin uurastuksen jälkeen pehmeä suomaasto suorastaan lennätti eteenpäin. Yöpaikaksi kaavailtu joki saavutettiin kahdeksan maissa illalla eli kymmenisen tuntia oltiin taas oltu liikkeessä. Matkaa kertyi 12km.
Ja nyt tässä kirjoittaessa alkoi sade ropsahdella niskaan kuitenkin. Juuri parahiksi tuudittamaan meidät kuohuvan kosken varrelle leiriytyneet matkaajat uneen. Joten lopetan toteamalla, että myös vaellustehtävä alkoi tänäiltana hahmottua suunnitelmasta nerokkaaksi toteutukseksi! Hyvää yötä.
Satu
Jälkihuomautus: (Satu)
Lounastauko venähti myöhäiseksi, koska joenuomat olivat matkan varrella ikävästi kuivuneet. Allekirjoittaneen tarkka eränaisen vainu paljasti kuitenkin rakkakivikon alta virtaavaa vettä. Pienen kivien kääntelyn jälkeen saatiinkin kattilaan puhdasta ja raikasta tunturipuron vettä. Ryhmän miehet eivät tähän kuitenkaan tyytyneet, vaan jääräpäisesti kaivoivat viereen oman “kaivonsa”, jossa vesi oli kuitenkin hiekkaista ja sameaa.
Jälkihuomautus 2: (Hannes)
Ryhmän miesten kaivama puro tai paremminkin vesiputous oli vertaansa vailla. Arkkitehtonisesti se edusti alansa kirkkainta kärkeä ja kekseliäisyydessään haki vertaistaan. Vesi oli lisäksi infinidesimaalisen puhdasta ja joukossa oli voimaa tuovia hiukkasia.
Tyytyväinen porukka purorakentelun jälkeen
Katso pantterin loikkaa...
TO 31.8
S = (12+3)km
H(leiri) = 180m / 825m
H(max) = 1265m
H(min) = 110m
t = 10,5h
T = +18 C
Kevyt, säyseä tuuli, pilvistä, aurinkoa
Lähdimme aamusella patikoimaan alavirtaan. Matkalla oli hieno putous ja samat työkoneet (Swedalan karamurskain yms.). Joen jälkeen jatkoimme tietä ja polkua pitkin. Tällä välin näimme Massey-Ferguson -traktorin ja yhden auton. Nousimme suota pitkin, söimme lounaan, poimimme poronsarvia ja nousimme järven rannalle, johon laitoimme leirin. Iltasella huiputimme Durmålstinden, söimme ja menimme nukkumaan. Kilpaileva ryhmä majoittui tuohon viereen, aikovat huiputtaa.
Julius
Huipulla
PE 1.9
Heräsimme lammen rannalta liki säännölliseen aikaan. Ulkona puhalsi hyytävä tuuli. Taitoimme matkaa nopeassa tahdissa pehmoisella tunturinummella ja rinnesoilla puroja ylitellen. Lounasta nautimme kosken vieressä porojen juomapaikkaa katsellen. Loppumatka laaksoa pitkin Jäämeren rannalle sujui leppoisasti mm. Marjoja poimien. Juuri ennen saapumista sivilisaation pariin koukkasimme vielä kunnon pusikkoon, ihan muodon vuoksi. Viimeisen illan huipennukseksi istuimme jäämeriuinnin päälle pitkään kynttilänvalossa. Pii-rakkaamme nauttien. Sen pituinen se syysvaellus.
Kaikki
LA 2.9
Aamulla herättiin aikaisin elikkäs klo.6. Julius ja Lauri olivat nukkuneet koko yön ulkona. Aamupuurot ja teet keiteltiin vielä kerran ennen kuin lähdettiin tien varteen odottamaan bussia. Kilpisjärvellä meitä odotti sauna ja hyvä ruoka. Kotimatka jatkuu...
Jaana
