Syysvaelluskronikka 27.8.-2.9.06
Vaellusta kolmen valtakunnan rajalla
Yksinäisen suden team: Minä ja Maailma

1.päivä

Sunnuntai 27.8.06

Ensimmäisen päivän retki tienvarresta Kuohkimajärvelle sujui rattoisasti kuumassa auringonpaistesäässä ja kahden muun ryhmän (Yrmyniittäjät ja Loma2) hyvässä seurassa. Lounas syötiin noin puolessavälissä kahden järven välissä, vedenottopaikkoja riitti mukavasti kuivasta kesästä huolimatta. Ensimmäisten lumihuippujen bongaus tuntui epätodelliselta paahteisessa säässä – jospa kipaisisi tuonne vähän kierähtämään lumessa ja viilentymään? Goldahytalla erosin muista tovereista. Ennen sitä onneksi tuli puheeksi paluupäivä joka allekirjoittaneen yllätykseksi olikin lauantai eikä sunnuntai. Kas, saakin siis astella odotettua rivakammin jotta ehtii kiertää Pältsanin. Nyt yksin Kuohkimajärven isossa tuvassa, pataruoka mahassa ja käymässä nukkumaan.

2.päivä

Maanantai 28.8.06

Viimeyöstä vielä sen verran, että juuri kun olin käymässä nukkumaan kolisteli tupaan yksinäinen itävaltalainen ”Sorry, is this autiotupa?” ja alkoi laittaa ruokaa. Sain kuitenkin nopeasti unta ja mies kertoi huvittuneena aamulla kuunnelleensa koko yön minun unissapuhumistani. Aamulla kohti Pältsastugaa. Melkein yhtä tautisen hyvä sää kuin eilen, mitä nyt muutaman kerran ripsautti vettä – rankimman kuuron ajan pidin sadesuojaa rinkkani alla kiven päällä istuen, näpsien samalla valokuvia sateenkaarista. Pältsastuganilla paistoi taas jo aurinko ja stugvärd tarjosi kahvia. Vesiputous oli edelleenkin hieno kylpevine pronssinaisineen. Sitten vielä 1-2 km stugalta Rostahytan suuntaan, josta hetkisen etsinnän jälkeen löytyikin täydellinen telttapaikka. Iltaruokaa tunturikoivikossa keitellessä katselin kun sadepilvet menivät ohi. Nyt istuskelen nyppylällä ihailen Brokeback Mountain –maisemia kun aurinko värjää Vávrratoaivin rinteitä. Jospa kohta malttaisi käydä nukkumaan - poro vastapäisellä nyppylällä sanoo hyvää yötä.

3.päivä

Tiistai 29.8.06
+9-+17 astetta Celciusta

Jos eilisilta sujui Brokeback Mountain –tunnelmissa, niin tämän päivän aamupuolisko oli täyttä Lord of the Rings –matskua. Heräsin aamulla rikkumattomaan hiljaisuuteen, mitä nyt välillä jonkun poron jalan tömpsähdys kuului. Oli noussut hurja sumu, niin että hieman kauemmaksi kiveen nojalleen jätetyn rinkan ja teltankin välillä oli pilveä. Tuulenvirettäkään ei ollut, mistä johtuen myös teltan sisällä oli kosteutta. Illalla sisäteltan kattonaruun ”kuivumaan” jättämäni sukat olivat märemmät kuin illalla. Söin leipä- ja kaakao –aamupalan (päivän puuroannos ei jostain syystä houkutellutkaan; lahjoitin sen Äiti Maalle jotta rinkka kevenisi odotettuun tahtiin) ja suuntasin kohti Isdalenia. Vaikka synkät pilvet uhkailivat koko päivän, vielä tähän hetkeen mennessä ei ole satanut pisaraakaan vettä. Moskánjávrin pohjoispuolella oli karttaan merkitsemätön mökki josta olinkin huhua kuullut, söin siellä lounaan. Sieltä lähtiessä alkoi tuulahtaa sen verran reippaasti että tähän asti takin taskussa voimiaan kerännyt Jacques Cousteau –pipo pääsi vihdoin täyttämään tehtäväänsä – ja onko kuunaan napakampaa pipoa nähty! Iselvan ylityksessä pääsivät Crocks –sandaalit puolestaan oikeuksiinsa – ovat muuten erittäin hyvät leirikenkinäkin. Yksin kun matkustaa niin ei tule päänsisäiseen jukeboksiin mitään kontrollia – laulettua on tullut kaikkea vanhasta kantrista petteri punakuonon kautta Jukkapoika ja jenkkarekkaan.

Isdalenista löytyi – jälleen! – mitä parhain telttapaikka sen pitkulaisemman ja pienemmän nimettömän järven rannalta. Rohkeana aikomuksena käydä vielä uimassa ennen nukkumaanmenoa… (järvi oli hyvin matala, myöh.huom.)

4.päivä

Keskiviikko 30.8.06
n.+10

Heräsin yöllä sateen ropinaan telttaa vasten, ja loppupäiväksihän sitä riittikin. Eilen olin huomannut jonkin hassun vaalean kupun pistävän esiin sammalen seasta, ja nyt rinkkaa pakatessani totesin – sienihän se sieltä oli yön aikana noussut! Sitten matkaan kohti Gappohyttania. Nousu oli melkomoista ja ylityksiä muutamia, mutta eniten leimansa löi jatkuva tihkusade ja sivutuuli, joiden ansiosta olin kuin uitettu koira luita ja ytimiä myöten. Sadehousujahan ei jalkaan laiteta muuta kuin äärimmäisessä hädässä. Upeita vesiputouksia oli. Nousut oli melko jyrkkiä ja kivet liukkaita. Tuli mieleen, ja oli tullut vastaantulevalle yksinäiselle ruotsalaisellekin, että sola voi olla vaikeakulkuinen silloin kun vettä on enemmän (tänä syksynä ollut hyvin kuivaa) – ja kuulemma Rostahyttan seinällä lukeekin, ettei Isdalenin solaan tule mennä jos vettä on paljon.

Nousun jälkeen tuli vaeltelua kiviaavikossa täysin läpitunkemattomassa sumussa – hyvä kun seuraavalle merkille (Blair Witch Project –tyyppisiä risukyhäelmiä) näki. Lounastauko oli tarkoitus pitää Ruotsi-Norja –rajalla, vaan en sitten jaksanutkaan; vaihdoin vain lämpimämmän paidan märän ”sade”takin alle, söin kuivahedelmiä ja jatkoin matkaa alaspäin. N.1km ennen Gappohyttaa sade lakkasi, mutta Barras oli silti täysin sumun peitossa. Gappohytalla oli kaksi miestä lämmittänyt tuvan ihanan lämpimäksi, mutta puhuivat niin omituisia ja lisäksi olivat lähdössä illalla pois (eikä minulla olisi ollut tuvan avainta niin etten kuitenkaan olisi voinut jäädä yöksi) joten katsoin parhaaksi jatkaa matkaa. N.1-2km Gappohytalta Goldahyttaan päin pystytin teltan, jossa tähän mennessä olen syönyt lounaan, kahveineen ja suklaineen. Olipa upeaa saada jalat vihdoin kuiviksi – jospa trench footilta jälleen vältyttiin. Sitä en ole vielä keksinyt kuinka sukat kuvaan – onko lie pakko laittaa yöksi jalkaan. Kohta illallisaika, klo 18. Sataa taas.

Illaksi sää selkeni jälleen, ja hampaiden pesun yhteydessä kului taas tovi jos toinenkin olohuoneen maisemia ihaillessa.

5.päivä

Torstai 31.8.06

Aamulla 6:30 heräsin jälleen sumuun ja hiljaisuuteen. Söin vitkastellen aamiaisen, join kahvin ja luin muutaman luvun Assassin’s Apprentice –kirjasta sumun hälvenemistä odotellessa. Yhdeksän – kymmenen maissa pakkasin kamppeeni. Yritin illalla sitä sukkien kuivaamista jaloissa vaan eihän sitä erkkikään kestänyt, joten nyt rinkasta kuivat varasukat jalkaan ja märät rinkkaan. Sisäisesti kiroten märät saappaat siihen päälle, sekä eilispäivän märät housut. Koska lämpöä oli kuitenkin +10 ja tihkusade lähinnä ajoittaista, päätin alkaa matkanteon pelkällä aluskerrastopaidalla, kun sisältä ja ulkoa märkä sadetakki ei houkutellut. No, kestihän sitä aikansa mutta pitihän se sitten lopulta päälle laittaa, jos ei muuta niin rinkan sadesuojasta niskaan tippuvan veden vuoksi. Ja sitten taas kohta pois kun sade taukosi, ja hetken päästä taas päälle kun se yltyi. Jälleen tuli yksinretkeilyn iloja ylistettyä – vaatteidenvaihtosirkusta ei kukaan muu olisi jaksanut katsellakaan. Siinä se matka sitten eteni, kävin myös uimassa kallionkololammessa sekä käväisemässä Välljihatin (pieni nyppy jolta hienot maisemat) huipulla. Taas tuli yksinäinen ruotsalaismies vastaan, vaihdoimme päivämäärätietoja. Hyvissä ajoin ehdin Kuohkimajärven tuvalle ripustelemaan vaatteitani basaarinomaisesti kuivumaan, ennen kuin Yrmyniittäjien sakki saapui omalta Pältsan –kierrokseltaan (olimme menneet Isdalenin solassa ristiin). Lennokasta juttujen vaihtoa ja ruokailua, ja sitten nukkumaan.

6.päivä

Perjantai 1.9.06

Tuttua reittiä nohevassa seurassa Kilpisjärvelle. Saanan kupeeseen telttauduimme, käytyämme matkalla Kitsiputouksella kiipeilemässä ja ennen kaikkea mustikoita syömässä. Yhytimme myös toisen ryhmän tytöt, ja illalla leiriydyimme kaikki yhdessä ryppäässä rinteeseen. Kaikki jäljelle jääneet herkut (näkkileivät, kuivahedelmät) syötiin yhden telttakunnan ’tupareissa’ – meno yltyi hyväksi mutta paikkoja ei sentään hajoitettu. Ja yö tuli taas.

7.päivä

Lauantai 2.9.06

Saunaan (jee!) ja syömään, ja sitten bussilla kotiin.