Mukana matkassa: Riina Eskola Heikki Tirinen Jani Hiltunen Leena Noromaa Sanna-Maija Kela (The Leader)
Klo 6:44, ryhmämme lähtövalmiuksissa

La - su 25. - 26.8.2007

Oulu – Jällivaara – Vakkotavare – melkein Kaitumjaurestugorna: talsimista n. 23 km

28 vaeltajaa noukittiin lauantai-iltana kyytiin sieltä ja täältä. Yöllinen matka alkoi. Se sujui viime pääsiäiseen verrattuna vallan mainiosti – mitä nyt Jällivaarasta etsittiin aamuneljältä hetki oikeaa ulosmenotietä. Niitä kun on siellä niin monta! : )

Ryhmämme jättäytyi kyydistä Vakkotavaressa. Hienoinen tihkusade saatteli meitä, kun lähdimme nousemaan rinnettä ylös tunturiin ennen aamuseitsemää. Kaksi muuta porukkaa jäivät vielä säätämään kamojaan. Etenimme pitkin Kungsledeniä puolipilvisessä, mutta kuivahkossa säässä. Teusajaurella (16 km) olimme noin kuuden tunnin tallustelun jälkeen kaikki varpaat vielä kaikilla tallella (vaikka alamäissä ne ikävästi kengänkärkiin tökkivätkin).

Järvenrannassa odotti yksi vene ja koska yhden veneen piti myös jäädä ko. rannalle, täytyi toinen paatti noutaa vastarannalta. Tuuli oli yllättävän voimakas mutta kuivin jaloin ja ehjin nahoin selvittiin yli, vaikka paatissa oli lähemmäs 100 kg ylipainoa (4 hlöä + 2 rinkkaa).

Lounassumpit keiteltiin putouksen varrella stuganin suihkun (avomallia) vieressä. SOOPAn kololta mukaan nappaamamme sinoli ei jostain syystä syttynyt (lisätty liikaa vettä mukaan?) mutta onneksi mukana oli useampia pulloja. Selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä.

Sitten kivuttiin takaisin ylös tunturiin. Pisti huohottamaan – yrittäkääpäs vetää 250 jyrkkää nousumetriä ruokaa vielä tässä vaiheessa täynnä olevan rinkan kanssa! Ei enää niin ripeästi mutta kuitenkin astelimme vielä 8 km. Päivän tavoite oli hienosti saavutettu, ja pystytimme teltat jo kuuden jälkeen jokirantaan ilta-auringon valaistessa ja hieman lämmittäessäkin. Iltayhdeksältä makuupusseista kuului jo unista tuhinaa – olihan edellinen yö yritetty nukkua bussin tärisevillä penkeillä. Luvattua kovaa sadetta ei vielä tänään näkynyt – toivottavasti sää jatkuisi vähintäänkin samanlaisena.

-Sanna-

Päivän optimointi suoritettu	Olipas nousu	Leirissä	Lounasvedenottamo

---

Ma 27.8. 2007

melkein Kaitumjaurestugorna – laakso Tolpagornin juurella: n. 24 km

Stuor Avrrik

Kello 7.00 Kaitumkätjen laakson uumenissa ryhmämme koki tällä erää ensimmäisen varsinaisen vaellusaamun ja –herätyksen Sannan reippaisiin huuteluin. Aamu oli valoisa, ja aamiaisenvietto auringonkin pilkahdellessa suoranaista luxusta! EdellisIltana nukkumaan mennessämmekin oli ollut valoisaa eikä keltään retkikuntamme jäseneltä löytynyt näkö/muistihavaintoja yön pimeydestä. Takana oli siis todistettavastikin hyvin nukuttu ainakin yksi yö (kukapa olisi siinä vaiheessa tiennyt, vaikka niitä samaan rahaan olisi mennyt kaksikin).

Matkamme jatkui kuninkaallista valtatietä pitkin, kohti pohjoista. Sää vaihteli kuurosateista auringonpaisteeseen maisemien hivellessä innokkaiden vaeltajien silmiä. Omia polkujammekin pääsimme onneksi hiukan testailemaan Jierttajavrin kautta kulkevan reitin nousuosuudella syystä tai toisesta missattuamme varsinaisen polun haaran.

	Lounaalla

Edessämme siinteli vihdoin reissumme nimikkomäki, ja päässä alkoi uhkaavasti soida "Tsing tsing.." joillakin tosin hiukan rauhaisammat melodiat Jierttajavren sangen idyllisen pikkusaaren inspiroimana. Bongailimme myös lintuja, tunnistus jäi tosin tasolle "pikkulinnut ja isot linnut". Sinnicohkkan eteläisessä laaksossa saimme loppuiltapäivästä kokea niin sadetta, tuulta kuin auringonpaistettakin. Leirin pystytimme lopulta melko kiitettävän 10 tunnin vaelluksen päätteeksi enemmistöäänestyksellä Ladduvaggin varrelle uudehkon sillan kupeeseen, ystävämme Tsingin itäiseen laaksoon siis. Rupesimme jo spekuloimaan, olisiko leiripaikkamme kenties kaikkien sadepilvien risteys- ynnä kokouspaikka, jossa sataa aina. Muualla näytti aurinko nimittäin paistavan. Karttoihimme ei kukaan kuitenkaan ollut merkinnyt sadepilveä ko. paikkaan, ja niinpä sade, varsinaisen vaellusfiiliksen luoja loppuikin ennen nukkumaanmenoamme.

Päivän keskusteluihin liittyen ajattelimme jo uuden kronikankirjoitustyylin esittelyä/käyttöönottoa – min. 100 sivua per päivä yksityiskohtaista kuvailua ja tajunnan virtaa. Tätä varten olisi tosin syytä kehittää systeemi, joka taltioi ajatukset suoraan aivoista kirjalliseen muotoon. Tosin, lopputulos ei kuitenkaan kokonaisuudessaan olisi lainkaan painokelpoista kamaa.. Paras siis hylätä moinen, onhan siinäkin jo tarpeeksi jännitysmomenttinsa, kun on kirjoitellut teltassa illan pimennyttyä ilman valoa ja mahdollisuutta omien tuotosten oikolukemiseen.

-Leena-

---

Ti 28.8.2007

Base camp – Kebnekaisen huippu (2 117 m) – base camp: n. 15 km

	nousu alkanut..

Herätys aamulla klo 6 ja ilmantarkastus. Sopiva ja mitä parhain sää Kebnen valloitukseen. Aamiainen nautittiin ripeästi – suorastaan malttamattomasti. Olihan odotettavissa yksi vaelluksen kohokohdista. Liikkeelle lähdettiin puoli yhdeksän (Suomen) aikaan. Reitti suuntautui perusleiristä kohti läntistä nousureittiä kuitenkin pysytellen vuolaasti virtaavan joen länsirannalla. Tolpagornin rinne oli vaativaa rakkaa. Selvisimme haasteesta ja löysimme punaisin maaliläiskin merkityn virallisen nousureitin. Niin nousimme Vierranvarrille. Huipulla meitä odotti pienten kivitornien joukko. Ohut lumipeite peitti nousua ja jatkui myös laskun ajan laaksoon, josta lähdimme välittömään nousuun Kebnekaiselle. Matkalla vastaamme tuli suomalainen pariskunta rinkkoineen(!?!). Olivat yöpyneet Toppstuganissa. Meidät ohitti kanadalais-ruotsalainen kiipeilijäkaksikko, jotka ihmettelivät majoitustapaamme – taisivat siis olla turisteja, kun kyselivät missä käytte suihkussa ja muuta!

..lisää haasteita

Nousu Toppstuganille tuntui loputtomalta kiviportaikolta mutta tuore uusi lumi antoi innostusta kiipeilijöillemme. Eväät söimme nopeasti majassa, joka on Ruotsin korkeimmalla sijaitseva rakennus. Siitä sitten jatkoimme kohti huippua välillä lähes lumimyrskymäisissä olosuhteissa. Viimein saimme näköhavainnon kohteestamme! Se oli mahtava valkoinen huippu – siis oikea huippu (vuorenhuippu). Ei siis mikään tunturin laki. Viimeiset lumiset metrit menivät nopeasti ja hetkessä olimme valloittaneet vuoren! Toisemme kuvattuamme saimme seuraavan kiipeilijän ottamaan meistä ryhmäkuvan.

Itse Sydtoppen, 2117 m	Huipulla	Näkymiä	SOOPAn perinteitä vaaliessa

	Ihme erämaassa

Palatessa vastaamme vaelsi varsin kansainvälistä kiipeilijäjoukkoa Israelista. Iloisissa ja voitonriemuisissa tunteissa lähdimme laskeutumaan Toppstuganin kautta kohti perusleiriä noin 700 metrin tasoa. Laskeutuessamme vastaamme tuli toinen innokas kiipeilijäjoukko, ”Reippaita” hekin. Kuulumiset vaihdettiin ja hyvät nousut toivotettiin nousijoille. Me jatkoimme laskeutumista nousemalla Vierranvarrille uudelleen. Laskun kohokohta oli mahtava liukumäki, jollaista harvoin pääsee kokemaan. Jani halusi jopa uusia kokemuksen ja kiipesi mäen päälle uudestaan. Paluun ajaksi ryhmämme jakautui kahdeksi osan palatessa aamuista reittiä ja osan valitessa joen itäpuolisen reitin. Leirissä olimme takaisin vajaa 12 tuntia lähdöstä. Kylläisinä kokemuksista, mutta ruuan suhteen nälkäisinä aloimme valmistella päivällistä hienossa säässä, joka muuttui hetkessä kovaksi tuuleksi ja sateeksi.

Todella hyvillä mielin ja tyytyväisinä päivän saavutuksiin saatoimme sukeltaa makuupusseihimme odottamaan uutta päivää ja uusia haasteita.

-Heikki-

---

Ke 29.8.2007

Base camp – Tarfalan laakso – base camp: n. 24 km

Aamuauringossa

Heräsimme toistaiseksi kauneimpaan aamuun. Aurinko paistoi ja tiedossa olisi päiväretki Tarfalan laaksoon. Säät vaihtelivat kuitenkin nopeasti ja saimmekin kokea kaikennäköistä säätä aina räntäsateesta lumisateeseen. Matkalla kävimme kummastelemassa tunturiasemaa. Tiettömien taipaleiden taakse (lähimmälle tielle 20 km) on rakennettu hotelli. Ihmisiä kuitenkin riitti, sillä helikopterit pörräsivät taukoamatta vieden turisteja ihmettelemään Ruotsin kattoa. Hotellilla joimme aamukahvit postikorttien kirjoittelun ohessa. Ah, olipa hyvää.

	Tarfalassa

Päästyämme perille Tarfalan laaksoon tuli pienoinen pettymys, sillä kauniiksi mainostettu paikka oli sumussa emmekä nähneet sen kauneutta. Leena kuitenkin otti paikasta ilon irti ja kävi uimassa jäätikköjärvessä.

Paluumatkalla kävimme hotellilla täydentämässä sinolivarastoja. Lämpimällä sisäilmalla oli tunnetusti piristävä vaikutus, ja porukka meinasi nukahtaa eteiseen. Räntäsateessa illan jo hämärtyessä talsimme takaisin leiriin. Näinpä suunniteltu lepopäivä venähtikin melko pitkäksi.

Päivän mietelause: ”Kasvisruoassa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että siitä puuttuu liha.”

-Jani-

---

To 30.8.2007

Base camp (Tsingi east) – laakso Rusjkan juurella: n. 16 km

Taustalla Tsingin naapuri, Liddubakti

	Päivän kuva-arvoitus (hernekeiton pullotus)

Tänään luovuimme kolme yötä palvelleesta leiripaikastamme. Kotiutumisesta tähän paikkaan kertoo sekin, että kamojen kasaaminen aamulla kesti yllättävän kauan. Lähdimme samaan suuntaan mistä olimme aikanamme tulleet. Eräät katsoivat kaihoisasti viimeisen kerran ”Tsingis Kanin” maita. Kyseisillä mailla oli tänään erittäin vilkasta. Eli kannattaa jäädä kaupunkiin, jos haluaa olla yksin!?!

Olimme lukeneet etukäteen, että myös reipaslaiset saavat viettää lomailuhetkiä. Tähän asti lomailusta ei ole ollut tietoakaan, mutta ennen kuin ehdimme laittaa valituksen matkatoimistolle harhaanjohtavasta markkinoinnista, löysimme paikallisen Sunny Beachin. Siinähän se päivä menikin. Eräät urheat kävivät uimassa ja toiset tyytyivät auringonottoon (tuulipuvussakin se onnistuu). Lounaaksi syötiin mm. hernekeittoa, jotta jonkinlainen käsitys viikonpäivistä säilyisi. Torstaisen hernekeiton voi kuulemma nauttia myös paistinpannusta mutta sitä emme vielä kokeilleet.

Sunny Beach siintelee	näytäkin tuli syötyä	vedenhaussa	lomapäivän kellot

Lämmin ilma laiskistaa, mutta onneksi aurinko meni jonkin ajan kuluttua pilveen ja pääsimme jatkamaan matkaa. Ihmettelimme hieman niitä, jotka jaksavat maata viikon auringossa.

Päivämatka jäi melko lyhyeksi, mutta todennäköisesti ehdimme ajoissa bussille?! Tämän yön vietimme vielä suuremmitta murheitta kotiinpaluusta, kun puro solisi muutaman metrin päässä.

-Riina-

---

Pe 31.8.2007 (elokuun kaatajaiset)

Laakso Rusjkan juurella – puronvarsi noin 5 km ennen Sitasjaurestugornaa: n. 23 km

Matka sujui reippaasti ja aamutoimetkin Unna Rusjkan juurella tavallista joutuisammin. Maisemat tasoittuivat pikkuhiljaa alkaen muistuttaa yhä enemmän Suomen Lappia. Päivän saldo: yksi käristynyt korvanlehti, yksi kompastuminen kengännauhoihin, yksi katkennut telttakaari, lukuisia ohitettuja käyttämättä jääneitä beacheja sekä muutama förfallen pitkospuusilta.

arktinen aamu	syksyistä tunnelmaa..	Raktasjavri

-Leena-

---

La 1.9. 2007 (syyskauden avajaiset)

Puronvarsi noin 5 km ennen Sitasjauresturgornaa – Ritsem, Akkajauren ranta: n. 27 km

Kuten eilisaamunakin, myös tänään oli teltan päällä hieman lunta ja keli oli pakkasen puolella. Aurinko kuitenkin lämmitti mukavasti, joten chillailimme aikamme telttojen pihamaalla ennen tavaroiden pakkausta ja matkaan lähtöä.

Kuluu se aamu näinkin..

Sopuli- vs. lintuperspektiivi

Alkumatka Sitasjaurelle sujui mönkijänjälkiä ja pitkospuita pitkin. Myös tänään muutama urbanisoitunut tunturisopuli vilisteli pitkospuiden välistä. Stugan pihalta löytyi yksi keskeltä polkuakin varsin hiljaisessa olotilassa. Stugan mökki-isäntä kertoi nähneensä kaikkiaan neljä SOOPAn porukkaa ennen meitä. Ensin heitä oli mennyt pohjoiseen päin ja eilen/tänään väkeä oli kulkenut Ritsemiin päin. Mekin aloitimme reilun viiden tunnin vaelluksemme hiekkatietä pitkin. Jaloille taival oli koko reissun rankin, ja lounastauko Autajauren rannalla oli enemmän kuin tarpeen.

Akka ja Akkajaure

Ritsemiä lähestyessämme alkoi Akkajaure ja sen takana oleva Akka näkyä yhä selvemmmin ja selvemmin. Lopulta saavuimme järven rantaan, mistä löysimme myös lomaryhmän majoittuneena. He opastivat meidät kaupalle, jonka antimista (jäätelö, jogurtti ja suklaa) nautimme innolla. Kaupan lämmin sisäilma tosin meinasi hyydyttää joukkomme täysin, mutta selvisimme takaisin raikkaaseen ulkoilmaan pystyttämään teltat ja nauttimaan viimeistä päivällistä. Kuu nousi taivaalle, ja me pujahdimme pusseihimme kuumasta saunasta ja ruokapöydän herkuista haaveillen.

-Sanna-

---

Su 2.9.

Ritsem – Jällivaara – Haaparanta – Oulu

	Jällivaaran urbaaneista palveluista nauttimisen jäljiltä..! - Olipas reissu, mainio sellainen!

Nousimme urheasti jo viideltä keittämään viimeiset aamupuurot. Yö oli kulunut lähinnä teltanpohjalle valuessa ja sieltä itseään ylöskammetessa – maasto kun oli hieman kumpuilevaa. Bussi saapui seiskan maissa, ja köröttelimme Jällivaaran leirintäalueelle. Suureksi pettymykseksemme sauna piti lämmittää itse, ja suomalaisesta Helo-kiukaasta huolimatta emme koskaan saaneet löylyhuonetta kuumaksi asti. Onneksi Dundretin huipulla sijainneen ravintola Björnfalletin seisova pöytä ei pettänyt odotuksiamme vaan ruokaa löytyi joka lähtöön. Olipas mukava syödä lämpimässä & oikean pöydän ääressä ja katsella ulos lumisateista maisemaa. Tuollako sitä oli viikko oltu!

Haaparannalta ostimme vielä herkkuja, joilla selvittiin Ouluun asti. Perillä iltaseiskan jälkeen, osa meistä jatkoi vielä etelän suuntaan, osa itään.

-Sanna-

---

Teksti: kukin tsingahtelija vuorollaan
Kuvat: Sanna-Maija Kela ja Leena Noromaa
Webpage: Leena Noromaa