Aloitimme viimeisen maastopäivän ja laskeutumisen reissun maisemallisesti ehkäpä leuhkimmalta leiripaikalta kahden joen (Siellajohka ja jokin toinen) yhtymäkohdasta kohti Abiskon kansallispuistoa hyvässä säässä. Meditointipaikan, kansallispuiston raja-aidan ja puiston yksityiskohtaisen sääntökyltin tutkimisen jälkeen saavutimme Abiskojärven, jonka itäreunaa jatkoimme kohti jokea ja määränpäätämme, Abisko Turiststationia. Joen rannalla nautitun matkan viimeisen maastolounaan keskeytti paikalle nelipyöräisellä pedollaan saapunut metsien mies, joka tarjoutui myymään perävaunussaan poukkoilevan verisen hirvenraadon. Emme ryhtyneet kauppoihin, mutta ilahduimme siitä, että maastossa olisi ollut tarjolla tuoretta ravintoa myös aseettomalle vaeltajalle. Matka jatkui Abiskojoen koskia silta sillalta ihastellen, kunnes edessä olikin yhtäkkiä rautatie ja kansallispuiston portti: kuuden päivän maastotaival oli takana.
Ryhmän mukavuudenhaluisempi ensikertalaissiipi (johon myös tämän merkinnän kirjoittaja kuuluu) päätti jäädä viimeiseksi yöksi leirintäalueelle nauttimaan sivilisaation kauneimmista hedelmistä, kuten suihkusta, paistetuista kananmunista, appelsiinituoremehusta ja oluesta, kun taas ryhmän kokeneempi osa päätti yhdessä nautittujen päätösryyppyjen jälkeen kääntää selkänsä sivistykselle vielä yhdeksi yöksi – mutta ei sentään ilman varastettua vesijohtovettä. (AA)