Vaellus Abiskoon 31.8.-6.9.2008

Team Tuulenhalkojat: Mikko Majanen, Jarmo Kujala, Hugo Halonen, Raimo Niemelä, Mari Heikkinen & Jenni Sjöman

Riksgränsen – Abisko 96 km

1. Päivä Riksgränsen – Dossagemjavri 17km

Bussikuski jätti meidät ei kenenkään maalle Ruotsin ja Norjan väliin Riksgränseniin kello kuuden aikaan sunnuntaiaamulla. Yhteispotretin ja auringonnousun ihailun lomassa lähdimme talsimaan ensin maan- ja hiekkatietä junanraiteille päätyen. Raiteet johtivat ratatunneliin, jota pitkin päätimme yhteistuumin oikaista. Vartti tunnelista päästyämme pyyhälsi Narvikin malmijuna ohitse. Onneksi oli ajoitus kohdallaan. Huh.

Kahteen muuhun ryhmään törmäsimme tämän tästä, mutta pian molemmat valitsivat omat polkunsa ja tahtinsa. Aurinko hemmotteli meitä vilahduksillaan. Matkalla oli pari jännää kiipeämistä ja joen ylitystä. Paljon taukoja, jylhiä maisemia ja laaja väriskaala kallioista maaruskaan. Painolastia löytyi. Telttapaikan löytäminen oli kiven alla, mutta viimein päästiin yhteisymmärrykseen. Yöpuulle käytiin räntä- ja vesituiskeessa odotellen uusia aamun seikkailuja. Yö oli koleahko ja tuuli tuiversi telttakangasta.

Tiimimme miesvahvistus...

...ja naisenergia.

2. Päivä Dossagemjavri – Eahparusluoppal 13 km

Toisena vaelluspäivänä talsimme Eahparusluoppal-järvelle asti. Maisemat olivat tosi upeat, joskin alussa lumi-, räntä- ja vesipyry vähän haittasi maisemien katselua. Puolessa välissä sade onneksi hellitti ja saatiin nauttia auringonpaisteesta kenkiäkin kuivatellen. Ainakin tyttöjen kengät hiukan kostui useista jokien ylityksistä. Copy-crocksit vaihtotohveleina rules! Jennillä tuli hyväksitestattua myös tuntureilla juoksenteluun. ? Hiekkarannallakin makoiltiin! Porot on edelleen näkymättömissä, mutta vesilintuja nähtiin. Paitsi poikien eka päivänä tuntureilla bongaamat. Maaruska on mielettömän hieno ja mustikatkaan eivät ole menneet hallasta vetisiksi. Löydettiin loistava telttapaikkakin kaikessa yhteisymmärryksessä. Jospa ei tänä yönä kankkuja palelisi. Ja vielä Marin vinkki maailmalle: älä laita kaasua täysille, kun kokkaat texmex-herkkujasi tai pidä huoli ettei ole oma tiskivuorosi :)

3. Päivä Eahparusluoppal – Peiggaluoppal 16 km

Loistava telttapaikka + kuivempi keli pohjustivat ensimmäistä yötä paremmat yöunet. Telttoja purettaessa porotokka näyttäytyi läheisessä rinteessä. Jarmo hätisti ne tiehensä ja lähdimme matkaan. Ylipukeutumisesta johtuen jouduimme keventämään vaatetusta jo alkumatkasta. Aurinko killotti mukavasti, sää oli hyvä ja maasto ennakoitua hankalampaa: melko jyrkkää, mutta pöheikköistä. Mikko otti lähempää tuntumaa maastoon tyyliin mukkelismakkelis. Tällä kertaa mikään paikka ei hajonnut, vaan kyseessa oli varsin tyylikäs kiepahdus.

Raimo otti hieman etumatkaa muiden keventäessä vaatetustaan sillä seurauksella, että miestä ei näkynyt eikä kuulunut kohta ollenkaan. Lisäksi polku haarautui eikä muu porukka tiennyt kumman reitin Raimo valitsi. Myöhemmin polut yhdistyivät ja Raimokin löytyi Hoiganjohka-joen sillan luota odottelemasta.

Tunturit näyttäytyivät sateenkaaren väreissä.

Alkutaival oli sen verran hikinen, että Jarmo päätti pulahtaa uimaan sillan alapuolella olleeseen syvänteeseen. Eikä kerta riittänyt, vaan paparazzeille tarjottiin vielä uusintakin. Sukellus oli tyylikäs, joskin ilman volttia ja kierrettä. Sillan jälkeen polun varrelta löytyi pieni mökkikylä. Lämpömittari mökin seinässä näytti +7 astetta. Mari löysi matkalta oivan karvarouskupaikan ja illalla olikin tarjolla sieni-sipuli-herkkua.

Hugo huomasi rinkkansa hajonneen, metallinen tukiputki oli irronnut toisesta päästä. Lounastauolla korjaus onnistui. Lounaalla Mikon vedensuodatin pääsi tositoimiin: ruokapaikka oli poroaitauksen sisällä ja vesi otettiin aitauksessa olevasta lammesta haarautuvasta pikkupurosta. Raimo maistoi vettä raakanakin ja totesi pahanmakuiseksi, suodatettu maistui paremmalta. Varmuuden vuoksi vesi vielä keitettiinkin.

Illalla saavuimme pienelle neljän hengen mökille, jossa sitten yövyimmekin. Mökin ympäristöstä löytyi herkullinen mustikka- ja hillapaikka, jossa retkueen naisväki + Raimo herkutteli. Mökin pihapiiristä löytyi myös teekkaripoikia Mikkoa ja Hugoa kovasti ilahduttanut PC... ei kun siis PuuCee. Vielä ilahduttavampaa se olisi voinut olla siinä tapauksessa, ettei veden steriloinnissa olisi täysin onnistuttu.

Sopu sijaa antaa, niin myös kuusi henkilöä neljän hengen mökissä.

4. Päivä Peiggaluoppal – Goalkasjohka-joen varsi 15 km

Aamu valkeni tuulettomana. Pilvet makasivat melko matalalla. Yö oli mennyt mukavasti mökin lämmössä. Raimo ja Mikko valittelivat, että kovalla laverilla ei ollut niin mukava nukkua. Pienen aamupalaverin jälkeen päätimme jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan Lapinportin kautta Abiskoon. Alkutaival oli helpossa avomaastossa. Sen jälkeen alkoi reilun kymmenen pituinen pusikko-osuus, joka vastaantulijoiden mukaan oli aikaa vievä ja hankala. Tammisaarelainen mies oli neuvonut meitä pysymään mahdollisimman korkealla reitillä pusikon yläpuolella. Neuvo osoittautui kullan arvoiseksi, sillä miehenmittaista pusikkoa riitti silmän kantamattomiin. Reitti oli hyvässä maastossa ja maisemat laaksoon avautuivat komeina. Polun varrelta löytyi mukavia variksenmarja- ja mustikkapaikkoja. Mikko suurena luontokuvaajana ikuisti heinäsirkan ja sammakon. Sää oli kirkastunut. Meno oli kohtuu leppoisaa. Mari ehti eräällä taukopaikalla tekemään pienen lumiukon, Aarnen, joka jätettiin ilmastonmuutoksen uhriksi.

Kairan kulkijat.

Kello viiden maissa olimme järven kohdalla. Sadepilviä oli kerääntynyt laakson toisella puolella oleville vuorille. Päätimme aikaistaa leiriytymistä ja panimme telttamme pystyyn vuolaan puron varrelle tihkusateen jo vähän ripotellessa. Loppuillan vietimmekin kuivan teltan lämmössä sateen ropinaa kuunnellen.

Maaruska oli kaunista.

5. päivä Goalkasjohka-joen varsi – Miellejohkan yläjuoksu 20 km

Torstaiaamu oli sateinen. Pilvet kiersivät kanjoneissa sateisina. Yöllä oli yöpymispaikkamme viereinen huippu saanut uuden lumen. Aamutoimet tapahtuivat jo rutiinilla kylmän kosteissa olosuhteissa. Mietimme kauanko räntäistä ilmaa ja pajukkoa on vielä jäljellä kohti Abiskoa. Hetken käveltyämme törmäsimme jokeen ja totesimme, että nyt joudutaan kahlaamaan. Kohisevan Nissonvaggijohka-joen ylitystä oli etsittävä, kunnes totesimme, että kahlaamaan joudutaan. Mari ja Jarmo hyödynsivät saksalaisretkueen sandaaleita, kun taas Jenni ja Hugo kahlailivat pinkeillä copy-crockseilla joen yli. Hienoja kuvia saatiin ? Muut kahlasivat mistä pääsivät.

Lähestyimme reitillämme erästä huippua ja ihailimme uutta lunta ja maisemia. Matkareittimme pääkohteen Lapin portin huiput jäivät kuitenkin pettymykseksemme pilviharsojen katveeseen. Portin läpi kävellessämme vain alarinteiden värit ja valot ja mieletön vastatuuli paljastuivat kanjonin kulkijoille. Taapersimme vastatuulessa koko päivän välillä suolla ja välillä louhikossa. Toisilla vaelluskenkien vedenpitävyys ja toisilla polvinivelet olivat koetuksella. Saavuimme viimein kello 19 harjanteelle, josta oli näkymä Abiskoon ja Torniojärvelle. Hugon oli halukas jatkamaan kipeän polvensa vuoksi Abiskoon vielä saman illan aikana. Ryhmän rauhoittamana päätimme kuitenkin kaikki yöpyä löytyneessä leiripaikassa ja jatkaa perjantaiaamuna laaksoon. Illan hämärtyessä paljastuivat Abiskon valot.

6. Päivä Miellejohka-Nissonsnuohkin huippu (1372 m)-Abisko 15 km

Aamu valkeni leppoisasti ja polvikin tuntui (kuulemma) jo paremmalta. Ryhmä päätti jakautua kahteen: huiputtajiin ja laaksottajiin. Raimo, Mikko ja Hugo lähtivät laskeutumaan kohti Torniojärveä ja Jarmo, Mari ja Jenni lähtivät nousemaan Nissonsnuohkin kivistä rinnettä. Tunturikeikan arvioksi taisi joku heittää pari tuntia, mutta neljähän siinä vierähti liukkailla ja lumisilla kivillä kiipeillen ja ketun ja jäniksen jälkiä seuraillen. Onneksi pilvetkin rakoilivat ja upeita maisemia avautui joka suuntaan huipulle päästyämme.

Huipulla tuulee aina!

Matkalla Abiskoon huiputtajaryhmä löysi makoisan hillapaikan. Pojat olivat löytäneet hyvän telttapaikan voimalinjojen, rautatien ja puron vierestä. Nuorimmat lähtivät Abiskon iltaelämään kenkiä kuivattelemaan ja pehmeitä penkkejä kuluttamaan. Kuun valossa oli hyvä telttakin pystyttää :)

Aamun herkutteluhetki.

7. Päivä Abisko – Oulu

Aamun valjetessa vaelsimme rautatieasemalle, jonka liepeiltä bussi poimi meidät kyytiin. Matkasimme Kiirunaan uimahalliin peseytymään ja Skandikiin syömään. Aurinko hemmotteli bussipäivää, joka sujui rattoisasti aina Ouluun saakka.

Kronikan kokosi ja kuvat otti Jenni Sjöman.