Heräilimme bussissa muiden ryhmien jäädessä pois kyydistä. Itse jatkoimme sopivasti paikkaan nimeltä Saarela, josta läksimme siis muutama kilometri ennen Utsjokea kohti länttä ja Paistuntureita.

Varusteiden alkusäädön jälkeen pääsimme matkaan n. 9:10 sään ollessa tihkusateinen, mutta lämmin +14 °C. Kävelimme tietä 0,5 km pohjoiseen ja nousimme sieltä kohti länttä hyödyntäen polun tapaista. Maasto kävi märäksi ja varvikkoiseksi, joten pienet varustesäädöt olivat tarpeen totaalisen kastumisen estämiseksi.

Täydensimme vesivarantoja raikkaista sivupuroista. Ei aikaakaan kun saavuimme Námmájärven kodalle, joka tarjosikin sateensuojaa lounaan valmistamiseen. Edelliset vieraat olivat ystävällisesti jättäneet kodalle tomaatteja, jotka vanhentuneina (mätinä...) jouduimme toimittamaan parempaan paikkaan. Lounastauon jälkeen jatkoimme kohti avotuntureita polun välissä kadotessa ja puiden lehtien pudotessa molemmin puolin. Avoimella maastopohjan kulkukelpoisuus parani ja vauhti kiihtyi. Löysimme vanhan poroerotuksen jäänteet kelottuvine puineen. Jatkoimme Ghoappelasjärven tuvalle, jonne saavuimme 14:30. Lyhyen 10 min (40 min) tauon jälkeen jatkoimme kohti Erttetvárrin huippua ja vanhaa poroerotusaitaa. Useampien soiden välttelyn jälkeen päädyimme ylittämään pientä jokea kahlaamalla ylityspaikkojen ollessa muuten kortilla. Onneksi maastopohja oli melko vähävetistä, ettei tarvinnut soissa rämpiä. Jatkuva sade kyllä piti huolen kastumisesta. Tuulen yltyessä löysimme suojaisan notkon taukopaikaksi, josta jatkoimmekin pian matkaa ja siitä kilometrin rinnettä puron varteen telttojen pystytykseen. Kohtuullisen suojaisa paikka löytyi kuivuneen lammen pohjalta ja rannoilta.

Kokkailimme menun perunamuusista ja nakeista. Toinen ruokaryhmä päätyi pastaan. Ruokailun päätteeksi lounaistaivaalla näkyi outo valoilmiö, nimittäin sadealue oli väistymässä ja kirkas taivas näkyvissä. Huipun selkeneminen taisi lisätä Villen huiputusintoa ja lähtipä mukaan Jirikin. Huipulle kerittiin juuri parahiksi ennen uuden pilvirintaman saapumista peittämään maisemia valokuvaamiselta. Alas laskeuduttaessa nähtiin mahdollisesti kettu, joka olikin päivän ainut isompi eläin lukuisten porojen lisäksi. Nukkumaan auringon laskiessa tunturin takana, poutaa + 9 °C, pientä tuulenvirettä.

- Ville pimenevässä illassa. Matka 17,6 km + huiputukset 2 km. Nousua tieltä n. 300 m.

Aamu valkeni meillekin ajallaan. Aamutoimet eivät olleet ehkä ne rivakimmat ja kello lähenteli jo yhtätoista kevyen aamiaisen jälkeen jonka jälkeen Juuso otti suunnistajan vastuun. Aluksi piti kerrata kuitenkin kompassin käyttö.

Kartasta olimme katsoneet, että lähellä olisi ikivanha poroerotusaita ja otimmekin suunnan sitä kohden. Pienen etsimisen jälkeen kivinen aita löytyikin, ja oli myös sangen hieno.

Täältä kokeilimme katsella kammin suuntaan, joka olisi joen vieressä. Toivoa oli, että kammin vieressä olisi jokin ylityspaikka. Toivo osoittautui turhaksi. Pääsimme tekemään myös ensikosketuksen suohon ennen kammia.

Pienen ihmettelyn jälkeen päätimme jatkaa matkaa seuraavalle kammille, joka oli keskellä suota ja syödä siellä. Vähän ennen kammia otimme suopurosta vettä ruoan tekoa varten. Ai niin … ja toisen kammin jälkeen oli palsasuota, joka oli aika jännää edetä. 1,4 tunnin lounastauon jälkeen matka jatkui suossa. Sitten tuli vähän korkeampaa ja sitten taas suota. Tässä vaiheessa meidät yllätti myös sangen rankahko sadekuuro eikä näkyvyyttä ollut ihan liikoja.

Sitten tuli taas hieman korkeampaa vaikka välillä mentiin aika huterassa suossa. Sitten mentiin joen yli. Juuso ja Jiri menivät hyppäämällä ja Pasi ja Ville menivät ylemmäksi suolle ja kahlasivat.

Sitten oli taas hieman kuivempaa hetken, kunnes taas tuli suota. Yhdessä vaiheessa tuli vastaan suometsä. Se oli hieno auringon kuultaessa meitä vastaan ja veden sataessa taivaalta.

Gáimmioaivi-tunturin kupeeseen, pienen puron kupeeseen leirimme laitoimme. Söimme ja nukahdimme. Nyt paistaa aurinko ja voi olla huiputusta (3. päivän aamu).

- Juuso. Matka 16 km.

Niin kuin Juuso kirjoittikin, aurinko paistoi, kun heräilimme. Aamupalan menu oli tuttu ja turvallinen. Ja aamutoimet yhtä rivakkaat kuin edellisenäkin aamuna. Matkaan päästyämme kävelimme muutaman kilometrin kohti Gáimmioaivin huippua. Ennen huippua kuitenkin luovuimme kantamuksistamme ja hilppasimme ylös katsomaan maisemia. Maisemissa riittikin katseltavaa. Sitten palasimme alas, otimme rinkat ja jatkoimme matkaa.

Jatkoimme kohti etelää joen vartta pitkin. Lounaspaikka löytyi aurinkoisesta ja tyynestä kohdasta raikkaan tunturipuron kupeesta. Mukavan lounastauon jälkeen jatkoimme kohti Guivin huippua. Pienen sekoilun jälkeen löysimme Guivin ja lompsimme sen huipulle rinkat selässä. Guivilta avautuivat kerrassaan hienot näkymät. Nimi Guivin huipun vieraskirjaan ja matka kohti alhaalla olevaa Guivin mökkiä. Guivin mökillä tapasimme Tanjan ryhmän.

Pienet rupattelut toisen ryhmän kanssa, tukeva päivällinen ja telttaan yöksi nukkumaan. Mökki oli niin täynnä, että sinne ei olisi mahtunutkaan. Uni tuli nopeasti ja seuraava aamu koittikin äkkiä.

- Pasi. Matka 16,7 km + hupiputukset 3 km.

Morning after night in tents at Guivi hut. Inside the hut, there was a group of Tanja and one middle age couple. Before we do the breakfast the older couple, well-organized, is already leaving. Eating breakfast and before we pack our tents and backpacks, also Tanja’s group is leaving, crossing the river and disappearing in the swamp. In the end we, the laziest group sets out for the way. Today Pasi is the main chief. Juuso comments his easy task “keep us on the way”. Pasi took the wrong way out of two possibilities right after the river, but he makes a joke on himself readily, as usual.

The pace is fast today, almost running. Tanja’s group is in front of us, so we have to show them, who is “Rämä-reipas” :-). It is raining most of the time, we are going often on paved path over swamps, later on normal path with ~3 meters high birch trees and with views on lengthy slopes with similar character and slowly starting ruska. Pasi and Juuso are already in front of Tanja, me and Ville behind. Ville is today walking “with hand break on” since his Achilles tendon is not completely fine. We all meet with Tanja’s group at fireplace some 4 kilometers from Guivi hut. It is raining, so we are leaving this autumn-mood place rather soon. Before we reach the Roajárźi valley, we are in the front, running towards Kevojoki main valley. On the slopes of these two valleys breaking the rules and picking quickly some blueberries.

Seeing the main Kevo canyon. It is only one of the many whiles, when thinking that I like this country. Continuing to the right, the main Kevo-highway. In 3 kilometers, we are at the turvekammi, at Fiellogeadggejohka. Making lunch – me and Juuso – pasta, Pasi and Ville – soya, the common menu. Ville is as usual (always) more active, so he explored the nearby waterfall already before the lunch. Me, making “highly artistic” photos of the river with colored trees and flowers. During the lunch, Tanja’s group is here. Tanja notices my “fine handcraft” spoon, and I’m very pleased by that fact :-). The only male member –Antti of Tanja’s group is coming with great idea, to swim to the waterfall. No response from others, but water on mill for me, so some minutes later, we are swimming against the stream and wind coming from kind of extra beautiful waterfall. Juuso has idea to climb up, though there is no way up, so I am pretty surprised when he appears up letting me know, that I should take a picture of him.

Tanja’s group occupied the hut, made tents nearby and we are leaving. Crossing the river – me crossing also back because of forgotten cap, trying my stupid idea to traverse under the hanging rope, which is here only for support and not for this. It worked! Going back with my cap, saying something about exhausting river crossing and obtaining clapping on my shoulder, as an expression of understanding. Our group is soon back on the top of the canyon, continuing against wind through slopes covered with colored trees and colored leaves of blueberries and other berries, stopping at view points, making pictures.

Meeting two girls, I came later, greeting in Finnish, not disturbing conversation, I almost understand! Girls can have so much clearer pronunciation. Telling us about camping places in front of us about SOOPA group there, about their plan to swim in waterfall as well. After pleasant meeting, soon at our camp place.

Small valley with stream, nearby extra beautiful view on the main canyon, little lake under us. I like this country :-). Making tents, food, also fire, remembering why the pirates have stripe over the eye as Juuso explained, the sky is almost clear, waiting for beautiful day of tomorrow, time to go to sleep.

- Jiri. Distance 18 km.

Heräilimme puron solinaan ja auringon lämmittäviin säteisiin. Aamu oli ja pitkällä aloittaessamme aamuruokien valmistuksen. Paikka oli kerrassaan niin upea, että pääsimme irtautumaan vasta ennen puoltapäivää, uusi hitausennätys siis. Kanjonin varressa aluksi toinen toistaan upeampia maisemia ja valokuvia otettiinkin reippaasti ja rämästi. Kanjonin pää ja putous olivat upeita kerrassaan. Jatkoimme matkaa kivisemmäksi käyvällä polulla koivikossa. Ohitimme kodan ja leiripaikan nopean tsekkauksen jälkeen. Polku nousi tunturin rinnettä loivasti saavuttaen puurajan mistä aukesivatkin jälleen upeat maisemat, nyt laajempaan, loivempi piirteiseen tunturien reunustamaan laaksoon.

Tuulen puhaltaessa välillä kohtuullisen voimakkaastikin vastaisena pidimme toisen tauon ison kiven suojassa. Tauko muuttui myöhäiseksi brunssiksi päätettyämme edetä Ruktajärvelle asti lounastauolle, ehkä tapaamme muita ryhmiä siellä. Huomatuksi tuli yhden kuksan kadonneen rinkan ripustuksesta. Kuksan omistaja lähetettiin suorittamaan etsintätehtävää lounastarpeiden siirtyessä toisiin rinkkoihin. Läksimme kolmin laskeutumaan kohti seuraavaa telttailupaikkaa osaksi kuivuneen lammen rannalle. Maastotyyppi vaihtui selvästi, ei juurikaan rehevämmäksi, mutta hiekkaisemmaksi, tapasimmepa heinikoitakin. Telttailupaikalla tapasimme vanhemman vanhemman ja nuoremman miehen, ajatuksia vaihettiin puolin ja toisin. Jatkoimme muutaman kilometrin Ruktajärvelle hiekkaharjuja seuraten ja säykkyjä poroja ihmetellen. Tuvan pihalla tapasimme toisen ryhmän. Asetuimme lounasasemiin kodan edustalle lämpimään auringon paisteeseen. Puuttuvan jäsenen laskettu saapumisaika oli 75 min meidän perässä ja toisen ruokaryhmän lounas tähän ajankohtaan mitoitettu. Kuksan hakureissu päättyi kuitenkin tuloksettomana, mutta 25 min odotettua nopeammin. Kuksa lienee löytänyt toisen kodin, kulkijoita kun riittää ko. reitillä, sitä emme vielä tiedä.

Jatkoimme matkaa koivikkoista järven väliharjua välillä nousten ja korkeammalle, kuvia ottaen, auringon laskun tulevaa näyttävyyttä spekuloiden ja vaihtoehtoisia yöpaikkasuunnitelmia tehden. Arveltiinpa myös järviveden puhtauden varmuutta kovan vesiliikenteen johdosta (yksi moottorivene päristeli ja muutama muu nähtiin rannalla). Todettuamme, ettei auringonlaskusta tulisi erityisen ihmeellistä runsaista pilvistä ja järveä reunustavista korkeista tuntureista johtuen, laskeuduimme harjulta tielle ja kohti joen ylityspaikkaa. Tiedusteltuamme tovin kahluupaikkaa, parhaaksi paikaksi osoittautui alkuarvailujen mukainen paikka. Kahlasimme yli. Jiri onnistui tässä kenkiä pois ottamatta tai sisältä kastelematta. Jätimme parhaan näköiset telttapaikat taaksemme ruuhkaisuuteen vedoten (kalamiesten nuotio ja yksi toinen teltta sekä pieni verikoira oli havaittu). Jatkoimme kohti suunniteltua telttapaikkaa auringon jo laskiessa. Järven rannalla väijyssä havaitsimme Saab 900 eläimen. Poikkesimme välillä tieltä viereiselle kukkulalle auringonlaskua ja kuunnousua katsomaan. Karttatiedustelemamme puro oli kuiva, joten turvauduimme uudelleen yrittämään joen rantaan pari järvilamparetta alajuoksulle päin. Kohtuulliset telttapaikat löydettiin jo pimeyden laskeutuessa auringon laskunkajon ja nousevan kuun suodessa valoaan. Leiripaikka oli kohtuullisesti varusteltu, pari telttasaunan pohjaakin oli lähettyvillä, emme kuitenkaan alkaneet saunomaan. Päivälliskokkailujen päätteeksi vetäydyimme yöpuulle tähtitaivaan alla hyvässä säässä.

-Ville. Matka 20 km.

Herättyämme telttasaunojen raunioista aamulla, tai no ei ainakaan liian aikaisin söimme yllättäen aamupalaa. Puuro maistui ihan puurolta. Pikkuisen ennen kahtatoista pääsimme matkaan ja löysimme sardiineja. Ne oli hyviä, kun ne syötiin seuraavana aamuna. Päivän tavoite oli käydä Ailigaksella, tuolla pyhällä tunturilla, jonka suojeluksessa mekin olimme vaeltaneet ainakin osan matkasta. Rinkat piilotimme lähelle Piilotusjärviä (meidän antama nimi). Laitoimme keltaisen alimmaiseksi ja käytimme oksia ja sammalta naamiointiin.

Matkalla tapasimme paljon poroaitoja, jotka alitimme. Sitten kahdeksasta polvesta kahden kävi lähes kriittiseksi ja niiden piti palata rinkoille.

Lounas syötiin kuuden maissa. Tästä suuntasimme golfkentälle (löysimme myös golfpallon) telttoja pystyttämään. Päivällistä söimme opaskyltin alla sateelta suojassa. Tapasimme myös muita soopalaisia yöpymiskentällä.

- Juuso. Matka 3,6 km + kävelyretki ja huiputus 13 km.

Herättiin. Syötiin, käveltiin, busseiltiin, syötiin, eiku saunottiin aluksi. Ja nyt ollaan bussissa.

-Juuso. Matka 2 km.