Vaelluskertomus Norjasta syksyltä 2012

Soopan syysvaellus Lyngenin maisemiin

Ryhmäämme kuului viisi viisasta vaeltajaa: Anna, Antti, Juuso, Jarmo ja Markus. Vaellus oli antoisa.

Ensimmäinen päivä alkoi ja myös jatkui sateisena. Lähdimme liikkelle Jägervatnet-järven luoteispuolelta, ensimmäisenä tavoitteena vain muutaman kilometrin matkan päässä odottava DNT:n mökki Jägervasshytta. Reitti, joka ei vielä siinä vaiheessa tarjonnut mitään erityistä nähtävää, kulki järven rannalla, ja vähän väliä tuli vastaan mökkejä ja lampaita.

Nyt tiedämme miksi Norjassa on niin paljon villapaitoja Päätimme viettää ensimmäisen yön mökillä, toisaalta sateen ja toisaalta huonosti nukutun bussimatkayön takia. Antti päätti maksaa sisäyöstä, kun taas muut telttailivat kunnioittavan matkan päässä mökistä. Iltaohjelmaan kuului nuotiointia ja järvimaiseman valokuvausta.

Toinen päivä alkoi aamulla ja se päättyi iltaan. Tähän aamuun kuului esimerkiksi herääminen ja aamupalan syönti. Aamuun kuului myös sade. Tuumimme hetken jahka viettäisimme toisenkin päivän mökin läheisyydessä telttaillen. Viimein kuitenkin jatkoimme matkaa halki sateen. Satoi niin ylämäessä kuin myös alamäessä. Tasaisella kävellessäkin satoi. Koko päivän satoi. Mieli oli silti reipas kaikilla, eikä alakulo vaivannut. Oli suklaata jäljellä ja varusteetkin toimivat suhteellisien moitteetta. Vastaamme tullut pikkuinen puro ei ollutkaan niin pieni. Sen ylittäminen vaati muutaman suunnitelmallisen harppaamisen oikeassa kohtaa. Askelien oikeen asettelu oli partaveitsenverävää työtä. Se oli myös elämys.

Pääsimme viimein irtaantumaan järvestä ja liikkumaan kohden sumuisia vuoria. Vettä pullosta juoden välillä askelta toisen eteen. Välillä piti askelta laittaa myös takaviistoon, koska puut olivat ranteen paksuisia ässiä noin 30 centtimertin päässä toisistaan ja kasvoivat kivisestä maasta noin matkalaukun kokoisten möykkelöisten kivien välistä. Tauoilla riitti jutta ja muutaman kerran naurettiinkin. Yöpaikka tuli vastaan kuin nakutettu huomattuamme nuotiopaikan. Teltoille löytyi myös oivat paikat ja puro solisi runoillen noin kahden metrin päässä yhden vaeltajan päästä yön aikana tuudittaen vaeltajat rauhalliseen uneen.

Alkoi kolmas päivä. Lämpötila oli laskenut yön aikana ja aamulla maa oli kauttaaltaan kuurassa. Kahden sateisen päivän jälkeen ilma oli kirkas ja aurinko heräili hiljalleen Stortindenin rinteen takaa. Ilma oli todella raikas.

Syötiin aamupala nopeasti ja tehtiin lounas ruokatermoksiin. Sitten pakattin kamat ja lähdettiin jatkamaan matkaa Stortinddalen -laakson pohjoispuolta pitkin itään päin. Maasto oli haastellista ja jouduimme nostamaan ja laskemaan korkeutta Stortindenin juurella monta kertaa. Lisäksi jouduimme kulkemaan monta kilometriä rakkamaastossa. Noin neljän kilometrin jälkeen löydettiin Stortindalenin jäätikköpuron varrelta pieni metsäalue, johon päätettiin leiriytyä, koska ryhmä oli väsynyt ja päivä oli jo pitkällä. Illalla käytiin kiipeämässä Stortindenin ja Tvillingstidenin välistä rinnettä hieman ylöspäin ja arvioitiin tulevaa maastoa sekä reittivaihtoehtoja.

Alkoi neljäs päivä. Neljäntenä päivänä vaelsimme, kunnes pysähdyimme ylhäisen järven juureen. Ja niin loppui nejäs päivä. Näin oli hyvä

Alkoi viides päivä, jonka aikana kävelimme välin Holmevatnet – Fastdalshytta joka oli 8 km. Heräilimme auringon paisteeseen Skaidivarri ja Soltinden vuorten kainalossa. Anna oli ensimmäisenä ehtinyt oikomaan itseään aurinkotervehdyssarjalla. Tuuli pyyhki leiripaikkaa, kun suoritimme jo melko rutiinilla aamutoimet. Pussit meinasi välillä lähteä karkuteille. Keräsimme ne kuitenkin huolella pois.

Vihdoinkin matkamme kääntyisi laskuvoittoiseksi edellisen päivän kiipeilyn jälkeen. Aluksi matka oli melkoista kivikkoa. Se kuitenkin muuttui pian pehmoiseksi viheriöksi, jossa oli mukava tallustella. Reitti lähti loivasti laskemaan alas kohti vuonoa. Maisema oli huikea. Matkaamme hidasti mustikka- ja hillapaikat, joihin piti jäädä nautiskelemaan. Russedalenin laakso aukeni vasemmalla. Sen yläpuolella näkyi jäätikkö, jota katselimme edellisenä päivänä alapuolelta. Näkyipä sieltä Koppangstindenkin ( 1224 m ). Villeimmissä suunnitelmissa siellä ajateltiin käydäkin. No, joku toinen kerta.

Jarmo olisi kovasti halunnut kävellä Lyngseidettiin saakka alkuperäisen ajatuksen mukaan. Juuson polvi ei vain tulisi oikein kestämään reissua, joten lyhensimme reittiä. Päätimme mennä ylängön reunalle ihailemaan maisemia. Sieltä aukesi huikeat maisemat vuonolle. Sieltä näkyi kylä, kalanviljelylaitos ja vuoria.

Sitten laskeuduimme alas Fastdalshyttalle. Se oli hyvin varusteltu mökki edullisella käyttömaksulla. (n. 8 euroa/yö/henkilö ). Se oli ilmeisesti kunnan ylläpitämä mökki. Jäimme telttailemaan pihamaalle, koska sää oli erinomainen. Jarmo nukkui tämänkin yön taivasalla seuraillen pilvilauttojen kulkua ennen nukahtamista.

Viimeinen päivä alkoi sateenuhkaisena. Lähdimme kylmän pika-aamiaisen jälkeen muutaman kilometrin matkalle kohti tietä. Polku seuraili edellisenä päivänä läpikulkemamme laakson vedet kokoavaa vuolasta virtaa, jonka saattoi kuvitella olevan vielä komeampi näky keväällä, kun vettä olisi vielä enemmän. Tien varteen saavuttuamme lähdimme pohjoiseen kohti piskuista Koppangenin kylää, josta jatkoimme paikallisbussilla Lyngseidetiin. Pienen aikaerosekoilun takia bussi yllätti meidät tulemalla tunnin odotettua aikaisemmin, mutta aikataulu oli onneksi niin väljä, että siitä ei tullut ongelmaa. Lyngseidetissä majoituimme hautausmaan, liikuntahallin ja koulun väliin jäävään metsäkaistaleen siimekseen, jossa pidimme sadetta ja sen lakattua nuotioimme.

Ryhmämme suosittelee vaeltamista!