Karu 2005

Kolibrit-ryhmän nettipäiväkirja

Flashbackeja koto-Suomessa

Heissan kaikki!

Kolibri on ollut kohta jo kaksi viikkoa koto-Suomessa. Kaiken kaikkiaan matka oli upeanttinen! Loppureissusta kävimme tosissaan laskemassa koskia kumilautalla Cuscosta käsin. Se oli aika metkaa ja märkää puuhaa. Lautan nokassa kastui eniten, joten se oli suosituin paikka. A-P päätti testata koskenlaskua myös kajakista käsin ja hyppäsi kakkoskuskiksi turvakajakkiin. Se olikin aika hyinen kokemus, sillä velmu koskioppaamme yllytti turvamiestä kaatamaan kajakin, ja niin joutui A-P virran viemäksi. Kuivana ei tosin säilynyt muukaan ryhmä, sillä viimeisen kosken, joka muuten laskettiin seisaallaan, jälkeen opas sai meidät ylipuhuttua hyppäämään jokeen. Eipä siinä suuria palopuheita tarvittu, että meidät sai veteen. Aika kylmää oli!

Cuscossa vietettiin tämän jälkeen vielä pari päivää. Osa kävi ratsastamassa, osa maastopyöräilemässä ja vuokrasipa Jussi jopa moottoripyörän. Osa taas seurasi niitä lukuisia itsenäisyysjuhlan kulkueita. Yksi ruokamyrkytyskin ryhmässä koettiin, mutta onneksi ei kovin vakava sellainen.

Lauantaina ryhmä sitten jakaantui kahtia. Pojat lähtivät vaeltamaan vuorille ja tytöt hyppäsivät lentokoneeseen ja pyyhälsivät viidakkoon. Lentokoneen ikkunasta näkyi alkuun vain karua ja kuivaa vuoristoa. Sitten törmättiin pilvivyöhykkeeseen, jonka jälkeen alla levittäytyi silmänkantamattomiin sademetsää. Pelkkiä puita ja siellä täällä kiemurteleva joki. Jo alkoi tuntua perhosia vatsassa!

Perillä oli kuuma (+34 astetta) ja hiki iski pintaan välittömästi. InkaNaturan väki haki meidät kentältä ja vei toimistoonsa purkamaan ylimääräiset tavarat (=villapaidat ja makuupussi) pois rinkoista. Ja sitten moottorikanootilla Rio Tambopataa ja Madre del Diosia pitkin viidakkoon. Luonasta tarjoiltiin banaaninlehdestä! Pitkästä aikaan riisi oli maukasta!

Reilun kolmen kilsan kävelyn sekä lyhyen melonnan jälkeen saavuimme palmujen reunustamalle Sandoval-järvelle. Aurinko oli juuri laskemassa. Kyllä oli kaunista! Heti ensi askeleilta alkoivat luontoelämykset. Neljässä päivässä näimme jättiläissaukkoja, kilpikonnia, papukaijoja, kotilokurkia, haikaroita, vihreitä iibis-lintuja, jonkin sorttisia merimetsojen sukulaisia (Phalacrocoracidae), kaimaaneja, vauva-anakondan, kolibreja, ruskean agoutin, ihastuttavan ällöttävän Tara-Tellu tarantellan, apinoita (oravasaimiri ja töyhtökapusiiniapina), näätäeläimiin kuuluvan tairan sekä kaikkien lempparin haisukäen. Ja niitä puita! Oli ne isoja ja paksuja ja uskomattomia! Biologi oli aivan äimänkäkenä!

Retki oli erittäin hyvin järjestetty. Ruoka oli hyvää, majoitus- ja muut tilat tosi siistejä, juomavesi parasta koko Perussa, melojat söpöjä ja opas asiantunteva. Viidakkoretkiä suunnitteleville voimme suositella tätä puljua lämpimästi. Olihan se vähän kallis, mutta joka pennin arvoinen!

Limaan saavuimme sitten tiistaina iltapäivästä. Homma lipsahti hieman shoppailun puolelle. Liman keskustasta löytyi ihastuttava kävelykatu, joka oli väärällään vaate- ja kenkäkauppoja. Halpaa oli! Farkut irtosivat kymmenellä eurolla, samoin hupparit. Kengätkään ei olleet kalliita, mutta monet oli keinonahkaa ja naisille ei tahtonut löytyä 39 suurempia kokoja. Saimmekin monia ällistyneitä katseita osaksemme, kun pyysimme jotain popoa koossa 40.

Seuraavana päivänä pojatkin saapuivat Limaan. Emme tosin nähneet heitä kuin vasta illalla, koska päivällä meillä oli treffit papin kanssa Mirafloresissa. :) Tapasimme Terhin äidin vanhan tutun. Ihan mukavaa oli jutella Limassa jo vuosia asuneen ihmisen kanssa. Ja hänen vinkistään kävimme Pucllanan raunioilla Mirafloresissa. Sisäänpääsy ei maksanut kuin 2 solea (n. 50 senttiä) ja siihen sisältyi opastus. Temppeli oli rakennettu Lima-kulttuurin aikaan (200-700 jkr.) ja ja myöhemmin sen otti käyttöönsä (hautausmaaksi) Wari-kulttuuri. Sittemmin limalaiset olivat kasanneet rakennustyömailta kertynyttä maata sen päälle isoksi kasaksi ja koko paikka vaipui unholaan, kunnes vasta vuonna 1991 se löytyi uudelleen.

Vikana päivänä oli tarkoitus ostaa viimeiset matkamuistot ja tuliaiset sekä käydä Mirafloresin rantakallioilla. Vaan suunnitelmat meni vähän uusiksi, kun varas iski ja vei meiltä yhden repun. Loppupäivä menikin sitten poliisiasemalla, suurlähetystössä ja lentoyhtiöiden toimistoissa. Vaan surkea päivä sai onnellisen lopun, kun passi ja lentoliput saatiin uusittua ja seuraavana aamuna koko ryhmä pääsi yhdessä kotimatkalle. Miamissa oli hiukka ukkosta ilmassa, mutta silti pistäydyimme vielä uimarannalla pulikoimassa. Atlantin ylitys meni aika syvässä unessa ja eipä aikaakaan, kun Kolibri oli jälleen Suomessa.

Että sellainen reissu. Kivaa oli juu! Ja nyt sitten odotellaan vaan valokuvien valmistumista!

Elokuun ryhmät: pitäkää reppuja koko ajan silmällä Limassa. Siellä ryöstetään satoja turisteja päivittäin. Ei ne varoittele varkaista turhaan!!! Ne on nopeita ja näppäriä.

Peru-terkuin,

Anakonda-kööri + pojat

26.7.2005

Tervehdys koko SOOPAn vaki!

Vahan harvakseltaan on tullut sahkopostia luettua/kirjoitettua... Tähän mennessä olemme ehtineet katsastaa siis autiomaan Huacachinassa (kuivaa oli) ja kokea hiukkasen karmaisevan yollisen bussimatkan Arequipaan. Yobusseja kehotettiin vaarallisina valttamaan, mutta Icasta Arequipaan ei paassyt paivasaikaan.

Perilla Arequipassa ryhmamme joutui vatsatautiepidemian kouriin ja sen koomin ei kenenkaan masu ole oikein toiminut kunnolla. Kaipa se siita sitten kotomaassa tasoittuu. Arequipa oli kiva kaupunki - siisti ja liikenne ei ollut niin hektista kuin Limassa. Arequipasta pain kavimme myos Colcan kanjonilla (yli 3000 m syva) ja naimme kondorikotkia. Huippua!

Arequipasta matkasimme Punoon Titicaca-jarven rannalle. Kavimme katsomassa ennen inkoja rakennettuja hautatorneja seka Uroksen kelluvia saaria. Veneilimme myos Taquilen saarille, jossa aika oli pysahtynyt. Mukava paikka - kaikki tehtiin yhteison hyvaksi. Siella ei ollut poliiseja ja saantoja oli vain kolme: ala varasta, ala valehtele ja ala laiskottele. Ja hyvin toimi! :)

Punosta saavuimme sitten tanne Cuscoon. Eka paiva meni asioita jarjestellessa ja sitten teimme kolmen paivan vaelluksen Lareksen laaksossa. Aluksi oli vahan sateista, mutta kolmantena paivana saimme vihdoin nauttia auringosta. Tuli rikottua oma korkeusennatyskin, kun ylitimme 4950 metria korkean solan.

Vaelluksen jalkeen suuntasimmem Machu Picchuun. Vaikea kuvailla sita paikkaa sanoin. Aika mykistava kokemus. Maisemat olivat aivan uskomattomat ja se historian siipien havina! Hui!

Nyt ollaan taas oltu Cuscossa pari paivaa. Eilen osteltiin urakalla matkamuistoja seka itselle etta muille. Tanaan kaytiin inkamuseossa ja katseltiin kansallispaivan menoja. Itse juhlapaiva on vasta parin paivan paasta, mutta Perussa aloitetaan hyvissa ajoin. Tanaan oli paikallisten koulujen marssi. Se kesti yli nelja tuntia!!! Saas nahda, mita varsinainen juhlapaiva tuo tullessaan.

Huomenna meidan ryhma lahtee laskemaan koskia kumilautalla. :) Sitten viela kaksi paivaa Cuscoa, jonka jalkeen me tytot lahdetaan viidakkoon. Pojat aikoo tehda toisen pienen vaelluksen. Liman ja Miamin kautta sitten kotiin. Suomessa ollaan 6.8.

Jeps, nyt syomaan!

Kaikkea hyvaa Suomeen!

8) Kolibri

15.7.2005

Ryhma on tervehtynyt. Annin kuumeen edelleen eilen noustua aloitimme antibioottikuurin ja talla oli selva vaikutus koko ryhmaan. Kaikki ovat tanaan olleet koko paivan kaupungilla, vaikkakin osa ryhmasta Imodiumin voimalla. Huomenna olemme lahdossa retkelle Colcan kanjonille.

Tanaan kavimme paikallisella markkinapaikalla. Taalla harrastetaan kunnon lihakauppaa. Tiskeja vierivieressa, ei minkaanlaisia jaahdytyslaitteita tai suojausta. Myytavana mm. (en tieda minka elaimen) ohutsuoli kokonaisena liepeineen, kiveksia, sydamia, jonkin laamaelaimen ylaleuka kitalaesta pintaan saakka, elainten paita, pelkkaa ihraa, peniksia. Siis ihan kaikkea mita elaimesta voi saada. Haju oli aika allottava. Eika varmaan tayttais suomalaisia terveysstandarteja se ruoka. Lisaksi myytavana oli elavia elaimia (marsuja, kanoja, kalkkunoita, puluja, koiria, kissoja). Suurin osa oli niin ahtaasti laatikoissa, etta en ihmettelisi lainkaan, vaikka pohjimmaiset tukehtuisivat paivan aikana.

Ryhma on tutustunut Arequipassa 1600-luvulta olevaan luostarissa, Andeilta loytyneista muumioista kertovaan museoon (tosi kiinnostava, esitys kertoi tosi paljon koko Inkakulttuuristakin) ja katedraaliin. Tanaan vierailtiin myos kaupungin lahiossa toiveena nahda tavallista Perulaisten elamaa, mutta se oli hienostolahio. Alpakkaa on syoty ketka ovat voineet ja marsun vuoro koittaa porukan viela vahan parannuttua.

Olemme noudattaneet noin 25E keskimaaraista paivabudjettia. Mutta kun tahan hintaan kuuluu kaikki ruoka ravintoloista, asuminen, taksilla ajo, paasyliput ja matkat ja ostokset niin ei se kovin paljolta tunnu. Tinkimaan emme ole oikeen kehdanneet ruveta, vaikka taalla ilmeisesti saisi tinkaamalla hintoja laskettua. Tuntuu vain vahan oudolta tingata, kun nytkaan ei ole kallista ja samalla saa tuettua tata huomattavasti koyhempaa maata.

Kolibriryhman puolesta

A-P

13.07.2005

Saavuimme eilen Arequipaan 12h bussimatkan jalkeen ja olo oli/on hieman nuutunut. Varsinkin, kun 5/6-osaa ryhmastaamme on jonkin sortin vatsataudin vaivaamaa. Eilinen ja tama paiva on mennyt aika saastoliekilla kuumeilun ja vatsakivun takia. Annilla oli asken 39,7 astetta kuumetta ja se aloitti antibioottikuurin syomisen. Myos Mirjamilla, Terhilla ja minulla(Akulla) on ollut lampoa mutta ei yhta paljon. Olotila vaihtelee hyvasta hyytelomaiseen. Colcan kanjoni jaanee ainakin osalta ryhmaamme katsomatta jos emme sitten ala matkasuunnitelmaa muuttamaan. Tarkeinta on nyt kuitenkin saada kaikki terveeksi. Paska homma (kirjaimellisesti), mutta eipa naille mitaan mahda.

Mukavasti muuten poksahteli dodo-pullosta korkit ja rasvapurkista pursusi rasvaa kun ne taalla Arequipassa avattiin. Ilmanpaine on siis jo merenpintaa matalammalla. Bussimatka Icasta tanne maksoi 35 solia per henkilo (Cruz del Sur ja Ideal plus-bussi). Matkustimme yo-bussilla, joka oli ihan ok vaikkakin joissain tiukoissa serpentiinitien mutkissa huomasimme useampiakin risteja maahan laitettuna. Loppumatkasta saimme viela seurata espanjaksi live ostos-tv:ta bussissa.

Pari edellista paivaa vietettiin Ican vieressa olevassa Huacachinassa. Hiekkakirppuja kannattaa kylla kayda kokeilemassa..ainakin kolibrit oli aivan tulessa kyydin aikana ja jalkeenkin. Kuskeissa on tosin hieman eroja, joten kannattaa kierrella ja mahdollisesti kysella muilta turisteilta kuka olisi ollut hyva kuski ja mista se loytyy. Meidan ryhma kavi ajelulla kaksi kertaa, joista toinen olisi saanut jaada tekematta huonon kuskin takia. Jos kuitenkin naette Huacachinan Ican puoleisessa paassa Coca-Cola-varjatun kioskin ja sen takana vihrea-lilan hiekkakirpun niin kysykaa kioskilta Carlosta (puhuu hyvin englantia) kuskiksi. Aivan huippu-aija varsinkin jos sita viela vahan yllyttaa ja antaa aplodeja hyvin laskujen jalkeen. Ketaan muuta ei ko. paikasta kannata ottaa, koska kuten jo sanoin meidan toisen ajelumme kuski oli aivan lampaantissi Carlokseen verrattuna. Hiekkalautailua kannattaa myos kokeilla. Jos Atacaman aavikolta joku loytaa valkoisen fleece-puseron niin se on A-P:n omaisuutta.

Terveisia kaikille!

t. aku, a-p, jussi, tarhi, anni ja mirjami

09.07.2005 Pisco, Peru

Tervehdys kaikki Perusta! Kolibri on Piscossa. :)

Olimme tanaan Paracasin luonnonpuistossa ja Ballestasin saarilla. Aivan aimankakena ihastelimme merileijonia, merimetsoja, pelikaaneja ja humboltin pingviineja. Perun rannikko on aikamoista hiekka-aavikkoa. Hullulta tuntui seista meren rannalla hiekkadyynilla!

Toissapaivana Limassa tormasimme paikallisten partiolaisten paamajaan. Marssimme sisaan ja saimme sydamellisen vastaanoton. Elokuun ryhmat: menkaa Mirafloresissa osoitteeseen Av. Arequipa 5140. Saatte pikakierroksen paamajaan ja parhaassa tapauksessa Raulin oppaaksi kaupungille. :)

Toinen vinkki: Limasta ostettu kompassi toimii ihan samalla tavalla kuin suomalainen kompassi...

Huomenna matkaamme Icaan ja Huacachinaan keitaalle. Suunnitelmissa hiekkalautailua ja rallia dyyneilla.

Rakkaita terkkuja kaikille ja mukavaa kesanjatkoa Suomeen. Perun rannikkolla on hurjan sumuista.

8) Kolibri eli Anni, Aku, Jussi, Mirjami, A-P ja Terhi

Päivitetty 18.8.2005 (Webmaster)