Karu 2005

Los Arañas -ryhmän nettipäiväkirja

22.8.2005, Huaraz

16.-21.8. olimma tuolla vuoristossa turistireitilla Cashapamba-Llanganuco eli patka Santa Cruz trekkia ja sinne pain. Saimme katevasti yhteisen kyydin hostellilta Cashapampaan britti-hollantilaisen turistiryhman kanssa. Retken eka paivan nousu 2973m:sta noin 3700metriin otti kovasti voimille kun emme ottaneet aaseja rinkkoja kantamaan ja aurinko paahtoi. (Muut turistit ottivat aasit ja kokit, minka huomasi aasinpaskan maarasta polulla.) Varsinkin Evis, joka oli jo sairastellut pitkaan ennen lahtoa, oli kovilla.

Eka yon aikana Evis ei saanut nukuttua koska oireili reilusti korkeasta ilmanalasta. Paadyimmekin palautamaan Eviksen "sivistyksen" pariin ja jatkamaan viisikkona. Eli siis paikallista aikaa keskiviikkona Evis saatettiin takaisin pain ja siirrettiin leiria hiukan eteen pain Laguna Jatuncochan leirille.

Torstaina jatkoimme kohti Punta Unionia. Ylitys jatettiin suosiolla tekematta koska paivan aikaa oli tuhlaantunut myohaiseen herailyyn ja harhailuun. Jaimme yoksi Taullipampan leiriin (4250m mpy). Siella toivoimme hieman tottuvamme korkeaan ilmanalaan. Pienta oireilua oli jo paakivun ja henkailyn muodossa.

Perjantaina lahdimmekin sitten yrittamaan Punta Unionin solan (4750m) ylitysta. Kyllahan se siita meni hitaasti ja varmasti. Aasituristit pyyhaltelivat oppaineen ohi kun me roudasimme rinkojamme. Paahan sattui ja askeleet olivat alle jalkateran mittaisia. Isomman kiven paalle nouseminen aiheutti paakivun lisaantymisen ja hengastymisen kautta aiheutuneen lepotauon. Punta Unionilta olikin sitten kiire alas jotta ehtisimme alas leiriytymaan ennen pimeaa. Eipa siina jyrkassa alamaessa liikaa viitsinyt painovoimaa vastaan tapellakkaan. Parian leirin ohitimme todettuamme vessan viereen jatetyn kuolleen aasin tuoksahtavan aavistuksen epamiellyttavalta. Jatkoimme Huaripampan leiriin korkeuteen 3710m.

Huraripampasta jatkoimme lauantaina Vaqueriaa kohti josta saisimme autokyydin kohti Llanganucon jarvia. Autotie alkoi jo hiukan ennen Vaqueriaa joten saastyimme kuumalta nousulta ja paasimme collectivon kyytiin. Tayden pakettiauton kyydissa nousimme taas uusiin korkeuksiin (n.4700m) ja pidimmepa pienen valokuvaustauon serpentiinitien laidassa. Taukoja pidettiin lisaksi kun katolla olevia miehia vaihdettiin. Turisteja ei katolle rinkkojen paalle paastetty.

Collectivosta jaimme Cebollapampan leirin viereen, jonne menimme lounastamaan. Myohaisesta kellon ajasta huolimatta Lauri paatti yrittaa ehtia kaymaan mutkan mainostetulla Lake 69 -jarvella ennen pimeaa. Muut kiusasivat aaseja, tai painvastoin, ja pistivat lepoleirin pystyyn. Ennen pimeaa Lauri palasikin jarvelta kertoen rae- ja lumisateesta. Muut ottivat vain vetta teltan katolle.

Sunnuntaina purimme Cebollapampan leirin ja jatimme lehmat jalkeemme. Kavelimme viereisille Llanganucon turistinahtavyysjarville. Jarvilla meilla oli seuraa Servicio Turistico auton kuskeista jotka eivat meidan suomesta tajunneet etta lounastamme jarvilla ennen kuin palaamme heidan kyydissaan Huaraziin. Kun nuudelit oli ryystetty meille kelpasi herrojen tarjoama kohtuu hintainen yksityisturistikyyti. Matkalla meidat pysaytettiin maksamaan Huascaranin luonnonpuiston paasymaksu, jonka maksoimmekkin tarjotusta halvemmasta korruptiohinnasta huolimatta.

Loppupaiva eilisesta meni hostellissa siistiytyessa ja ravintelissa syodessa. Evis oli selviytynyt Cashapampasta Huaraziin hostellille ongelmitta ja oli kuluttanut aikaa nuudeleita keitellen ja paraateja kaupungilla ihastellen. Tama paiva ja huominen menee Huarazista matkamuistoja keraillessa ja ehka keksimme viela jotain aktiviteettia. Tanaan noudimme bussiliput keskiviikolle Limaan. Torstaina lahteekin sitten lento Limasta kohti eurooppaa. Osalla porukasta ajatukset on jo syysvaelluksessa. :)

-Heikki

13.8.2005, Huaraz

"Bussilla lapi Andien"- missio on nyt paatoksessaan. Huancayosta matkamme jatkui Huanucon kautta La Uniòniin ja sielta vihdoin tana aamuna tanne Huaraziin. Tunteja jotka olemme busissa viettaneet emme ole laskeneet enaa aikoihin, mutta taytyy myontaa etta kerran jos toisenkin on tullut mieleen etta kylla SOOPAn vaellusten yota myoten tapahtuva bussimatkailu on LUKSUSTA josta ei enaa sovi valittaa:) Olmme kehittaneet epamaaraisia strategioita selvita bussissa kellon ympari syomatta ja juomatta - niita vessataukoja kun ei taalla liiemmin tunneta, lieko perulaisilla keskimaaraista suuremmat rakot kuin meilla sitten.

Mutta kuten todettu, onnellisesti perilla paamaarassamme. Ymparilla kohoaa toistakymmenta lumihuippuista yli 6000 metriin yltavaa vuorta joita toistaiseksi katselemme taalta kaupungista kasin. Koko porukka ei viela ole taysin toipunut vatsanvaanteista, joten odottelemma tassa pari paivaa rauhassa suunnitellen tulevaa vaellusta. Jos saimme olla turisteilta rauhassa bussimissiomme aikana niin taalla niita taasen piisaa. Profiili kyllakin on taysin eri kuin Cuscossa: amerikkalaiset ja muun maalaiset hienot tadit ja sedat ovat vaihtuneet vuoriston auringossa paahtuneisiin "isoihin poikiin", eli tama on selvasti trekkaajien ja kiipeilijoiden kohde.

Tarkoitus on seuraavaksi jahka saadaan itsemme fyysisesti sopivaan kuntoon suuunnata tuonne vuorille noin viikoksi.

Naihin kuviin ja tunnelmiin

Huarazista Mari ja muut hampit eli hamikset eli hamahakkokset

11.8.2005, Huancayo

Hola!

Machu Picchun valloituksen ja Huyana Pitcculle kipuamisen jalkeen paivat taynna matkustamista ja sairastelua.

Machusta laksimme yovyttyamme Aguasissa takaisin Cuzcoon seuraavana paivana ja siita matka jatkui Andahyalasiin yotamyoten bussissa serpantiiniteita matkustellen. Andahyalasissa vietimme 2 vrkta yrittaen toipua vaihtelevalla menestyksella vatsataudista norkoillen hotellissa ja valilla ulkona kavellessa. Tassa vaiheessa kuumeesta oltiin jo suhtkoht paasty eroon eika reilun 39 asteen lukemia enaan loytynyt.

Andasta matkajatkui Ayacuccoon, niin ikaan yota myoten matkustellen ja vahilla younilla. Ayan jalkeisena aamuna vuorossa paiva matkustelua serpentiini teita pitkin 10 tunteroista. Nakymat varsinkin rotkonpuoleiselta ikkuna paikalta olivat henkeasalpaavat, kun mietti missa kohtaa syoksymme satojen metrien pudotuksen alhaalla virtaavaan jokeen heiveroiselta yksikaistaiselta soratielta. Selviydyimme kuitenkin jotakuin ehjina perille Huancayoon.

Tanapa kierrelty Huankaijon muutamaa nahtavyytta ja yritetty kuluttaa aikaa odotellen illan bussimatkaa, jonnekin suuntaan lahemmaksi Huarazia.

Talla hetkella olot kuumeettomat, mutta vatsanvaanteiset (osalla kohta jo viikon verran), joten voimme aivan loistavasti.

-LauriW & muut hamahakit

5.8.2005

Yyber-turisteilumitta alkaa olla taynna.

Tapahtumia sitten viime tekstin:

Tiistaina saimme kalliit liput Machu Picchua kohti vievaan junaan torstaille. Machu Picchu reissu Cuscosta maksaa kaikkine lippuineen, lappuineen ja parin yon hostelleineen toista sataa euroa.

Ryhman naispuoliset kavivat keskiviikkona Sacred Valley tourilla. Oppaasta yms. oli jalkeenpain sanomista, mutta inka-raunioissa yms. oli kuulemma kuitenkin nakemista. Minua ei turistikierrokset kiinnosta, joten paatin ohjata kierroksesta saastyvat varat ruokaan, pyykkiin ja muuhun roinaan. Lauri jai suunnitelmista huolimatta myos keskiviikoksi Cuscoon aamulla mitatun reilun kuumeen takia. Laurin kuumeen laskettua levon ja laakkeen voimin kavimme Laurin kanssa katsomassa taytettyja elaimia ja ihmisen sikioita Cuscon yliopiston luonnontieteellisessa museossa. Naisten saapuessa reissultaan Eviksellekin todettiin nousseen kuume.

Torstaina aikaisin lahdimme Aguas Caliantesiin alias Pueblo Machu Picchuun eli kylaan Machu Picchun lahettyvilla. Kun saimme hostellin kylassa selvaksi kavimme Aguas Calienttesilla eli kuumilla lahteilla lillumassa hiukan rikkipitoisessa vedessa. Soimme ja saatelimme seuraavan paivan Machu Picchulle lahtoa.

Tanaan lahdimme aamu viiden jalkeen bussille ja kohti Machu Picchua. Marin kanssa huiputimme Cerro Machu Picchun (huiputella sai aika rauhassa, naimme rinteilla 4ihmista) ja katselimme sitten turistipaljouden keskella vahitellen vasyn ja nalan kasvaessa rauniot lapi tyontekijoiden "rakennellessa" niita lisaa. :)

Muu ryhma katosi meilta heti Machu Picchun portin jalkeen, he lienevat viela raunioiden lumon jaljilla koska eivat viela hostellissakaan nakyneet.

Hetki sitten oli ensimmainen vesisade perussa olomme aikana. Tuli reippaasti vetta, mutta loppui jo.

Kuulemisiin,
Heikki ja Mari

2.8.2005, Cusco

¡Hola!

Icasta paasimme puolenpaivan puistossa istuskelun (eli reppuvarkaiden valttelyn), seka viiden tunnin odottelun halvan bussifirman kopissa (rikki mennyt bussi), jalkeen 17,5h bussimatkalle Cuscoon.

Cuscossa meidat bongasi kohtuu hyvin englantia puhuva nainen joka ohjasi meidat perheensa hostelliin (jossa "on" kuuma vesi eli sahkoiskuja antava muttei vetta lammittava laite).

Hostellissa olemme nyt majoittuneet pari yota ja toista paivaa nyt saadamme matkaamme Machu Picchuun. Nyt on jonotus junalipuille. Ajattelimme hyvin ehtia kayda nettailemassa kun jonotuslippu odotuttaa ainakin tunnin.

Jos parissa-kolmessa paivassa saamme kaytya Machu Picchulla niin jatkamme sitten vuorokauden bussimatkalla kohti pohjoista. Nyt tarkkailemaan miten jonotusnumerot etenee...

-Heikki ja muut hamahakit

30.7.2005, Ica

Paasimme mekin ulos Limasta! Anna liittyi seuraame illalla. Aamulla bussilla Icaan, 320km ja 4,5 tuntia. Ensimmaista kertaa talle reissulle nakyi sinista taivasta, muutrenkin ilmasto on Limaan verrattuna kuuma ja kuiva. Pienen yrittamisen jalkeen saimme itsellemme liput Cuscon bussiin talle illalle, edessa siis 13,5 tuntia bussissa. Nyt illan hamartaessa parkkeerasimme keskuspuistoon joka on paikallisten varoitteluiden perusteella ainoa turvallinen paikka taalla. Ei voi moittia perulaisia, meista kylla pidetaan huolta ja kerrotaan kuinka tarkkaan kamerasta pitaa pitaa kiinni ja milla alueella on pysyteltava. Lauri lahti kuitenkin hieman kokeilemaan rajoja ja katselemaan kaupunkia sen laidoiltakin.

Mari ja muut los hamahakkokset (=Heikki, Evis, Eini, LauriW., Anna)

28.7.2005, Lima

Eli hÄmÄhÄkkÖset viela Limassa jumissa. Tanaan on itsenaisyyspaiva ja museoita ja pieni osa kauppoja on kiinni.

Eilen kiertelimme Liman keskustassa ja katselimme kun porukka jonotti suihkulahteesta tulevan Piscon eli paikallisen viinaksen peraan. Naita itsepaisyyspaivan humpuukeja. Keskustassa oli paljon porukkaa muttei oikein mitaan nahtavaa.

Illalla kavimme katsomassa taalla Mirafloresin kaupunginosassa Los 4 Fantasticos. Tai siis nukkumassa teatterissa. Leffat semmoista n.2€/varvi.

Tanaan porratty taalla Mirafloresissa ja kavimme tyynenvaltameren aarella kuuntelemassa milta se kuulostaa. Kuulosti hyvalta.

Huominen viela ihmeteltava mita oikein tallaisessa miljoonakaupungissa tekisi kun ei paase poiskaan tayteen buukattujen bussien takia (juhlapyhat). Lauantaina olisi ilmeisesti mahollisuus paasta vahan lahemmaksi Cuscoa eli Icaan asti. Yritamme sitten mahtua johonkin bussiin.

-Heikki ja muut hamahakkiryhmalaiset