Varsova, Au-65

1808, Tammi-Kesäkuu

Varsovan saanti oli pikku pettymys koska päätoiveet olivat Preussi ja Tanska, ja Varsova oli listallani vasta 4. tai 5. Mutta ei auta itku. Strategiaksi otetaan kehittää mahdollisimman hyvä armeija jolla lähdetään varsin aikaisessa vaiheessa kokeilemaan onnea. Laivastoa myydään pois ja tuotantolaitoksia rakennetaan vain minimi. Varsovalla ei ole alussa juuri puutetta rahasta, mutta tilanne muuttuu jos ei saa uusia tulonlähteitä joten paikoilleen ei kannata jäädä nyhvimään

Periaatteessa helpoin kohde olisi Preussi. Siihen kuitenkin tulisi varmasti myös Itävalta saaliinjaolle ja ottaisi leijonanosan, ja se ei olisi kovinkaan hyvä pitemmällä tähtäimellä. Teen periaatepäätöksen että mikäli mahdollista, yritän liittoutua Preussin kanssa. Päätän myös heti alussa lähettää yhden prikaatin siirtomaihin valtaamaan kauppapaikan, erikoinen alku Varsovalta, mutta tulevaisuudessa voi pistää sinne enemmänkin resursseja ja siirtomaista voi netota mukavasti rahaa. Alussa kaikki kuitenkin menee armeijan rakentamiseen. Olen huolissani malmin riittävyydestä mutta kolmellakin tehtaalla sitä riittää sittenkin ainakin kesäkuuhun asti ja Britannia vielä antaa Marshall-apua vastineeksi laivoista.

Ensimmäiset diplomaattikosketukset ovat lupaavia, naapurit vakuuttavat rauhantahtoa, Portugali kysyy laivastoani mutta joutuu perumaan tarjouksen mutta Britanniallekin ne kelpaavat. Pikku hiljaa alkaa kuitenkin eri lähteistä kuulua huhuja että Venäjä, Itävalta, Preussi ja jopa Osmannit suunnittelevat tuhoani. Tämä ei kuulosta kovin lupaavalta. Ainoastaan Reini antaa epämääräisen lupauksen liittolaisuudesta.

Onneksi käy ilmi että Preussin hallitsija ei ole lainkaan niin innostunut saamaan mitätöntä länttiä Varsovasta kun isompaakin on tarjolla. Teemme alustavan sopimuksen Itävallan tuhosta. Venäjä on vielä uhka mutta on aloittanut suhteellisen vaisusti rakentamisen ja uskon kyllä selviäväni siitä.

Teen alustavat suunnitelmat siltä varalta että Preussi yrittää huijata minua ja hyökkää sittenkin. Kolmen tai neljän suurvallan kohteena ei ole paljoa mahdollisuuksia mutta strategiani tulisi olemaan ottaa vaarallisin vihollinen pois pelistä ensiksi eli yrittää heti tuhota Preussin hyökkäävä armeija. Jos se onnistuisi niin muusta voi sitten murehtia myöhemmin.

Toukokuu on kriittinen kierros. Minulla on vakooja Preussin varuskunnassa, ja näen kelle Preussi on julistanut sodan. Jos minulle, niin silloin käy huonosti. Mutta pelkoni osoittautuvat aiheettomiksi: Preussi pitää sanansa (minulle siis) ja on julistanut sodan Itävallalle. Myös Reini aikoo häiritä Itävaltaa.

Muualla Euroopassa Espanja ja Portugali aloittavat keskinäisen turpiinmättämisen ilman sen kummempia seremonioita. Reini ja Hollanti aikovat tehdä selvää Ranskasta, Hollanti upottaa kesäkuussa ruotsalaisen laivasto-osaston Intiassa. Tanska ja Ruotsi aikoivat myös selvittää välinsä mutta nyt sieltä on kuulunut yhteistyöhon vihjaavia uutisia, mikä on kyllä aika outoa. Venäjä ja Osmannit ilmeisesti sittenkin pysyvät puolueettomina. Varsovan valtiolaiva on toistaiseksi seilannut lähinnä tuurilla, mutta julkisuusprofiilini nousee mukavasti: Osmannit ja muut kehuvat minua diplomaattiseksi neroksi kun olen selvinnyt massiivisesta uhasta.

Itse julistin sodan Itävallalle ja aion lähettää yhden hyökkäyskärjen valtailemaan sinne. Samalla Intian retkikuntani ainoan fregattini saattamana tekee viimein maihinnousun. Alan myös valmistelemaan pikkuhiljaa hyökkäystä Venäjälle; operaatiolle annetaan koodinimi Itätuuli. Päätän julistaa sodan viimeistään elokuussa.

Ensimmäinen_numero Varsovan puolueeton päivälehti, kesäkuu 1808

1808, Heinä-Joulukuu

Heti heinäkuussa luen Ruotsin julistuksen jossa tämä ilmoittaa julistavansa sodan Tanskalle ja valtaavansa Norjan. Tämä sotkisi suunnitelmia. Kuulen kuitenkin että mitään sotaa ei ole julistettu, ja käy ilmi että kyseessä on pelkkä propagandatemppu: Tanska ja Ruotsi pysyvät kamuina. Saan pikku valtausjoukkoni Taka-Intiaan ja ryhdyn pikkuhiljaa valtaamaan symbolista jalansijaa. Reini hyökkäsi suoraan Wieniin ja teki selvää Itävallan armeijasta ja sota käytännössä loppui heti siihen. Oma pikku valtauskärkeni lähtee myös valtailemaan Itävallasta joitain jämäalueita. Elokuussa julistan sodan Venäjälle ja lähetän pikkukärjen valtailemaan Itämeren rannikkoa. Myös Ruotsi on liittymässä leikkiin. Pääarmeijani lähetän Ukrainaan, toivon että Venäjän armeija lähtisi Moskovasta jahtaamaan minun ja Ruotsin kärkijoukkoja ja voisin sen omalla pääarmeijallani yllättää. Lähetän yhden pienen prikaatin ja komentajan valtaamaan minulle tukikohtaa jostain Välimereltä, tavoitteena on Kreeta.

Armeijan kasvatus sujuu nyt hiukan hitaasti, osasyynä tarve rakentaa 20 prikaatia nostoväkeä valloitustehtäviin, toisena syynä rahan puute. Hiukan yllättäen talouspisteitä on riittävästi. Ottomaanien pelaaja lopettaa, mikä voi olla hyvä tai sitten ei. Muualla Euroopassa Espanja on kaatunut ja Ranska on tuhonnut Hollannin armeijan, Ranskalla menee kuitenkin muuten huonosti Tanskan liittyessä valloittajien joukkoon. Napoli, Marokko ja marraskuussa myös Preussi lopettavat, kaikkiin valtioihin saadaan kuitenkin aikanaan uusi pelaaja. Preussin pelaaja on puolituttu Ircistä, hmm. Joulukuussa Venäjän armeija istuksii edelleen Moskovassa huolimatta siitä että Ruotsi valtasi Pietarin, siellä on nyt 248 pataljoonaa, mikä on vähän enemmän kuin minun armeijani mutta luotan armeijani tasoon.

Sota_Venäjälle! Varsovan puolueeton päivälehti, lokakuu 1808

1809, tammi-kesäkuu.

Preussin uusi hallitsija von Clausewitz aka MK lupasi kunnioittaa edellisen hallitsijan kanssa tehtyä etupiirijakoa Itävallasta, ja mikäpä on kunnioittaessa kun saa 3 kaivosta eikä Osmannitkaan ole tunkemassa apajille. Napolia ja Italiaa pelaa näköjään veljespari, saa nähdä mitä he aikovat. Ranska ei pysty torjumaan vihollisten hyökkäystä tehokkaasti. Yritän avata keskustelulinjan Turkkiin jolla on liitto Venäjään. Turkkilaisten hyökkäys olisi vakava uhka, mutta ehkä saan Solimanin vakuutettua että Venäjä kaatuu kuitenkin ja sieltä saattaisi liietä alueita hänellekin.

Tammikuussa alkaa olla myös selvää että Itätuulen I vaihe on epäonnistunut. Venäjä on leikannut menojaan myymällä laivastonsa ja saanut toisen kaivoksen haltuunsa eikä ole liikahtanut Moskovasta. Valtaustahtimme on kertakaikkiaan liian hidas. Lähden nyt liikkeelle pääarmeijallani, jossa on 184 pataljoonaa, täydennyksiä on hitaasti tulossa mutta niitä ei voi nyt odottaa. Moskovassa on 260 pataljoonaa.

Kurjat britit ryhtyvät miehittämään Kreetaa, maihinnousuprikaatini lähetetäänkin kohti Intiaa. Ranskan taru alkaa olla lopussa. Helmikuussa rakennan varuskunnan etulinjaan, jossa voin täydentää talven kuluttamia joukkojani ja tuoda lisää joukkoja. Jos ryssä päättää hyökätä, tarvitsen joka miehen. Maaliskuussa Venäjän joukot lähtevätkin liikkeelle, mutta ne liikkuvat vain uuteen varuskuntaan Moskovasta pohjoiseen. Vasta toukokuussa ne viimein lähtevät liikkeelle tosissaan, seuraavassa kuussa ne tuhoavat yhden Ruotsin pienistä valloituskärjistä. Turkki on julistanut sodan Venäjälle, sekin suunta on nyt selvä. Sain Ruotsilta Venäjän armeijan kokoonpanon, siinä on 280ptl, pääasiassa krenatöörejä ja kiväärimiehiä. Intiassa yritän vallata Espanjan entisen kultakaivoksen mutta sählään ja Ruotsi ehtii ensin.

Italia ja Napoli aikovat hyökätä Hollantiin, mutta Reini tekee ennaltaehkäisevän hyökkäyksen ja valtaa heti Rooman ja muita Italian sydänalueita, Italialla kun oli liitto Reiniin ja näin sakemannit pääsivät marssimaan heti syvälle Italiaan. Mutta Preussi aikoo lähteä liikkeelle, kohteena ilmeisesti Reini jonka joukot ovat syvällä toisen vihollisen alueella. Paha juttu, mutta koska en voi sille mitään annan Preussille salaisissa neuvotteluissa vapaat kädet vastineeksi talouspisteavusta. Hollannin armeija on yhä puolikuntoinen ja Tanska pelaa vain puolella teholla.

Venäjän armeijan ollessa pohjoisessa lähden itse pääjoukollani rynnäköimään kaakkoon, kohti Moskovaa. Kesäkuussa laskeskelen että pikamarssilla Venäjä pääsisi Moskovaan, joten en ota riskiä vaan jatkan hyökkäystä Moskovan ohitse kohti Venäjän teollisuusalueita. Pääarmeijassani on nyt 213 täydessä terässä olevaa pataljoonaa, joukossa runsaasti ratsuväkeä. Myös Ottomaanit aloittivat etenemisen.

Itätuuli_etenee Varsovan puolueeton päivälehti, kesäkuu 1809

1809, heinä-joulukuu

Venäjän armeija on jälleen kerääntynyt varuskuntaansa, siellä on nyt 300 pataljoonaa. Ne ovat kuitenkin aivan liian kaukana päästäkseen minuun käsiksi. Ruotsi on saanut yhden kärkensä läpi ja se menee valtaamaan Venäjän kakkoskaivosta, samalla kun minä valtaan toisen. Preussi hyökkää Reiniin, jonka pelaaja yrittää epätoivoisesti patistaa liittolaisiaan Tanskaa ja Hollantia toimintaan. Ranska lopetti viimein. Kerään itärajalle täydennysjoukoista uutta kärkeä jonka lähetän kohtaamaan pääarmeijani kanssa, sen jälkeen joukkoni ovat riittävän vahvoja kohtaamaan venäläiset ilman suurta pelkoa. Uskallanko sanoa että valoisalta näyttää ainakin lyhyellä tähtäimellä. Siirtomaissa alkaa olla jo toistakymmentä aluetta.

Syyskuussa Venäjän armeija lähtee viimein liikkeelle, vallaten takaisin kaivoksen. Omat pääjoukkoni ovat viimein kasassa, minulla on 294pat vs Venäjän 300, laadussa minulla saattaa olla marginaalinen etu. Päätän iskeä kaivokseen silläkin uhalla että Venäjä jää siihen istumaan. Muualla Euroopassa Italia/Napoli –akseli alkaa valloitella Italiaa takaisin hitaasti mutta epävarmasti.

Kartta:Syyskuu_1809 "Itätuuli" kulminoituu.

Lokakuussa Venäjä lopettaa samalla kun tulee simuloitu Venäjän armeijan kanssa. Koska ei ole enää vastapelaajaa, saan valita tuleeko matemaattinen vai simuloitu. Otan tietenkin simuloidun, automaattisimusta tulee lähes varma voitto pienin tappion. Jokseenkin näin käykin, ratsuväki ottaa vähän liikaa tappioita mutta saldo on tyydyttävä 30 000 vs 106 000 ja joukot saivat kokemusta. Jokseenkin samaan aikaan Reini voittaa verisen simuloidun Italiaa vastaan ja lähtee viimeiseen kiusantekorynnäkköön Preussia vastaan. Preussi saa kuitenkin armeijanrippeet kiinni, samassa kuussa sekä Tanska että Reini lopettavat. Ikävä juttu, nyt tulee Eurooppaan vähän liikaa tilaa. Alan valmistautua Reinin siirtomaiden valtaukseen pikku joukoillani. Siirtomaissa Portugalin ja Britannian asema on lähes voittamaton, Intiassa Napoli kiusaa Hollantia. Ryhdyn pikkuhiljaa rakentamaan muutamia pikku sotalaivoja, jotta pystyn vahvistamaan asemaani siellä. Preussi yrittää kosiskella liittoa, mikä ei oikein kiinnosta, kun Preussi silloin pääsisi huoletta valtaamaan koko Euroopan. Suostun jonkinlaiseen hyökkäämättömyyssopimukseen. Sopimuksesta tullee kuitenkin jokseenkin lyhytaikainen…

Sopimus_Preussin_kanssa Varsovan puolueeton päivälehti, marraskuu 1809. Tämän numeron luettuaan Preussi ehdotti, että salainen poliisi järjestäisi professori T:n "katoamisen". Järkytyimme tietysti moisesta barbarismista.

1810, Tammi – kesäkuu.

Suunnitelmana on valloitella nyt Venäjää, laittaa armeijaa kuntoon ja napsia Reinin alueita siirtomaissa ja ehkä kaivos tai parikin. Jätän Venäjän armeijan rippeet kaivoksen päälle, koska niiden tappaminen veisi liikaa aikaa ja miehiä ja jos joku yrittää kaivoksen joskus vallata niin törmää niihin. Lännessä Italian ja Napolin takaisinvaltaustahti on häkellyttävän hidas. Portugali päättää näyttää miten se tehdään ja tekee brittien tuella maihinnousun Sardiniaan, joka tosin kuulemma menee vähän pieleen kun kaikki joukot eivät pääse maihin. Seuraavalla kierroksella tulevat kuitenkin loputkin joukot ja Napolin varuskunta saarella lyödään. Nyt Napolilla ei ole yhtään malmikaivosta. Saapasmaakaksikon tulevaisuus näyttää nyt huonolta, myös Ottomaanit julistaa aloittavansa sodan näitä vastaan, Britanniakin etenee eikä kaikkea Italiaa ole vieläkään vallattu takaisin Reiniltä. Portugali tosin antaa tasoitusta tapattamalla nälkään pari sataa tuhatta asukastaan.

Tammikuussa myös Preussi hyökkää lupaustensa vastaisesti Hollantiin, Hollannin pieni pääarmeija tappaa yhden preussilaisen kärjen mutta seuraavalla kierroksella saapuu Preussin pääjoukko ja hollantilaiset tapetaan ja hallitsija luovuttaa. Preussi alkaa paisua aivan liian isoksi, ja jotain tarvis tehdä. Ruotsi hyökkää jokseenkin puolustamattomaan Norjaan. Oma talous alkaa olla jo hyvässä kondiksessa, mutta malmista on Suuri Puute. Onneksi Preussi ystävällisesti myy talouspisteitä Varsovaan josta niitä ostelen. Provosoin vähän Preussia valtaamalla "epähuomiossa" pari Itävallan aluetta jotka kuuluvat Preussin etupiiriin. Palautan alueet myöhemmin kun Preussi toimittaa minulle villaa jota muka tarvitsen.

Kartta:Huhtikuu_1810 Katse kääntyy länteen...

Ottomaanien kanssa saan aikaan sopimuksen kauppatukikohdasta Välimerellä. Siirtomaissa en pysty valtaamaan Haiphongia koska siellä on linnoitus: tykistön saaminen paikalle kestää…sähellän enkä saa kaivoksia vallattua. Alan suunnitella pientä siirtomaasotaa Napolia vastaan, ja pikkuhiljaa myös kunnon isompaa sotaa Preussia vastaan. Portugalin ja Britannian mukaansaanti ei liene ongelma. Kunhan saisi vielä Ruotsin mukaan. Ruotsi ei ilmeisesti kohtaa paljoakaan vastarintaa Norjassa ja Tanska putoaa ylläpidosta tuossa tuokiossa. Itse alan siirrellä joukkoja länsirintamalle. Suunnitelma, Operaatio Länsituuli, alkaa hahmottua.

1810, Heinä-Joulukuu

Sotasuunnitelma alkaa olla lukossa. Hyökkäyksestä tulee paremmin valmisteltu ja isompi kuin hiukan heikosta Venäjä-operaatiosta. Saan Ruotsin mukaan, aluksi hitaasti tosin koska suuri osa joukoista on edelleen Norjassa. Myös Portugali-Britannia –akselilta on odotettavissa ainakin moraalista tukea.

Preussista on paisunut niin rikas, että pääarmeijan koko ja voima ylittänee köyhän Puolan sotavoiman moninkertaiseksi. Suunnitelma onkin harhauttaa Preussia etenemällä kahdella nostoväkikärjellä Preussiin (ja myöhemmin useammalla) niin kuin kyseessä olisi pääarmeija, kun itse pääarmeija, noin 450 pataljoonaa, hyökkää Itävallan kautta etenevän pikkukärjen vanavedessä. Toiveena on että pääsisin kiertämään Preussin päävoimat ja iskemään valtakunnan pehmeisiin osiin ja samalla tuhoamaan Preussin miehitys- ja koulutusfederaatioita. Pääarmeija kohdattaisiin vain yhdessä Ruotsin päävoimien kanssa sitten kun sen aika tulisi.

Tähän tarvitaan paljon enemmän nostoväkeä kuin mitä minulla nyt on, ja niiden rakentaminen syö mahdollisuuksia parantaa muuta armeijaa ja vie aikaa. Siirrän "vahingossa" Itävallan 50 pataljoonan kärkeni hetkeksi Preussin alueelle, jotta hän varmasti sitten ymmärtää juuri sen etenevän alueillaan. Päätän alkaa suhteen tiputtamisen syyskuussa.

Muualla Euroopassa Portugali tekee maihinnousun Sisiliaan, Italia on valloittanut takaisin lähes kaikki alueensa ja Britanniakin on vallannut melkein koko Ranskan etupiirinsä. Sekä Ruotsin että Turkin Venäjän-alueet kapinoivat. Marokko lopettaa, ilmeisesti saatuaan siirtomaissa pahasti takkiin. Itse emämaa on yhä hyvässä kunnossa.

Elokuussa von Clausewitz jotain epäilevänä lopulta ottaa yhteyttä ja tekee selväksi että joko hyökkään Ruotsiin (tai Ottomaaneihin) tai hän hyökkää tänne. Minuahan tuo ei mitenkään heilauta koska hyökkäysvalmistelut ovat jo loppusuoralla. Preussi pudottaa suhteen kauppaan ja minä samantien neutraaliksi, jolloin kuulemma sopivasti Preussin rahtiyksikkö jää Varsovaan jumiin.

Lokakuussa viimein: sota! Ruotsi ottaa varaslähdön yhdellä kärjellään. Teen pikku maihinnousun Sumatralla ja yritän napsia vähän Napolin alueita. Siirtomaissa ei kuitenkaan ole tarpeeksi voimaa jotta saisin siellä suuria aikaan. Yritän lähinnä "merkata" Sumatran itselleni jotta kukaan ei valtaa sitä ennen minua jos/kun Napoli kaatuu, mihin ei liene mene kauaa koska hallitsija ei ole tehnyt juuri mitään pitkiin aikoihin.

Sota ei lähde liikkelle 100% suunnitelmien mukaan. Preussin armeijat olivat valmiimpia kuin odotin ja tappavat toisen Preussin-kärjistäni lähtösijoilleen. Preussin pääarmeija on melkoisen pelottava (yli 600pat), eikä tuossa ole edes kaikki Preussin joukot.

Venäjällä kaikki merkittävät alueet on kohta vallattu, mutta hämmästyttävästi kurjat musikat kapinoivat myös minun miehitysalueillani kun mokailen miehitysjoukkojen siirrossa. Venäjän valtaus ja sen hallussapito ovat selvästi kaksi eri asiaa. Ruotsi tekee maihinnousun manner-Tanskaan. Preussi ei saanut sitä vallattua, koska pääsyä Jyllantiin blokkaa 300+ tanskalaispataljoonaa linnoituksessa. Turkki hyökkää Napolin Pohjois-Afrikkaan.

Ottomaanit lupailevat pysytellä neutraaleina, valitettavasti Soliman ottaa tuon liian kirjaimellisesti ja pudottaa suhteen neutraaliin, tosin samalla viimein luovuttaa minulle kauppatukikohdan(?). Ottomaanien sodanjulistus olisi huono bisnes, onneksi Britannia lupaa iskeä lännestä jos näin käy. Vakuutteluni ilmeisesti kuitenkin tehoavat ja joulukuussa Ottomaanit pudottavat suhteen neutraaliksi myös Preussiin. Berliinissä lienee kiroiltu kovasti.

Totuus_Preussin_aggressiosta! Varsovan puolueeton päivälehti, marraskuu 1810

1811, Tammi-kesäkuu

Vuosi ei ala häävisti, germaanit saavat toisenkin Preussin kärkeni kiinni ja tappavat sen pois, kuten myös Ruotsin kärjen. Samalla Preussin muut joukot työntyvät syvälle Varsovaan, vallaten mm. pääkaupungin ja kultakaivoksen. Vedän koulutusfederaatiot syvemmälle selustaani, jotta voisin myöhemmin koota niistä kohtuullisen sotajoukon Preussin pienempiä kärkiä jahtaamaan. Siirtomaissa valtaan kaivoksen Sumatralta, mutta joudun vetämään kärkeni takaisin kun Napoli herää ja saa viimein julistettua siirtomaasodan. Padanyssa on 39 pataljoonaa minun 8 vastaan, joten alle ei kannata jäädä.

Kartta:Tammikuu_1811 Varsovan synkin hetki.

Kierrosraportti_1/1811 Kierrosraportti html-muodossa. Sisältää otoksen Preussin pääarmeijasta.

Portugali etenee Italian rajalle liian röyhkeästi ja törmää Napolin pääarmeijaan, jolle yllättäen häviää. Tämän jälkeen paikalle tulee Italian armeija ja parissa kuukaudessa veljekset ovat eliminoineet Portugalilta 300+ pataljoonaa. Sieltä suunnasta ei apua ole odotettavissa ihan heti, huono juttu. Preussi irvailee minun ja Ruotsin hidasta valtaustahtia ja heikkoa taistelumenestystä ja ihmettelee pääarmeijani näkymättömyyttä. Nämä ovat synkkiä aikoja Varsovan Liitolle.

Berlin_Zeitung Kömpelöä ja valheellista preussilaista sotapropagandaa, helmikuu 1811

Saan pari kärkeä lisää Preussin alueelle. Itävallan osastoni on välttänyt Preussin yritykset ottaa se kiinni (osittain koska kyseessä on itse asiassa 3 kärkeä, ja pystyn liikuttelemaan niitä siten että syntyy illuusio 1 kärjen liikuttelusta mutta itse kärki ei olekaan viimeisimmässä koordinaatissa). Se olisi nyt iskuetäisyydellä Wienistä. Käännän nostoväkikärjen koilliseen ja päätän lopulta iskeä pääjoukolla Wieniin, vaikka minulla ei olekaan varmaa tietoa Preussin pääjoukon sijainnista. Paljastan suunnitelmani viimein Ruotsille, joka myöskin ryhdistäytyy ja saa pääarmeijansa (406 pat, ainakin aluksi) rintaman tuntumaan.

Varsovalainen_oikeellinen_näkemys Varsovan puolueeton päivälehti, maaliskuu 1811

Tapan Wienissä olleet 35 pataljoonaa, ja kaakkois-Puolassa tuore kotiarmeijani tappaa Preussin nostoväkikärjen. Samalla kuitenkin Preussin massiivinen 813-pataljoonainen pääarmeija hyökkää yllättäen kaakkoiseen varuskuntaani nitistäen siellä olevan 70-pataljoonaisen koulutusfederaationi. Menetys on kova mutta hyväksyttävä, etenkin kun Preussin armeija on nyt täsmälleen siellä missä halusin.

Napoli herää horroksestaan, hyökäten Etelä-Ranskassa ja tappaen edelleen muita Portugalin sotavoimia, ja aloittaa Sumatralla vastahyökkäyksen jonka edestä vetäydyn.

Toukokuussa Preussi ottaa pääarmeijallaan kiinni kotiarmeijani. Voimasuhteet simuloidussa ovat täysin toivottomat minulle mutta se ei haittaa. Yritän puolustautua ja viivyttää ja jos tuuri käy ottaa kaksikin simuloitua. Jokainen kierros jonka Preussin der Grossarmee viettää Valko-Venäjällä on minulle voitto, nyt kun pääjoukkoni etenevät täyttä häkää Preussin puolustamattomassa selustassa ja Ruotsi katkoo Preussin armeijan perääntymisteitä. Simuloidussa tulee kuitenkin turpiin pahemmin kuin pelkäsin, menetän 66 000 miestä Preussin 16 000 vastaan. Preussi kuitenkin vetäytyy päästäen joukkojeni rippeet, 75 pataljoonaa, pakoon.

Touko-kesäkuussa menetän yhden kärjistäni preussilaiselle krenatööriosastolle, mutta vastapainoksi Ruotsi tappaa Latviassa harhailevan preussilaiskärjen. Preussi ei pahemmin enää valtaile Varsovaa.

Heikompi juttu on se että Osmannit lopettavat nyhertelynsä ja lopulta julistavat minulle sodan, samalla tiettävästi toimittaen ison kasan talouspisteitä Preussille. Yritän taas ylipuhumista, mutta kesäkuussa kurjat turkkilaiset lähtevät liikkelle 5 kärjen voimin, törmäten Venäjän miehitysjoukkoon, tietysti voittaen sen. Taistelussa tappiot ovat kuitenkin niin pienet että tuolla vauhdilla kestää kuukausia ennen kuin se saadaan lopullisesti tapettua. Kesäkuussa omat joukkoni marssivat pahuuden valtakunnan mustaan sydämeen, Berliiniin, ja etenevät entisen Reinin alueille.

Muualla Britannia alkaa viimein puuttua mantereen tapahtumiin, tehden hiukan uhkarohkean syöksyn armeijallaan Etelä-Ranskassa, I&N eivät kuitenkaan reagoi. Samalla britit joutuvat Preussin kanssa lopulliseen umpikujaan ja julistavat sodan. Olen kuukausia yrittänyt suostutella jotakuta iskemään Preussin täysin puolustamattomiin länsiosiin ja nyt se viimein tapahtuu. Britannia ja Portugali ehdottavat rauhansopimusta italoveljeksille, mutta nämä rikkovat sitä saman tien ja sota länsirintamalla jatkuu. Turkki on vallannut lähes kaikki tärkeät alueet Pohjois-Afrikassa.

Kesäkuussa tilanne näyttää valoisammalta. Preussin armeija on siellä missä haluankin (=pois tieltä) ja toivottavasti pysyy siellä. Tilastojen mukaan, huolimatta aluksi hyvin hitaasta valtaustahdista, Preussin ennen-niin-suuret nettotulot ovat pudonneet nollan tietämiin ja menevät alaspäin koko ajan eikä kauppakaupunkeja enää ole montaa, kohta ei ainuttakaan.

1811, Heinä-joulukuu

Napoli ja Italia vaipuvat jälleen apatiaan. Valtaan Münchenin ja käyn viemässä Italian ja Preussin kaivokset Alpeilta. Minun ja Ruotsin kärjet ryhtyvät riehumaan Preussin puolustamattomilla sydänalueilla. Onnistumme jumittamaan pikkukärkiä uhraamalla Preussin massiivisen pääarmeijan (jota tämä vielä nerokkaasti vahvistaa niin että siihen kuuluu 963 pataljoonaa) paikalleen keskelle Varsovaa. Ottomaanien pelätty hyökkäys sen sijaan lähtee liikkeelle todella vaisusti, vaikka turkkilaiset edelleen kurittavat linnoitukseen jumiin jäänyttä kärkeäni Venäjällä. Turkkilaiset yrittävät vallata Venäjän kaivostani ja törmäävät sitä vartioimaan jättämääni Venäjän armeijan rippeisiin. Menetän kaivoksen mutta 10 prikaatia turkkilaisia heitti samalla henkensä. Siirtomaissa saan viimeinkin vallattua Haiphongin.

Elokuussa menetän jälleen yhden kärjen Preussissa mutta vastapainoksi voitan taistelun Wienissä kun preussilaiset yrittävät vallata sitä takaisin riittämättömin joukoin. Britit aloittavat hyökkäyksen Hollantiin ja preussilaisten tulot romahtavat lopullisesti. Ottomaanit hyökkäävät ylläpidettyyn Marokkoon.

Huolimatta kaivosten ja muun tuotannon vähyydestä mistään tuotteista ei yllättäen ole pahaa pulaa. Olen hamstrannut jonkunmoisen määrän rahaa, talouspisteitä, ihmisiä ja hevosia siltä varalta että joudun simuloituun. Osaltaan tuotteiden riittävyyttä auttaa se että perustan vain 1-2 prikaatia taistelujoukkoja kuukaudessa, ja lisäksi 6-7 prikaatia nostoväkeä. Nostoväkeä tarvitaankin sillä kulutus on kova.

Kartta:Lokakuu_1811 Liittokunta etenee!

Lokakuussa preussilaiset yrittävät uudestaan Wieniin isommalla porukalla mutta törmäävät kaukonäköisesti rakentamaani suureen linnoitukseen ja ottavat jälleen tukkaansa. Nitistän myös Berliinin takaisinvaltausta yrittäneen porukan. Hei ho. Valitettavasti Ruotsi ei enää lähetä kärkiä Preussin pääarmeijan uhriksi ja marraskuussa preussilaiset pääsevät viimein livahtamaan motista. Sota on kuitenkin jo selvästi kääntynyt meidän eduksemme. Preussin polleana sotaan lähtenyt pääarmeija palaa kotimaahan huomatakseen vain ettei koko maata enää juuri olekaan. Italia tekee viimeisen pyristelynsä Ranskassa mutta Portugali suorittaa maihinnousun Napoliin ja valtaa pääkaupungin. Käytännössä puolustamaton Italian niemimaa tulee putoamaan Portugalin syliin hyvin nopeasti. Joulukuussa kotiarmeijani tappaa liian syvälle tunkeneen turkkilaiskärjen. Siirtomaissa tuon pari prikaatia lisäjoukkoja ja valtaan Padanyn näppärällä maihinnousulla. Napolin edelleen ylivoimainen Sumatran armeija on liian kaukana päästäkseen välittömästi sinne ja jos se päättääkin yrittää hyökätä niin saan tehtyä linnoituksen enkä usko että Napolilla on tykistöä. Sitä paitsi Napoli vaikuttaa heittäneen jo pyyhkeen kehään. Preussilaiset ja ruotsalaiset käyvät muutamia hajanaisia taisteluja ja osastoja tapetaan puolin toisin.

1812, Tammi-kesäkuu

Urhea kotiarmeijani tappaa toisenkin Puolan pyhälle maaperälle tunkeutuneen turkkilaispoppoon. Venäjällä jumiin jäänyt miehitysjoukkoni kuolee viimeinkin mutta samalla aloitan Etelä-Venäjällä uudella kärjellä vastahyökkäyksen ja valloitan turkkilaisilta muutamia rikkaita alueita. Preussi on saanut valloitettua Berliinin takaisin mutta se tuskin auttaa sillä ennen niin mahtavasta imperiumista on jäljellä lähinnä enää Berliinin ympäristö ja eteläinen Itävalta. Portugali valtaa Rooman.

Nitistän Etelä-Preussissa vielä yhden preussilaiskärjen. Marokko on yllättäen saanut torjuttua Turkin hyökkäyksen. Minun rintamallani kuitenkin turkkilaiset ovat lopulta hitaalla etenemisellään saaneet vallattua melkein kaikki itäisen Itävallan alueeni ja alkavat olla Puolan rajan tuntumassa. Joudun siirtämään yhä enemmän huomiota itärintamalle. Samalla Britannia lopettaa hyökkäyksensä vallattuaan koko Hollannin ja osan Reinistä, ja kun Ruotsinkin hyökkäysinto laimenee jouduttuaan lähes yksin rintamavastuuseen, Preussi pääsee jonkun verran valtaamaan kotimaataan takaisin. Vakoojani bongaa 530 pataljoonaa turkkilaisia etelärajan tuntumasta, koko pääarmeijani on siirrettävä kotimaan turvaksi.

Helmikuussa Ottomaanit julistaa kannattavansa Britanniaa keisariksi.

Pääarmeijani siirto Varsovaan onnistuu näppärästi etenevien preussilaisten nenän edestä, siellä yhdistän sen kotiarmeijaani ja tuon sinne myös Pohjois-Varsovan koulutusvaruskunnasta tuoreita joukkoja. Armeijani on nyt koossa ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan ja monet joukot ovat taisteluissa karaistuneita. Samalla turkkilaisten armeija tunkeutuu Keski-Puolaan mutta olen pikavauhtia keskittänyt Varsovaan lähes 700 pataljoonaa, melkein kaikki täysissä voimissa olevia tasokkaita joukkoja. Etelä-Venäjällä voitan taistelun heikkoa turkkilaiskärkeä vastaan. Seuraavassa kuussa Turkki tuo paikalle lisäjoukkoja vain törmätäkseen paikalle rakentamaani linnoitukseen eikä turkkilaisilla tietenkään ole tarpeeksi tykkejä.

Rauhanneuvotteluja on jo alettu suorittaa. Napoli ja Italia lopettavat viimein oltuaan tekemättä lähes mitään noin vuoden. Portugali valtaa Italiaa niin nopealla tahdilla että ei olisi ollut merkitystä vaikka italiaanot olisivatkin yrittäneet jatkaa. Päätän että suostun rauhaan vain jos saan pitää Münchenin ja Wienin, mutta minulla ei ole tarpeeksi puolustusta länsirintamalla. Preussi valtaakin Münchenin helposti pyyhkäisten tieltään sitä puolustaneet kaksi prikaatia. Ruotsi on lopettanut sotatoimet Preussissa melkein täysin ja Preussi voi vallata kotialueitaan takaisin melko vapaasti. Itselläni on länsirintamalla enää kaksi kärkeä, joista toinen puolustaa Wieniä ja toinen valloittelee keskistä Itävaltaa.

Huhtikuussa Portugali julistaa kannattavansa pelin lopettamista ja uhkaa nitistää jokaisen joka asettuu tämän tielle. Tuon ja ilmeisesti pääarmeijani säikyttämänä Turkki ilmoittaakin yhtäkkiä haluavansa rauhaa. Ruotsiakaan ei erikoisemmin tunnu kiinnostavan pelin jatkaminen. Suostun välittömään rauhaan Turkin kanssa mutta loppukaneetiksi kuritan vielä Venäjällä jumissa ollutta sotajoukkoa vähäsen.

Iberian_Dawn Portugalin pelottava ukaasi, huhtikuu 1812

Erikoistunnustus kuuluu itärintaman joukoille: minulla ei koskaan ollut Venäjää puolustamassa enempää kuin 20 prikaatia nostoväkeä siinä missä Turkin armeijan kokonaisvahvuus on täytynyt olla ainakin 1000 pataljoonaa. Siltikään turkkilaiset eivät saaneet paljoakaan aikaan. Menetetyt Itävallan alueet eivät olleet kovinkaan tärkeitä ja Venäjälläkin turkkilaisten nettovaltaukset jäivät hyvin pieniksi.

Britannian hallitsija tuntuu harvinaisen passiiviselta pelin lopettamisen suhteen ottaen huomioon että äijästä ollaan tekemässä keisaria ja jos tilanne olisi toinen niin saattaisin päättää että joku muu – esimerkiksi Portugali tai minä itse – olisi arvollisempi tittelin hallitsija. Lopulta kuitenkin sopimus saadaan neuvoteltua: Preussi pitää Münchenin ja saa lisäksi briteiltä Amsterdamin, ja Wien jää minulle. Kesäkuussa Britannia lopulta saa julistettua itsensä keisariksi. Minun ja Preussin nostoväkiyksiköt käyvät vielä muutaman hajanaisen ja merkityksettömän taistelun Itävallassa. Pääsen lopultakin käyttämään varmuusvarastot ja rakennan sillä liudan ratsuprikaateja.

Viimeinen_julistus VPP heinäkuu 1812

Lopputilanne kartalla.

Heinäkuu, 1812

Kaikki suostuvat keisariuteen ja peli loppuu. All hail Emperor Castlereagh! Unohtamatta Portugalin Fernidania, Preussin Carl von Clausewitzia, Ruotsin Johan I:stä, Osmannien Soliman II:sta, ja ennen kaikkea Puolan vaalikuningasta, Varsovan suurherttuaa, Itävallan kukistajaa, Venäjän valloittajaa, Preussin tuhoajaa, Turkkilaisten tappajaa, marsalkka Chodkiewicziä!

Loppusanat: yleisesti ottaen olen melko tyytyväinen pelin kulkuun, näin taktiselta kannalta. Venäjän kaato oli hiukan hidas mutta toimiva. Sotasuunnitelma Preussia vastaan toimi loppujen lopuksi erittäin hyvin. Se muistutti Schlieffen-suunnitelmaa ja siinä toteutui pyöröovi-ajatus (mitä lujempaa preussilaiset hyökkäävät Varsovaan, sitä lujempaa koukkaava armeija iskee selustaan). Riskinä siinä oli että se vaati preussilaisten toimivan juuri suunnitellulla tavalla niin kuin onneksi kävikin.

Poliittiset laskelmat sen sijaan menivät pahasti mäkeen. Odotin että liittoumat muodostuisivat sen verran selkeiksi että Preussi tuhottaisiin melko nopeasti (tai sitten häviäisin nopeasti) jonka jälkeen voisin laittaa liittoumat uusiksi ja toivottavasti nousta sopasta voittajana. Sen sijaan sota venyikin erinäisistä söhellyksistä johtuen ja kun se lopulta saatiin loppusuoralle, kenelläkään muulla ei ollut enää kiinnostusta jatkaa peliä.

Siirtomaaprojektista en loppujen lopuksi hyötynyt yhtään pistettä mutta ottaen huomioon hyvin vähäiset investoinnit (muutama pieni laiva ja 4 prikaatia) jäin siitä kuitenkin selvästi voitolle. Kunnon tuotantotaloutta, jolla olisi saanut kerättyä hyvät myyntivoitot en Euroopassa pystynyt rakentamaan koska kaivoksia oli vähän ja kaikki rahat kuluivat armeijan tarpeisiin. Loppujen lopuksi en kuitenkaan tarvinnut isompaa taloutta koska en kuitenkaan olisi pärjännyt Preussin massiiviselle pääarmeijalle, ja nostoväen rakentamiseen varat riittivät aivan hyvin. Hämmästyttävästi pääsin taas pelin loppuun voittamatta yhtään tärkeää simuloitua (Venäjä oli jo lopettanut, ainoa Preussia vastaan käyty simuloitu oli merkityksetön ja hävisin sen).