Kalle koivikossa (Sanna Sara)
"Armotonta pakkaamista, tavaroiden etsimistä, sullomista ja purkamista. 'Vai pitäiskö kuitenkin ottaa nää hiihtohanskatkin?'...
Ruoanostajat starttasivat Sepänkadulta suorittaakseen vastuullisen tehtävän, jonka onnistumisesta olisi kiinni 24 ihmisen henki seuraavan viikon aikana. Klo 16.00 ruoan ja karttojen jakokokous. Osa sai vasta silloin tietää, mihin ryhmään kuului. Sättäykseksi meni jako, mutta saatiinhan ne ruoat jaettua ja jäi vieläpä pari tuntia aikaa sulloa ne pakaaseihin.
Muutama nälkäkuolemaa pelkäävä lähti vielä 'viimeiselle aterialle' Fantasian pizzapuffettiin. Tankit saatiin täyteen ja jotkut lähtivät vielä kotiin jatkamaan pakkaamista, käymään suihkussa, lakkaamaan kynsiään tai tekemään muita viime hetken valmisteluja.
...matkaan
00.45 päästiin aloittamaan pitkä automatka Kilpisjärvelle. Yhtään poroa ei näkynyt ja muutenkin selvittiin vähäisillä peltivaurioilla. VHF-puhelinlangat kävivät kuumina.
...ja suksille!
Aamun sarastaessa olimme perillä jo valmiiksi väsyneinä. Jäljellä oli vielä 'helppo' matka Luossujärven kämpälle. Ensimmäisten 30 metrin jälkeen sai kyllä unohtaa sanan 'helppo'. Upposimme pehmään lumeen polvia myöten. Hanki ei kantanut yhtään, eikä suksi pitänyt.
Ylämäki jatkui koko ensimmäisen päivän (ja toisen ja osan kolmattakin). Epäilimme jo rankasti Rollen suunnistustaitoa (minkä yksimielisesti peruimme jälkeenpäin). Kiertelimme vähän pusikoissa ja opettelimme samalla hiihtämään rinkan / ahkion kanssa.
Ilta pimenee, tulenliekkimme...
Päivä pimeni nopeasti ja hyinen tuuli alkoi puhaltaa. Pyrytti lunta ja voimat hiipuivat. Väsy, kylmä ja nälkä pakottivat pysäyttämään ja pystyttämään leirin kahden "bunkkerin" viereen. Marinolia lutraantui puoli pulloa / ruokaryhmä, kun tärisevin käsin yritimme saada trangiaan tulen. Ei mikään mukava ensivaikutelma itsenäisestä Norjasta.
Ne, jotka olivat sen verran sulia, että pystyivät liikkumaan, kaivoivat teltoille pohjat ja pystyttivät teltat. Kai me siinä sulettiin, kun vieläkin elossa olemme. Yö meni kivasti, koska luulimme tietävämme, missä olimme."
"Vilu meinasi tulla ja tuuli viedä teltat niitä pystyyn vääntäessä. Ensikertalaisia varmaan hirvitti, minua pelotti että ovat kohta alilämpöisiä."
"Illalla otettiin kaikki neuvot avuksi: Miihkali kehitti termaristaan koko teltalle nödemakaronit. Lusikkaa ei ollut, mutta Jossulla oli hammasharja käsillä, joten..."
Päivällinen maittaa (Sanna Sara)
Leiriä pystyyn! (Sanna Sara)