Tauko (Sanna Sara)
Toinen "normaali" hiihtopäivä Saarijärveltä Kuonjarjohkan kautta Meekolle (kaksi päivää yhden hinnalla).
Aamupäivä ylämäkeä. Tavattiin paikkakuntalainen moottorikelkkailemassa, matkalla koiransa kanssa. Ylämäkeä, ylämäkeä, ylämäkeä ja alamäki.
Pitkä lounas
'Älyttömän' pitkä lounastauko Kuonjarille. Syvällisiä keskusteluja lastentarha- ajoista, isäni on palomies, lääkärin etiikasta, aivottomana syntyneistä lapsista (TV-ohjelma) ja juotiin kahvit. Tulimme lappeenrantalaisten yllättämiksi. Joo. me oltiinkin tässä just lähdössä..."
Mystiikkaa
"Illalla hiihdimme Meekon laaksoon päin kohti nousevaa kuuta. Meekonlaakso näytti saarien rikkomalta mereltä, kun ihastelimme sitä sumun yläpuolelta."
Kuutamolla kohti Meekoa (Janne Romppainen)
"Meekolle viettävään alarinteeseen päästessämme huomasimme koko laakson olevan täynnä sumua. Vain Saivaaran huippu ja muutama muu tumma tömpyrä pistivät esiin valkeasta tasaisesta aavasta. Aika outo näky! Ihmettelimme sadunomaista tunnelmaa aikamme ja laskimme sitten alas pilveen. Alastullessa lämpötila laski nopeasti: kun ylhäällä oli -5 °C, näytti mittari tuvalla jo -17°C! Kosteus teki ilmasta aika purevan."
"Laskiessamme alas näimme valkoisen sateenkaaren pimeydessä, sekä valkoisen ketun."
"Myöhemmin loppuillasta sakea sumu väistyi, ja kolean tähtitaivaan kruunasivat neonvihertävät revontulet. Reipas hihhuloi pihalla riemusydämin! En tiedä, olenko kuuhullu vai en, mutta jos olen, niin en ainakaan tuona satumaisena 'Meekoniltana' ollut ainut sellainen. Diagnoosini on nimittäin, että ryhmä Reippaamme joka ainut persoona tunsi tuona mykistävänä nautiskeluhiihtoiltana sanoinkuvaamatonta endorfiininsekaista hurmosta, jota ei tässä tapauksessa laita MBD:n piikkiin (eikä LSD:n)!
Illan hurmaa ei heikentänyt edes kaksi vuorokautta vanha sveitsiläinen juustokeitto, jonka joku joutui lusikoimaan aivan ypöyksin moisesta kidutuksesta karjuvaan mahaansa. No, korvaukseksi sain elämäni parhaat, lähes kieleni vieneet lätyt."
"Revontulet, kuutamo ja kaunis ilma olivat vartavasten Marin ja Johannan Taivaan Isän postimyynnistä tilaamia. Tilaus tuli perille, eikä maksanut mitään. Revontulet tuli kyllä vihreinä, vaikka Johanna nimenomaan halusi punaiset, mutta tähän vuodenaikaan ei kuulemma punaisia saa.
Ilma oli niin kirkas, että kuunvalossa näytti siltä, kuin olisi katsonut kaikkea valokuvanegatiivina. Kotka ei ollut kotona. Saivaara näytti olevan kuin suoraan jostain lännenfilmistä."